keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 viimeinen päivä.

Tänään on 31.12.2014. Tänään päättyy vuosi 2014. Tänään on myös kummitytön siskon syntymäpäivä. Me ollaan Ruotsissa. Oon itekseni ollut nyt aamupäivän, kun Mies lähti katsomaan enduroa. Olisin voinut kyllä lähteä mukaan, mutta aamulla väsytti tosi paljon. Lähtö oli jo kahdeksan aikaan aamulla. No, parin tunnin päästä varmaan Mieskin kotiopäin tulee. 

Joulunaika sujui kaikessa rauhassa. Niinkuin edelliseen postaukseen kirjoitin. Lisäänpä pari kuvaa joulunajasta... 
Näin Joulupukin ihan näin, että sain otettua kuvan. Itseasiassa näin Joulupukin kyllä vieläkin lähempää ;) 
Piirrä ja Arvaa. Pikkuveli sai joululahjan. Kaksi erää ehdittiin ennen meidän reissua. On kyllä hauska peli. Hauskempi kuin tiesinkään. Olin vähän ennakkoluuloinen tätä peliä kohtaan, mutta oikeesti kyllä tosi hauska. Toinen hauska peli, mitä pelattiin aatonaattona mummulassa, oli Muuttuva Labyrintti. Sitä en muistanutkaan kuinka hyvä peli se on. Vuonna 2015 pitäisi taas kyllä pelata enemmän. Se on niin mukavaa :) 
Joulunpyhien jälkeen ensimmäinen päivä kului täysin kotosalla. Mies kävi ulkona hakemassa postin, mä en käynyt ollenkaan. Mies vaihtoi päivällä pyjamapöksyt lökäreihin, mä olin koko päivän pyjamapöksyissä :) Ja neuloin tossut. Melkein kokonaan yhden päivän aikana. 

Siis vuoden viimeinen päivä. Tänään on myös mun virkavapaan viimeinen päivä. Yläpuolella näkyy kaikki mun virkavapaan päivät. Yhtä paljon tuli afrikankukkia virkattua. Enää pitää kasata peitto kasaan. Toki voi olla, että joudun tekemään pari lisää. Näyttää siltä, että kukat ei mee tasan. Vuosi 2014 oli ihan hyvä. Juuri nyt en osaa siitä muuta sanoa. Mukaan mahtui elämän ihanimpia hetkiä kuin myös sydäntäraastavaa surua ja elämän epäreiluuksia. Ja kaikkea siltä väliltä. Olisin halunnut tehdä pienen kuvakollaasin vuoden tapahtumista, mutta täytyy se tehdä ehkä Suomesta käsin, koska nyt kaikki valokuvat on Suomen kodissa koneella. 


Tänään vuosi vaihtuu jo meille perinteisesti Miehen Siskon ja hänen Miehensä luona. Mukaan tulee myös Siskon Miehen Veli tällä kertaa. Ruotsalainen naistenlehti Amelia on jo ehtinyt kirjoittaa mun vuoden 2015 teemat ylös. Må Bra-År. Voi Hyvin -vuosi. Seuraavassa postauksessa ehkä lisää siitä. Nyt mietin, mitä teen ennen kuin Kulta tulee kotiin. 

Hyvää Uutta Vuotta Sinulle! Toivottavasti tuleva vuosi on hyvä ja parempi kuin edellinen. Toivottavasti se on täynnä elämää sen kaikkien sävyjen kanssa. 

Toissailtana laivan PianoBarissa oli pariskunta laulamassa ja yksi laulu jäi sydämeen. Ja tässä nyt on linkki YouTubeen. Eli klikkaa Tästä. Smile! 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaatto

Vapahtaja on syntynyt! Vain enkelikuoro puuttuukin kuvasta, muuten voit miettiä, kuka on kuka :) 
Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten: 
Jumala on lähettänyt teille Jeesuksen! 

Enkeli taivaan lausui näin :

Katsokaa kaikki seimeen päin! 
Siellä on lahja Jumalan, toivo ja ilo maailman! 

Kuunnelkaa enkelilaulua: 

Jumala rakastaa jokaista ja siunaa kaikki rauhalla. 

Tästä eteenpäin joulu menee meillä näin: 
- Aamupalaa kotona
- Lattomerelle äitin ja isän luo kuusta koristelemaan ja valmisteluja tekemään
-  Joulupukin kuuma linja, Lumiukko, Joulurauhan julistus. 
- Riisipuuroa ja soppaa, ehkä kinkkua ja limppuakin. 
- Hautausmailla kierros, Tätiä tavataan samalla
- Joulupukit ja Porot liikenteeseen 
- Kaikki vihdoin kotona, Joulusaunan odotus ja saunominen 
- Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kuuunnooon väääkiiii.. 
- Onko ollut kilttejä lapsia... 
- Suklaarasian avaus 

Seuraavana aamuna, eli joulupäivän aamuna, eli Kristuksen syntymäjuhlan aamuna 
- Riisipuuroa ja soppaa, kinkkua ja limppua, vähän suklaata
- Joulukirkkoon Lattomerellä
- Isän puolen suku kokoontuu Tädin luokse syömään ja nauttimaan joulusta. 
- Ollaan, syödään, suolaista, makeaa, suolaista, makeaa, pitäiskö käydä välillä ulkona vai pitäiskö ottaa päikkärit... 

Se on meidän joulu. Missä tahansa Sinä oletkin, toivon, että saat nauttia joulustasi. Toivon, että saat olla rauhassa, saat iloita, saat olla hetken vapaa kaikista mieltä painavista asioista. Nyt ei tapahdu juurikaan mitään. Toivon, että saat uskoa joulun sanoman todeksi, sen, että meille on syntynyt Pelastaja! Maailmassa on monenmonta kolkkaa, missä joulu on aivan erilainen kuin meidän joulu, on surua, tuskaa, murhetta, paineita, on myös iloa, riemua, kiitollisuutta. Toivon, että edes jouluaaton ajan maailmassa olisi rauha. 

Joulunrauhaa Jokaiselle! 

Hätäinen kännykkäkuva, mutta kelpaa "tähän hätään", nyt joulunviettoon :) 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Jouluaatonaatto.


Joulun Lapsi

"Hän pieneen ja köyhään mielistyy, 
siihen sanoma salattu kätkeytyy. 
On Joulussa suurta salaisuutta, 
Isän Jumalan antamaa rakkautta."

Tänään on jo selvästi kirkkaampaa! Ehkä jopa siksi, että meillä on lunta. Ainakin tänään. Riisipuuroa ja sekametelisoppaa aamupalaksi. Miten se voi olla niiiiin hyvää! Pari hommaa vielä tänään ennen kuin juhlitaan 82-vuotiasta Pappaa. 

Mulla on ihan hirveesti suosikkijoululauluja. Muutenkin laulut ja musiikki on Ihanaa. (Löytäisinköhän vihdoin ensi vuonna sellaisen hyvän mahdollisuuden harrastaa laulamista?)

Tälle päivälle kirjoitan yhden joululaulun sanat, aika yllättävää, mutta Anna-Mari Kaskista ja  Pekka Simojokea on tämäkin :) 

Enkelten laulu 

Nyt pitkin järven selkää, soi kuoro enkelten: Maan lapsi, älä pelkää, vaan kuule riemuiten: 
Tuon suuren ilon teille, tuon rauhan sanoman, tuon valon eksyneille ja kurjaa lohdutan. 

Olkoon kunnia Jumalalle, ja rauha maailmaaan. Hän epätoivon alle, ei jätä lapsiaan. Olkoon kunnia Jumalalle, ja rauha maailmaan. Hän näyttää maailmalle näin hyvää tahtoaan. 

Maailman Vapahtaja on tänään syntynyt. On seimi lapsen maja, Hän siellä lepää nyt. 
Hän pimeyden takaa näin meille valon tuo. Nyt Häntä kumartakaa ja käykää seimen luo. 

Olkoon kunnia Jumalalle, ja rauha maailmaan. Hän epätoivon alle, ei jätä lapsiaan. Olkoon kunnia Jumalalle, ja rauha maailmaan. Hän näyttää maailmalle näin hyvää tahtoaan. 

san. Anna-Mari Kaskinen, säv. Pekka Simojoki 

Ai niin. Oonko mä luvannut tänään soittaa ukulelea illalla julkisesti... pitäisköhän vielä vähän treenata.... Onkohan se kuitenkaan oikeessa vireessä.... Itekseen kun soittelee, niin se kuulostaa ihan oikeelta, mut tiedä sitten häntä, miltä oma korva kuulostaa... 

maanantai 22. joulukuuta 2014

Vuoden lyhyin päivä.


Joulun Lapsi

"Hän, joka tuossa on vailla ruokaa, 
muru joulupöydästä hänelle tuokaa. 
Tuo mieron lapsi, ken kylmässä kulkee, 
kuka hänet kotinsa lämpöön sulkee."

Tänään on talvipäivänseisaus. Jostain syystä oon laskenut päiviä tähän päivään. Ihanaa, kun juurikin kohta mennään kohti kevättä! Me selvittiin pimeydestä. Joulupuu on rakennettu (melkein) ja joulu on jo ovella!!  Ja Mieskin oli aamulla kotiovella. Riisipuurot ja sekametelit olivat valmiina odottamassa :) Ainoa häiritsevä asianlaita on tämä pienenpieni flunssanpoikanen, joka voisi jo mennä pois. Yhdet, kunnolliset ja pitkät yöunet tekisivät myös hyvää. Tai päikkärit. Ja toivoisin myös, että nuo palvelimet lakkaisivat kaatuilemasta Ruotsissa, jotta täällä Suomessa saatais jo viettää jossain kohtaa vapaapäiviä. 

Virkavapaa alkaa olla lopuillaan. Oikeastaan se on jo loppu, koska normaalisti töissäkään mä en olisi nyt enää joulun ja loppiaisen välillä. Virkavapaa oli hyvä ratkaisu. Töihin on jännittävä mennä, on jännä hypätä mukaan kesken vuotta. Uusi vuosikin tulee olemaan jännittävä. Vielä ei ole kuitenkaan aika miettiä sitä. 

"Joulu on taas, riemuitkaa nyt, lapsi on meille tänä yönä syntynyt. 
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan. 
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton. 
Joulu on taas, kulkuset soi, jossakin äiti lasta seimeen kapaloi. 
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen, 
tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on!" 

(Tulkoon Joulu, Pekka Simojoki)



lauantai 20. joulukuuta 2014

Neljännen kynttilän päivä.


Joulun Lapsi

"Salli nähdä tuo vanhus harmaahapsi, 
Sinä oletkin siinä, Joulun lapsi! 
Että sinä, joka yksin jouluna istut, 
Olet lähelle tullut Jeesus Kristus."

Neljäskin kynttilä syttyy tänään! Herran syntymä on jo lähellä. Yksi yö, ja kultakin on kotona. Voiko tänään laulaa, että kolme yötä jouluun on? Vaiko vasta huomenna? Kun laulussa kuitenkin sanotaan, että "laskin aivan itse eilen..." Milloin sitä laulua saa laulaa. Pääseeköhän joulupukki porolla ja reellä, onko tarpeeksi lunta? 

Mulla oli eilen mukava päivä. Pappan luona siivottiin porukalla, skypeilyä Kullan kanssa ja sain kylään Pienen Heppatytön ja hänen Siskonsa ja Äitinsä. Ihanaa! 

Tänään on luvassa vielä oleilua Heppatytön, Siskon ja Äidin kanssa, Kauneimpia Joululauluja Lattomerellä ja tontun töitä. 


Vielä muuten loppukevennyskuva :) Pappan kaapeista löytyy aarteita, siis kuvassa alapuolella.. 

Yleensä en kyllä laita tänne ihmisten kuvia, en edes itseäni, mutta tämä on nyt poikkeus :) 
Joululomat ovat alkaneet, joulu on jo aivanaivan lähellä!! 

Kahdeskymmenes joulukuuta


Joulun Lapsi
"Anna Joulun meissä asua aina, 
se ettei vain olisi hetken laina. 
Suo nöyryyttä kumartaa Joulun lasta, 
jonka meille soit lahjaksi taivahasta."

Neljä päivää jouluun. Kaksi yötä ja Kulta on kotona. Yksitoista päivää tätä vuotta jäljellä. Tänään pitää ostaa numeron kuusi sukkapuikot. Mitäs muita lukuja... Kello on muuten jälleen seitsemän minuuttia yli puolenyön. 

Yksi mun suosikkijoululauluista on ehdottomasti En etsi valtaa, loistoa. Olkoon ne sanat tässä tänään: 

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan,
ma pyydan taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. 
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo. 
Ei valtaa eikä kultaakaan vaan rauhaa päälle maan. 

Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu, 
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu. 
Tuo kotihin, nyt pieneenkin, myös joulujuhla suloisin,
Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa. 

Luo köyhän niin kuin rikkahan saa, joulu ihana! 
Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa. 
Sua halajan, sua odotan, sä, Herra, maan ja taivahan. 
Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Säv. Jean Sibelius, san. Sakari Topelius

perjantai 19. joulukuuta 2014

19.joulukuuta vuonna 2014.


Joulun Lapsi
"Tule, Joulun tuoja ja siunaa meitä, 
älä kenenkään sydäntä kylmäksi heitä. 
Suo lämpöä sinne, missä on kylmä, 
myös valaise jokainen vankityrmä."

"Äitikin tekee aina kaiken yöllä." sanoi eilen Valmistunut Insinööriveli :) Joten täällä sitä yöllä taas istutaan. Seitsemän minuuttia sitten vaihtui tämän päivän puolelle. 

"Joulu- ainoa rauhan tuokio muuttuvassa maailmassa" sanottiin taannoin tänä syksynä yhdessä Hakekaa kätilön joulujaksossa. Myös Sanna Stellan Kodin Kuvalehden kolumnissaan pohti vähän samaa asiaa: Oli elämä millaista tahansa ja missäpäin tahansa maailmaa, niin jouluna toivotaan hetken ajan hyvää, iloista, rauhallista, onnellista joulua ja uutta vuotta. Ja voi kun joulu todella voisi olla aikaa, jolloin on rauha maailmassa. Voi miten mä toivonkaan, että täällä voisi olla rauha maailmassa koko ajan, vuoden ympäri, vuosikymmenten läpi, vuosisatojen ohitse. Oon saanut elää hyvinvointivaltiossa, ja pelot on lopulta aika pieniä. Voi Joulun Lapsi, älä kenenkään sydäntä kylmäksi heitä, valaise jokainen vankityrmä! 

*********

En keksinyt sopivaa aasinsiltaa, mutta halusin kertoa, että voi kuinka mukavaa olisi kun joulunaikana voisi katsoa joku joululeffa ja vaikka keskellä päivää. Lapsena niin pystyi tekemään. Aikuisena on koko ajan jotain muuta. Ehkä ennen joulua. Ehkä huomenna tai maanantaina. Ehkä välipäivinä. Ehkä uutena vuonna. :) No, jossain kohtaa :) 

torstai 18. joulukuuta 2014

Kahdeksastoista päivä joulukuuta.


Joulun Lapsi
"Tule, Joulumieli, lämmin ja hellä, 
se salli mun tuntea sydämellä. 
Nyt tule Joulu, tule Joulun Lapsi, 
tee valosi sydämeen kirkkahaksi."

Aivan tuota pikaa on jälleen seuraava joulukuun päivä. Ylläoleva teksti on taas pätkä yhdestä joulurunosta, jonka löysin kalenterin välistä. Kirjoittaja on tuntematon... tai ainakaan sitä ei ollut  siihen kopioon mainittu. Tämä on siis jatkoruno, tai siis jaoin sen nyt muutamille tuleville päiville. On aika, kaiken jouluelon keskellä, muistaa joulun oikeaa sanomaa. Sanomaa Vapahtajasta, pelastajasta, avuntuojasta, Valosta, Elämästä! Ja on aika myös samalla hengittää, luottaa, rauhoittua. Oon ainakin ihan haka vielä pyörittelemään kaikenlaisia uusia ideoita. Vaikka nyt on vaan aika toteuttaa ja olla. Elämää on myös joulun jälkeen :) 

Ihanaa, katson tässä samalla Puoli Seitsemän-ohjelmaa (yksi mun suosikeista) ja siellä esiteltiin nukkekotiharrastusta. Ne nukkekodit on niiiiiin ihania. Kaikkea pienen pientä piiperrystä ja kaikenlaista ihanaa! Mutta en kestä, kun mulla ei oo kyllä kärsivällisyyttä siihen näpertämiseen. Eikä mulle oo kyllä suotu kovinkaan paljon sellaista kuvataidesilmää. Mutta ne on niin ihania katsoa. 

Aivan pakko laittaa tälle päivälle mukaan myös muutama kuva :) 

Uutta Marabou-suklaata Ruotsista. Vähän niinkuin Geishaa. Ja Unelmiahan mulla riittää. Ja niitä on jokaisella. 
Mun omaa Fingerpori-kivaa... "Tein joulusiivoa Elastisen kanssa. Tosin Elastinen luovutti jo tosi aikaisin..." Hehehee..
Ihan itse tein. Enkä oo koskaan polttanut sormiani sen sokerin kanssa. En ymmärrä, miten se voi olla niin hankalaa. Piparitalon tekeminen on yksi lemppari joulunajan valmisteluista :) Ja tästä nyt näkyy, että järin paljon ei ole kuvataidelahjoja... Eikai sitä kaikkea voi niin hyvin osata ;) 

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Isän ja Äidin hääpäivä eli joulukuun seitsemästoista.


Kerrankin tämän joulukalenterin aikana teksti ilmestyy nyt jo illalla. Minuutin päästä on joulukuun seitsemätoista. Ja kun Mies ei ole kotona, niin minä kukun täällä yöt itekseni. Voi olla, että niihin aikaisiin aamunousuihin auttaisi, että menisi aikaisemmin nukkumaan. Ehkä jonain muunakin päivänä tämä pitää tehdä illalla, koska pikkuhiljaa alkaa tuo ns. oikea elämä olla sellaista, että voi olla enemmän tekemistä muualla kuin koneen vieressä. 

Siis asiaan! Tälle päivälle, joka on myös Äitin ja Isän 37. hääpäivä. Oikeesti, on kyllä aika huikeeta! Onnea, Äiti ja Isä! 

Sitten myös tälle päivälle laitan yhden musiikkivideon. Joululaulujen lomassa oon kuunnellut autossa Pekka Laukkarisen uutta levyä. Sillä levyllä on Todella monta hyvää biisiä, että ei voi kuin ihmetellä. Tästä yhdestä laulusta, Laulu sankareista, on tehty ihan oikea musiikkivideo. Ja sen haluan tänään jakaa sinulle/teille :) 

(Jos video ei toimi, niin voi mennä Youtubeen ja hakea joko Pekka Laukkarisen ja Laulu sankareista) 




tiistai 16. joulukuuta 2014

Enää kahdeksan yötä jouluun.


On pimeää, harmaata ja sateista. Mies on reissussa, mä vietän unettomia öitä. Eli aamulla väsyttää. Mä rakastan pitkiä aamuja, ja musta on kivaa herätä ajoissa. Mutta samaan aikaan kuitenkin mun luontainen rytmi tuntuu olevan sellainen, että ennen kahdeksaa ei kannattais harkita heräämistä. 

Mä oon niin harvoin hereillä aamulla vaikka kuudelta. Tai liikenteessä edes silloin. Mutta silloin harvoin kun olen, niin musta on ihana seurata niitä hetkiä, kun ihmiset heräilevät taas uuteen päivään. Se on jotenkin taianomainen hetki. 

Eilen vietin vähän sellaista omaa päivää. Vähän vielä nautin siitä, että saan tehdä omia juttuja, ilman sen kummempia miettimisiä. Tapasin yhtä ystävää, kävin kampaajalla, kävin elokuvissa katsomassa Autolla Nepaliin -elokuvan ja sain toisen ystävän kyläilemään. Illalla vielä skypeä kullan kanssa. 

Autolla Nepaliin oli kyllä vaikuttava elokuva. Seurasin niiden suomalaisten nuorten miesten matkaa heidän bloginsa ja facebookin kautta, en kovinkaan aktiivisesti, mutta kuitenkin. Mutta kyllä siitä nyt sai jotenkin enemmän irti, että miten hurja matka se nyt ihan oikeasti oli! Ja miten hienoja asioita he saivat aikaan. Store of Hope syntyi tämän Nepalin reissun jälkeen. Laitan jälleen linkin eli tästä linkistä voit klikata itsesi Store of Hopen sivuille. 

Huh, luulin, että tälle päivälle ei ole oikein mitään kerrottavaa... Iloitsin myös glögihetkestä ystävän kanssa, ja kyläilyn päätteeksi tuli puheeksi, että milloin me ollaan ystävystytty ja tutustuttu.. Siitähän on ensi vuonna jo 20 vuotta. Samalla myös mun rippileirin käymisestä tulee 20 vuotta. Hurjaa! 

Nyt luulen, että on taas mentävä päivän puuhien pariin. Eilen muuten valmistui se Miehen Isländare. Toivottavasti kelpaa miehellekin :) Ja tuossa kuvan kuutosessa on yksi aita väärässä kohdassa :) Näillä mennään, sillai kai! 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukuun puolessa välissä.


Enää yhdeksän yötä jouluun... Saako Pirpana medaljongin takaisin? Palaako Pirpana Korvatunturille? Miten käy Joulun? 

On jännittäviä hetkiä... ja kellä joulustressiä on, niin se varmaankin alkaa nostaa päätään jo aika pian. Se joulustressi on kyllä ikävä asia. Varsinkin, jos se tulee siinä mielessä, että joulun pitää olla aivan täydellinen ja jokaisen osa-alueen onnistunut. Joka vuosi mua ihmetyttää, että miten on mahdollista, että joulun pitäis olla rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa, itseasiassa joulua ennen vietetään pientä paastoa, ja mun kalenteri pukkaa täyttymään ihan itsestään. Nytkin, vaikka oon vapaalla, niin joka päivälle on jotakin. Vaikka kyllä on totta, että aika kuluu paremmin kun on vähän säpinää ja tekemistä. Kyllä mä hetkittäin rakastan sitä säpinää. Onhan se paljon mukavampi lööbailla, kun on ollut vähän sillä lailla hyvällä tavalla kiireinen. Ja nyt tällä viikolla onkin hyvä, että on tekemistä ja miettimistä. Mies on reissussa viikon ja ensi viikon maanantaina tähän aikaan on Suomessa. Sillä aikaa mä hääräilen joulua valmiiksi täällä kotosalla. 

Mutta, nyt on mentävä. Palataan asiaan huomenna! :) 


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kolmannen kynttilän päivä


Kolmas adventti on käsillä... Kolmas adventti on Johannes Kastajan päivä.  Johannes oli merkki siitä, että Vapahtaja on pian tulossa. 

Tänään nukuttiin pitkästä aikaa pitkään. Näyttää myös aurinko pilkahtavan tuolla taivaalla. PItäisköhän sitä sitten ihan ulkona piipahtaa... 

Mulla ei taida nyt olla tänään muuta mielessä. Löytäisinköhän tähän väliin jotain joulutekstiä... 

Kuka tuntisi joulun paremmin? 

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin? 
Hän koskee ruutua sormellaan
ja hiutale sulaa lennostaan, 
ja pimeä ruutu valkenee, 
ja tähti suurena säteilee. 

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin? 
Hän on omenan lihaa kokonaan, 
hän on joulun tuoksua tulvillaan, 
hän on torttu ja luumu ja runsaus, 
hän on herkullisin aistimus. 

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin? 
Hän on kynttilän liekki lämpöinen, 
hän on säihky ja kimmel hankien. 
On piippalakkeja silmissään
ja tähdyn hymy ja riemu jään. 

Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin? 
Hän on soittorasian sulokkuus, 
hän on kirkonkellojen totisuus, 
hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus. 

Kuka tuntisi joulun paremmin 
kuin lapsi jaloin tanssivin? 
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan, 
hän juoksee lahjoja pulkassaan. 
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo. 
Hän kerkeä, kukkiva, joulun tuo. 

Anja Samooja, Positiivarien jouluvihko

lauantai 13. joulukuuta 2014

Lucia-neidon päivä ja Äidin syntymäpäivä


Hyvää Lucianpäivää! Mun lego-Lucialta puuttuu kruunu, mutta ehkä siinä on nyt jokin yhtymäkohta Äidin syntymäpäivään, kun äidilläkin on tollainen tumma tukka... Olipas aasinsilta :) Mun lapsuudenperheessä kaikki syntymäpäivät on enemmän tai vähemmän juhlien yhteydessä: Isä ja minä pääsiäisen ja vapun välissä ja siinä tienoilla, Pikkuveli juhannuksena, Pikkusisko jouluna ja Äiti tosiaan Lucianpäivänä. 

Ruotsissa tälle päivälle on omat pullansa. Paholaisen karkottajakissan pullia, eli Lussekatter. 

Minä tein omani tällaisella Arlan Lucia-pullat ohjeella. Kokeilin siis ensimmäistä kertaa näitä pullia, ja hyviä tuli. Mieskin ne kelpuutti. Erona tavalliseen pullaan on niiden muoto, sellaisia kiekuraässiä, ja se, että näihin tulee kardemumman sijasta sahramia. Tähän taikinaan tulee myös rahkaa, ja se tuntui olevan ihan hyvä juttu, vaikka tuntuikin vähän oudolta, kun en pullaan ole ennen laittanut rahkaa taikinaan. 


Lucia-pullat (35 kpl:tta) 

50 hiivaa
100 g voita
5 dl kevytmaitoa
250 g maitorahkaa 
1 g (2 pussia) sahramia
1½ dl sokeria
½ tl suolaa
n. 17 dl vehnäjauhoja

Koristeluun rusinoita

Voiteluun 1 kananmuna

Murenna hiiva kulhoon. Sulata voi, lisää maito ja kuumenna seos kädenlämpöiseksi. Kaada seos samaan kulhoon hiivan kanssa. Lisää loput ainekset. Vaivaa taikina tasaiseksi. Anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta taikina jauhotetulle alustalle. Jaa se 35:een n. 20 cm pitkän osaan ja muotoile pullista kiehkuraisen S:n muotoisia pullia. Aseta pullat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.  
Koristele pullat rusinoilla. Anna kohota noin 20 minuuttia. Voitele pullat kananmunalla. Paista uunin keskiosassa 5-8 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä. 

Ja kappas kehveliä. Tein pullat ruotsinkielisestä Arlan ohjaasta ja siinä sanottiin, että sahramia tulee yksi pussi, eli ½ g. Suomenkielisessä ohjeessa luki sitten, että tulee yksi gramma, elikkäs kaksi pussia. No, keltaisia munkin pullista tuli, että eipä tuo kai kovasti haittaa. Voi olla, että jos gramman laittaa niin tulee keltaisempia ja vähän maistuu enemmän tuo sahrami. Tiedä häntä. Niin. Ja tein täysmaidosta. Ja annoin olla uunissa kauemmin kuin aika ohjeessa oli... Ehkä jopa 10 minuuttia... 


Tässä on kuva mun Lussekattereista ja tästä linkistä löytyy sitten se resepti jolla mä tein nämä pullat.. Samahan se on kuin tuossa ylhäällä, mutta muutamalla sovelluksella tein. 

Yksi hauska juttu vielä. Meillä on kotona sisällä ehkä melkosta lämmin, enkä oikein viileämpään saa noita hyasintteja. En oo kastellut niitä ollenkaan kaupasta tuonnin jälkeen ja ne kasvaa kyllä ihan silmissä. Ja kohta jo yksi kolmesta kaatuu, kun varsi on niin pitkä.

Ja ai niin, meille tuli eilen uusi perheenjäsen. Niin kai uusista autoista pitää kertoa :) Mies siis osti uuden auton. En tiiä uskallanko sitä ajaa ollenkaan. Tai saanko ;) 

Mukavaa Lucianpäivää! 

perjantai 12. joulukuuta 2014

10 päivää talvipäivänseisaukseen :)


Eilen jo kirjoitin valosta. Ja siitä, että 20 päivän päästä on jo yhtä pitkä päivä on tänään. Kymmenen päivän päästä alkaa päivät pidentyä pikkuhiljaa. 

Nyt on sellainen olo, että joku joululaulu tai sanat tarvitaan tähän väliin. Hmmm... mikähän se nyt olisi. On niin monta ihanaa ja puhuttelevaa. Ja pari vuotta sitten olen kirjoittanut joulukalenteriin jo monia. Ikisuosikkeja En etsi valtaa, loistoa, Maa on niin kaunis, Rajattomien joululauluja, Kauneimpia joululauluja... niitä on niiiiiin monia. Joka joulu tulee ihan sellainen läikähdys sydämessä, kun joululaulut oikein säväyttää. Onneksi meitä on muitakin: Jotka rakastaa joululauluja ja voi ihan huoletta kuunnella niitä koko joulun ajan Jouluradiosta ja levyiltä ja Spotifystä. Ja niitä jotka vois elää riisipuurolla koko kuukauden, keskiviikkona keitin taas :). Ja niitä, joille jouluruoat maistuu hyvin joulusta uuteen vuoteen. Mä en oo kovin helposti kyllästyvää sorttia. 

Mutta joululauluksi tänään valikoitui "Pieni Liekki". Tää ei oo mun erityinen suosikki, mutta jotain söpöä siinä on. Ja nyt siinä on kivoja sävyjä, kun sen osaan jo suht' sujuvasti ukulelella soittaa. Ja onhan tässä Lucian päivän aatto. 

"Pieni liekki tänään syttyy talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki ympärilleen hiljaa hehkuu lämpöä. 
Pieni liekki meille kertoo: Jumala on lähellä. 

Pieni liekki viestin antaa: Syntyi lapsi viaton. 
Pieni liekki syttyy sinne, missä Jeesus Kristus on. 

Pieni liekki pimeydessä nyt voi olla jokainen, 
pieni liekki, joka kantaa valon luokse kaikkien."

säv. Pekka Simojoki, san. Anna-Mari Kaskinen



torstai 11. joulukuuta 2014

Joulukuun yhdestoista päivä.


Meinasin kirjoittaa tänään siitä, että on 10 päivää talvipäivänseisaukseen. Mutta eipäs olekaan. Se on vasta huomenna se. Sitten huomisesta 20 päivää eteenpäin, niin on yhtä pimeää kuin huomenna on. Mutta silti ollaan menossa kevättä ja valoa kohti. 

Kovasti tuo kevät ja kevään työasiat yrittävät jo tunkeutua mun virkavapaalle ja mun joulunviettoon. Toisaalta, joitain asioita pitää jo järkeillä, jotta on sitten helpompaa olla joulu sekä aloittaa työt. Vähän pitää jo tunnustella asioita. 

Voihan sadetta ja myrskyä! Tai ainakin tuulta. Näin harmaana ja sateisena syksynä, on kyllä jälleen ollut mukavaa, että on saanut kodin joulutunnelmaan. Kun lunta on maassa, niin ei tarvitse kuin vähän kynttilöitä, niin tulee jouluolo. Nyt kun sataa niin tarvii vähän enemmän. Ja ihanaa kun voi käpertyä sohvannurkkaan kullan kanssa. Voisinkin tässä julistaa joulukuun rauhoittumisen kuukaudeksi. Musta joulukuussa ei tarttis tehdä kuin jouluun liittyviä juttuja ja niitäkin hyvällä mielellä. 

Joulun aikana mua nykyään puhuttaa kyllä jotenkin kummallisen paljon se, että kaikilla asiat eivät ole kovinkaan hyvin. Samaan aikaan kun itse valmistautuu hyvään ja turvalliseen jouluun, on ihmisiä,  joita vaivaa yksinäisyys, kiusaaminen, maailman armottomuus, sairaudet, sodat, nälänhätä. Suurimpana tänä jouluna on kyllä ollut tuo yksinäisyys. Vähän aikaa sitten luin yhden artikkelin (mistähän se tuli mun eteeni...) yksinäisyydestä ja sen tuntemisesta. Kuinka raastavaa voi olla sellainen totaalinen yksinäisyys. Eikä sitä osaa edes kuvitella miten vaikeaa on etsiä ihmisiä ympärilleen, vaikka tuntuu, että sehän nyt on tosi helppoa. Mutta ei ole. Eikä asiaa helpota se, että sanotaan, että pitää olla avoin ja reipas ja ystävällinen, niin kyllä se siitä. Mutta jos ei sitä itse keksi, niin ei se siitä. Ja miten se on niin vaikeaa auttaa? Täällä voin kirjoitella mitä vaan, mutta kun pitäis ottaa kädet ja jalat käyttöön niin kovasti sitä jumittaa tänne sohvannurkkaan ja tuijottaa läppäriä tai kännykkää. Ja eihän se vaadi edes paljoa, että toisia ilahduttaa: silmiin katsominen, hymyileminen, oven avaaminen, kauppakassin kantaminen, kivat sanat yllättäen. Teekupposen äärellä istuminen, kuulumisten kyseleminen. 

Voi kun jouluna jokainen saisi tuntea olevansa rakastettu, arvostettu ja tärkeä. Ihan ihmisenä, sellaisena kuin on. Ilman suuria saavutuksia ja menestystä. 

On sentään Kaunis Ihminen. 

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kymmenes joulukuuta

Tämän päivän numero on vähän hassu, ehkä vähän väsytti tässä puolen välin paikkeilla :) 
Meinasin tänään alkaa kirjoittaa yhden laulun sanoja tähän alle, mutta en nyt jaksa niin tehdä. Vaan laitan linkin Youtubeen, josta kyseisen laulun voi kuunnella. Laulu on Laulu pikkuvauvasta, Juha Tapion esittämänä löytyy Maailman kauneimmat joululaulut 2-cd:ltä. 

Laulun pikkuvauvasta voit kuunnella tätä linkkiä klikkaamalla. 

Otahan hyvä asento ja laita vaikka silmät kiinni, mukavaa päivää sinulle :) 

Jouluun on enää neljätoista päivää. 

tiistai 9. joulukuuta 2014

Yhdeksäs joulukuuta.


Joulukuun yhdeksäs. Harmaata ja pilvistä Porissa. Sellaista tämä nyt on. Yleisöosaston tekstaripalstalla joku oli pahoittanut mielensä, kun toiset ihmiset toivovat lunta. Voisin vastata hänelle, että kuule, on ihan sama mitä ilmaa tässä toivotaan, aika vaikea on siihen vaikuttaa itse. Joka tapauksessa, minä toivon valkeaa joulua. Viime vuonna oli synkkää ja märkää. Tänä vuonna kaivataan valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. 

Sain myös kutsun hammaslääkäriin. Se olis huomenna Vaasassa. En tiennyt aikaa varanneeni. Varsinkaan klo 8.00 Vaasan hammaslääkäriltä. Mutta se Mathilda Linnea ei varmaankaan muista mennä, kun muistutusviesti tuli mulle. Ja siihen tekstariin ei voi edes vastata, kun siinä niin sanotaan. Joten, Mathilda Linnea, jos luet tätä, niin sun pitää mennä huomenna Kyrkoesplanaadin hammasklinikalle klo 8.00. ;) Korjaa sun puhelinnumero sinne oikeaksi... 

Eilen olin tontunhommissa ja ne hommat tässä nyt sitten jatkuu ihan jouluun asti. Tontuilla on kyllä paljon hommia vielä ennen kuin voi ihan vain olla. Vaikka ei mulla niin kiire ole, mä ehdin kyllä ihan olemaan vaan siinä tontunhommien välissäkin. 

Touhujoulukalenterissa kehotettiin välttämään istumista. Siinä onkin hyvää tavoitetta itselle. Takamus tuntuu painuvan kovin nopsaan istumaan. Joten persus ylös penkistä ja eikun menoksi! Pikkuveljen kanssa urakkapäivä :) 

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukuun kahdeksas.


Tilanne vaatii iltapäivän appelsiini-rooibosteetä ja pipareita sinihomejuustolla. Tänään on ollut montaa asiaa ja montaa mielessä. Ja päivityskin on vaarassa unohtua ja jäädä jalkoihin. Teen ja Suomiloven jälkeen taas jaksaa. Ellei jaksa, niin otetaan päikkärit :) 

Tuo (ja ne muut) numerolegot on Isän vanhoista legoista. Siellä ne on seassa mun, Siskon ja Veljen legojen kanssa. Legojen kanssa leikkiminen oli kyllä hauskaa puuhaa, ja oli tämän kalenterin tekeminenkin kerrassaan hauskaa. Isä ja Äiti vähän ihmetteli, mutta hauskaahan mulla, ja meillä oli :) 

Tänään vähän tällaista, ei niin syvällistä ja pohdiskelevaa (ei kai mulla koskaankaan...), mutta näillä mennään, hei joulu on tulossa kyllä! 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Toisen kynttilän päivä.


Nyt syttyy toinen kynttilä, ja valo laajenee... 

Leipomispäivä! 

Pipareita yhdessä Tädin, Siskon ja Veljen kanssa. Jo 24 vuoden ajan. Vielä paljon vanhemmalla, tuffan, reseptillä. Kunnon hellassa paistettuina. 
(Vaikka Veli taitaakin olla jonkun valkopartaisen ukon asioilla tällä kertaa, osallistuu hän silti varmaankin maisteluosioon.) Mies saa vähän lepopäivää, kun Vaimo ei ehdi koko aikaa ohjelmoimaan ;) 

Mmmmmm.... 

lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivä


Virsi 581. 

Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan, annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan. Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen. 

Sovinnossa meidän suo maata rakentaa, että jokaiselle se kodin tarjoaa. Kädestäsi maamme siunauksen saa, ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa. 

Herra, Pyhän Hengen suo kodit rakentaa, saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa. Auta, Herra, että meistä jokainen oman paikan löytää, käy työhön iloiten. 

Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan, että kaikki kansat pian saavat isänmaan. Sinä, Herra, saatat mielet avartaa, että ymmärrämme: on yhtä koko maa. 

Säveltänyt Pekka Simojoki, sanoittanut Anna-Mari Kaskinen 1985. Virsikirjaan 1986. 


Mulla ei ole tähän muuta sanottavaa. 

Onnea, Suomi!! 

Ps. Onpas aika keltainen kuva, pahoillani siitä... :)






perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukuun viides päivä.


Kuusen tuoksu täyttää, 
tuvan hiljaisen. 
Joulun aikaa rauhaisaa, 
istun, aattelen. 
Hiljaa kynttilä lepattaa, 
katson, kuuntelen. 
Rauhallista, turvaisaa, 
aikaa rakkauden. 

Istun, muistan joulun, 
oman lapsuuden. 
Lahjat, laulut joulun, 
onnen, autuuden. 

Lapsen onnen rajaa, 
ei kuvitella voi. 
Ehkei sitä olekaan, 
sen Luoja heille soi. 
Nautin joka hetkestä, 
en muuta haluakaan. 
Kiitän Luojaa nöyrimmin, 
kun näin vain olla saan. 

(Jouluruno, en muista mistä tämä on,  mutta kalenterin välistä se monisteena löytyi.) 

Miehen tädin hautajaiset. Istumista, kuuntelemista, laulamista, muistelemista. Kynttilän lepatusta, surua, ikävää, onnellisia muistoja, rukousta, hiljaisia huokaisuja. 

Itse sain tavata tädin vain pari kertaa. Kerran yksi tuttu pappi puhui siitä, kuinka hautajaisissa häntäkin itkettää välillä, vaikka ei vainajaa tuntenutkaan. Mutta hän selitti, että joskus hautajaiset silti nostavat tunteita pintaan. Joskus tulee mieleen omat edesmenneet läheiset ja käy läpi omaa ikäväänsä. Ja ehkä sitä kuitenkin voi aistia lämmön perheen/suvun kautta ja heidän kertomisistaan. 

torstai 4. joulukuuta 2014

Neljäs joulukuuta.


Kaksikymmentä päivää jouluaattoon! 

Matkapäivä on luvassa. Turusta Poriin ja Porista Haapajärvelle. Siinä on autossa istumista kerrakseen. Toivottavasti meillä on hyvä ilma ajaa ja matkalla kaikki menee hyvin. Että auto toimii ja kanssakulkijoista kukaan törttöile. Siis niistä muista teilläkulkijoista. Oman seurueen väki ei varmastikaan törttöile :) 

Mukavaa päivää myös sinulle! 

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kolmas päivä joulukuuta.


Tontun joulutoive

Hipsuttelee pikkutonttu, 
joulumieltä kuljettaa, 
sytyttelee kynttilöitä, 
tuoksuttelee pipareita, 
piiloon pistää salaisuuden, 
joulutähden ripustaa. 

Toivoo pieni joulutonttu
lämpöä ja rakkautta
mieliin niin kuin tekoihin, 
hiljaisuutta pysähtyä, 
kuulla joulu sydämin. 

-Satu Pusa (Positiivarien jouluvihko)