Meinasin kirjoittaa tänään siitä, että on 10 päivää talvipäivänseisaukseen. Mutta eipäs olekaan. Se on vasta huomenna se. Sitten huomisesta 20 päivää eteenpäin, niin on yhtä pimeää kuin huomenna on. Mutta silti ollaan menossa kevättä ja valoa kohti.
Kovasti tuo kevät ja kevään työasiat yrittävät jo tunkeutua mun virkavapaalle ja mun joulunviettoon. Toisaalta, joitain asioita pitää jo järkeillä, jotta on sitten helpompaa olla joulu sekä aloittaa työt. Vähän pitää jo tunnustella asioita.
Voihan sadetta ja myrskyä! Tai ainakin tuulta. Näin harmaana ja sateisena syksynä, on kyllä jälleen ollut mukavaa, että on saanut kodin joulutunnelmaan. Kun lunta on maassa, niin ei tarvitse kuin vähän kynttilöitä, niin tulee jouluolo. Nyt kun sataa niin tarvii vähän enemmän. Ja ihanaa kun voi käpertyä sohvannurkkaan kullan kanssa. Voisinkin tässä julistaa joulukuun rauhoittumisen kuukaudeksi. Musta joulukuussa ei tarttis tehdä kuin jouluun liittyviä juttuja ja niitäkin hyvällä mielellä.
Joulun aikana mua nykyään puhuttaa kyllä jotenkin kummallisen paljon se, että kaikilla asiat eivät ole kovinkaan hyvin. Samaan aikaan kun itse valmistautuu hyvään ja turvalliseen jouluun, on ihmisiä, joita vaivaa yksinäisyys, kiusaaminen, maailman armottomuus, sairaudet, sodat, nälänhätä. Suurimpana tänä jouluna on kyllä ollut tuo yksinäisyys. Vähän aikaa sitten luin yhden artikkelin (mistähän se tuli mun eteeni...) yksinäisyydestä ja sen tuntemisesta. Kuinka raastavaa voi olla sellainen totaalinen yksinäisyys. Eikä sitä osaa edes kuvitella miten vaikeaa on etsiä ihmisiä ympärilleen, vaikka tuntuu, että sehän nyt on tosi helppoa. Mutta ei ole. Eikä asiaa helpota se, että sanotaan, että pitää olla avoin ja reipas ja ystävällinen, niin kyllä se siitä. Mutta jos ei sitä itse keksi, niin ei se siitä. Ja miten se on niin vaikeaa auttaa? Täällä voin kirjoitella mitä vaan, mutta kun pitäis ottaa kädet ja jalat käyttöön niin kovasti sitä jumittaa tänne sohvannurkkaan ja tuijottaa läppäriä tai kännykkää. Ja eihän se vaadi edes paljoa, että toisia ilahduttaa: silmiin katsominen, hymyileminen, oven avaaminen, kauppakassin kantaminen, kivat sanat yllättäen. Teekupposen äärellä istuminen, kuulumisten kyseleminen.
Voi kun jouluna jokainen saisi tuntea olevansa rakastettu, arvostettu ja tärkeä. Ihan ihmisenä, sellaisena kuin on. Ilman suuria saavutuksia ja menestystä.
On sentään Kaunis Ihminen.
Just mietin tuota samaa yksinäisyysasiaa. Ja sitten bongasin hyväntekeväisyyskampanjan liittyen yksinäisiin vanhuksiin ja päätin osallistua tänä vuonna siihen heti kun oon sopivilla huudeilla ens viikolla. Ja sit tulin siun blogiin ja luin. Moni näitä siis miettii ja onneks jotkut myös tekee asioille jotain: jutustelee liikennevaloissa, tervehtii rappukäytävässä, kyselee kuulumisia, keksii kampanjoita ja antaa omastaan.
VastaaPoistaSe hyväntekeväisyyskampanja on tämä: http://www.homeinstead.fi/uutisia/2014/lehdist%C3%B6tiedotteet/yksin%C3%A4isen-vanhuksen-joulu-raskas-ilahduta-ik%C3%A4ihmist%C3%A4-joulukukalla
Oi mikä kiva kampanja. Porin seudulta ei ollut sellaista, mutta mikäs täällä estäis vaan ilahduttamasta sellaisia, joita tuntee ja tietää, että on ehkä yksin.
VastaaPoistaOon myös syksyn mittaan miettinyt sitä, miten facebook ja ylipäätään some, tekee meistä vähän yksinäisiä. Vaikka tavallaan seuraa toisten tekemisiä, mutta pitää olla ensin itse aktiivinen ennen kuin joku kysyy kuulumisia. Ja välttämättä ei puhu kenenkään kanssa kun lähettelee viestejä fb:n ja whatsupin kautta. Tai jos vaan selailee niitä päivityksiä. Ja kuinka yksinäisyyttä voi lisätä myös se, että tänä päivänä pitää olla aktiivinen somessa, ja jos siihen ei halua osallistua eikä ole muita suhteita ns. oikeessa elämässä. Nyt mietin asiaa siis ihan yksinäisen ihmisen kannalta, joka on niin syvällä yksinäisyydessä, että sosiaalisia suhteita ei kertakaikkiaan tunnu olevan. Yksinolo joskus on ihan mukavaa, kunhan se ei ole pysyvä olotila :)