Kahdeksastoista päivä joulukuuta.

Joulun Lapsi

"Tule, Joulumieli, lämmin ja hellä, 

se salli mun tuntea sydämellä. 

Nyt tule Joulu, tule Joulun Lapsi, 

tee valosi sydämeen kirkkahaksi."

Aivan tuota pikaa on jälleen seuraava joulukuun päivä. Ylläoleva teksti on taas pätkä yhdestä joulurunosta, jonka löysin kalenterin välistä. Kirjoittaja on tuntematon... tai ainakaan sitä ei ollut  siihen kopioon mainittu. Tämä on siis jatkoruno, tai siis jaoin sen nyt muutamille tuleville päiville. On aika, kaiken jouluelon keskellä, muistaa joulun oikeaa sanomaa. Sanomaa Vapahtajasta, pelastajasta, avuntuojasta, Valosta, Elämästä! Ja on aika myös samalla hengittää, luottaa, rauhoittua. Oon ainakin ihan haka vielä pyörittelemään kaikenlaisia uusia ideoita. Vaikka nyt on vaan aika toteuttaa ja olla. Elämää on myös joulun jälkeen :) 

Ihanaa, katson tässä samalla Puoli Seitsemän-ohjelmaa (yksi mun suosikeista) ja siellä esiteltiin nukkekotiharrastusta. Ne nukkekodit on niiiiiin ihania. Kaikkea pienen pientä piiperrystä ja kaikenlaista ihanaa! Mutta en kestä, kun mulla ei oo kyllä kärsivällisyyttä siihen näpertämiseen. Eikä mulle oo kyllä suotu kovinkaan paljon sellaista kuvataidesilmää. Mutta ne on niin ihania katsoa. 

Aivan pakko laittaa tälle päivälle mukaan myös muutama kuva :) 

Uutta Marabou-suklaata Ruotsista. Vähän niinkuin Geishaa. Ja Unelmiahan mulla riittää. Ja niitä on jokaisella. 

Mun omaa Fingerpori-kivaa... "Tein joulusiivoa Elastisen kanssa. Tosin Elastinen luovutti jo tosi aikaisin..." Hehehee..

Ihan itse tein. Enkä oo koskaan polttanut sormiani sen sokerin kanssa. En ymmärrä, miten se voi olla niin hankalaa. Piparitalon tekeminen on yksi lemppari joulunajan valmisteluista :) Ja tästä nyt näkyy, että järin paljon ei ole kuvataidelahjoja... Eikai sitä kaikkea voi niin hyvin osata ;)