Lukuja :)

1 yö ja alkaa taas työviikko.

4 päivää ratsastukseen. Ellei oo liikaa pakkasta. Toivottavasti ei ole liikaa ja päästään ratsaille.

7 päivää kauneimpiin joululauluihin ja serkkuglögeihin. Jee :)

8 päivää siihen kun nään rakkaan ystävän ja samana iltana saan myös miehen Suomeen hetkeksi. Toivotaan turvallisia ajomatkoja.

12 päivää JOULUUN! Minä olen jouluhörhö. Niinku Histamiinikin :) Jopa sen verran, että joudun aina joskus miettimään, että oonko ite mennyt mukaan tähän kaupalliseen jouluhössötykseen. Oli miten oli. Lahjojen antaminen ja saaminen on kivaa. En voi yhtään kieltää sitä, etteikö lahjojen saaminen olis kivaa. Mutta tykkään ja haluan myös antaa lahjoja. Tykkään myös tehdä kortteja ja antaa niitä. Kaikenlaista odottamista on ennen joulua. Parasta kuitenkin on se, että on Vapahtajamme syntymäjuhla ja Hänen tulemistaan saamme odottaa! Rehellisesti sanoen, ilman Jeesusta en kyllä selviäisi. Vielä kun useammin antaisin asiani Hänen hoitoonsa. Silloin ne sujuu parhaiten.

15 päivää reissuun. Ruotsinmaa kutsuu. Jännää!!

19 päivää vuoden vaihtumiseen. Ensi vuodesta en vielä tiedä, mutta toivottavasti tästä vuodesta oon oppinut taas jotain ja ensi vuosi olisi hyvä. Toivon ehkä jopa vielä parempaa vuotta kun oli tämä. Tämä vuosi oli ihan huippu!!

Nyt pitää mennä nukkumaan. Odottamisen keskellä pitää elää myös tässä hetkessä. Ettei elämä mee vallan pähkäilyksi. Hyvää yötä!

17 päivää jouluun :)

On tullut jälleen aika laskea päiviä :) Jouluaattoon on enää 17 päivää. Ja vuodenvaihtumiseenkaan ei ole sen jälkeen enää montaa päivää. Kuluneena vuonna oon kovin harvakseltaan kirjoittanut blogiin. Nyt tuli jälleen sellainen hetki, että jaksan tähän keskittyä.

Vuosi 2010 on ollut melko lailla tapahtumarikas: oma koti, 30 vuotta, mies, Rooma, ratsastusleiri, Ruotsi... Ja LUKEMATTOMIA pienempiä tapahtumia ja kohtaamisia, jotka on ehkä ollu jopa suurempia asioita elämässä kuin nuo ensin mainitut "isot jutut".

Näin joulun aikaan mua aina vähän huolestuttaa, että tuleeko se joulumieli. Adventtina laitoin kotini kuntoon, jouluvalot, kynttilät, pöytäliinat ja siivosin ja puunasin kaikki paikat hienoiksi. Tein joulukortteja, söin suklaata ja join glögiä. Kaikki oli valmista. Mutta ei oikein ollut sellaista joulunodotusoloa sittenkään. Kunnes... 

Viime viikonloppuna se iski!! Ihanaa odottaa joulua, tehdä kaikenlaisia valmisteluja, vähän kiirehtiäkin lahjojen ja leipomisten kanssa. Joululaulut on parasta mitä tiedän! Mä tiedän myös sen, että joulussa tärkeintä ei ole tunteet ja tunnelma. Tärkeintä on se, että saamme odottaa Vapahtajan syntymää. Vanhan testamentin lupaukset Messiaasta toteutuivat ensimmäisenä jouluna. Ja mikä onkaan parempaa kuin Jeesuksen syntymä ja se, että Hän lopulta pelasti meidät synnin vallan alta. EI MIKÄÄN!

Nyt kun joulunodotus on saavuttanut täyttymyksensä, voin jälleen rauhoittua. Tulevat viikot on täynnä tekemistä ja lahjat, joita oon suunnitellu on vielä pahasti kesken. Ikkunaremppa mun kodissa ei oo vielä alkanutkaan. Uusi siivouspäivä on vielä tulossa. Mut nää ei nyt haittaa. Joulu tulla jolkottaa, ja mä aion nauttia jokaisesta hetkestä. Joulun välipäivät ja vuodenvaihteen rentoilen Ruotsissa. Taidan vähän haaveilla ja unelmoidakin silloin. Niinkuin teen kyllä nytkin. Elämä on ihanaa!!

P.S. Mä oon selvinnyt ihan hyvin tästä 30-vuotisvuodesta. Se on ollut kivaa. Kaksi asiaa, joita olisi voinut hoitaa paremmin tänä vuonna: ihmissuhteet ja kuntoilu. Siinä haastetta ensi vuodelle.

Siunauksia adventinaikaa ja joulua, kun sen aika on!

Listoja :)

Joululahjalista, jouluvalmistelulista, siivouslista, kauppalista, töiden todo-lista... Listaa listan perään. Juuri sain tehtyä listan kaikista muistettavista asioista marraskuun ja joulukuun aikana. Ja kyllähän se vähän hengästyttää, että mitä kaikkea muistettavaa on! Toisaalta... elämä kulkee eteenpäin päivä kerrallaan ja ne asiat tapahtuu ajallaan ja rauhassa. Se, että mä teen listoja ja stressaan muistettavista asioista, ei yhtään edistä asioiden etenemistä. Ne joko tehdään tai ei. Mutta niitä ei parane jättää roikkumaan. Muuten elämä ei oo kivaa. 

Mikäs tässä kaikessa muistamisessa sitten on oleellista muistaa? Kaikkein oleellisinta on muistaa vanhan kunnon Katto-Kassisen sanonta: "Se on vain maallista!" Että mä rakastan Katto-Kassista! Muistettavat asiat on vaan maallista, on olemassa jotain tärkeämpää muistettavaa :) Esimerkiksi: Jeesus sanoo meille, että "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun!" Hän sanoo myös "Minä olen tie, totuus ja elämä." Jeesus todella on Tie, Totuus ja Elämä!! (Nämä sanat ovat Johanneksen evankeliumissa 14 luvussa, Uudessa Testamentissa, Raamatussa).

Oon viime päivinä miettinyt myös tätä ihmisen elämää. Hah! Ei sinänsä yllätys, koska sitä kai jokainen bloginkirjoittaja ja lukija pohtii. Ja nyt oikeastaan oon kadottanut sen ajatuksen. Tai oikeastaan en osaa sanottaa sitä. Elämä... mitä se on? Jotkut ihmiset sanoo, että "mulla ei oo elämää niin oon facebookissa koko ajan" tai sitten toinen vaihtoehto on että ihmiset käy tarkistamassa oman elämänsä tilanteen facebookista. Tai sitten ihan in-real-life ihmisten elämä alkaa vasta kun on löytänyt parisuhteen. Tarkoittaako se, että ennen sitä ei oo ollu minkäänlaista kunnollista elämää? Mitä elämän pitää sisältää, että se on ns. kunnollista elämää? Rakkautta, rahaa, ystäviä, eläimiä, kodin, työpaikan, ruokaa, lämpöä, vettä, kauheesti kaikkea. En nyt kuitenkaan jaksa vaivata tällä päätäni enempää, sillä Jeesus sanoo myös:

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Myös nämä löytyvät Johanneksen evankeliumin 14 luvusta, UT, Raamattu)

Älkää vaipuko epätoivoon, Jeesus antaa meille elämän ja rauhan ja kaiken minkä tarvitsemme kunnolliseen elämään!!

Valoisaa marraskuuta!

Kaikella on aikansa...

(Miten voi olla aina yhtä vaikeaa aloittaa kirjoittamista?) Nyt sentään pääsin tähän asti. Ja kello on puoli yksi yöllä. Mutta se ei oikeastas haittaa, koska mulla on huomenna vapaapäivä. Mulla on kolme vapaata.

Aika menee ihan hurjaa vauhtia. Sen minä vaan sanon. Hetki sitten oli kesä, ja kohta on enää kaksi kuukautta jäljellä tätä vuotta. Ja aivan parin päivän päästä olen 30 ja 1/2 vuotta vanha. Ja puolen vuoden päästä oon 31 vuotta. Onpas nyt jaarittelua, mutta tällä on pointtinsa. Puoli vuotta sitten alkoi tutustuminen uuteen ihmiseen... ja kuukausien kuluessa tästä ihmisestä on tullut kovin tärkeä mulle. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä, mutta olen kovin kiitollinen tästä suhteesta :) Onneksi Jumala vastas tähän rukoukseen myöntävästi! Suhde on tuonut elämääni myös toimivan netin. Ja monta muutakin hyvää asiaa. 

Ajan kuluminen kyllä ahdistaa pikkasen. Kun tajuaa, että on kymmenen vuotta siitä kun olin 20-vuotias. Onneksi se aika silti on ohi. On myös kohta 15 vuotta siitä, kun eräänä yönä pyöräilin keskussairaalan ohi yöllä ja ajattelin tätiä ja syntyvää serkkua. Tuo serkku on kummipoikani, joka ensi kesänä pääsee ripiltä. Vasta olimme ristiäisissä, ja laskin siellä kauhuissani: "Olen sitten 31-vuotias, kun kummipoika pääsee ripiltä." Itse olin päässyt ripiltä edellisenä kesänä. Ensi kesänä vietetään konfirmaatiojuhlaa samassa kirkossa kun ristiäiset olivat. Samassa kirkossa pääsin myös itse ripiltä.

Kirkkokin on muuttunut tuossa ajassa. Siihen en nyt ota kantaa. Siihen on ottanut niin moni kantaa viime päivinä. Sen sijaan siirryn joulun odotukseen. Kuluneella viikolla oli ensimmäiset Kuningas tulee- jouluvaellusharjoitukset. Kolmatta vuotta Mariana. Tässä työssä kivaa on se, että joulujuttuja saa tehdä jo aikaisemmin. Syysloman jälkeen saakin jo miettiä joulujuttuja kerhoihin ja kuorossa lauletaan toivottavasti jo pian joululauluja. Oma joulu kotona alkaa adventista :) Sitä odotellessa...

...Siunattua syksyä :)

Hiljaiseloa...

blogissa, mutta ei elämässä... Kesä oli ja meni ja ihana kesä olikin! Vaikka nyt kesä onkin muisto vain... Kaunis muisto. Kesä oli myös muutosten kesä. Ihanan muutoksen kesä! Opetteluahan siinä on, että lopulta on toinenkin olemassa. Jumala kuulee rukoukset ja ajallaan vastaa niihin.

Syksy on tullut, koulut ja kerhot alkaneet, joulu on tulossa (ei ihan vielä ajankohtainen, mutta mielessä joskus jo), vuosi vaihtuu ja kesän riparitkin on jo tiedossa... Hullua!!

Muista, että elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Muistutukseksi itselleni. Niin paljon on asioita elämässä ja kaikkea ei ehdi eikä tarvitse tehdä ja murehtia.

Tässä ja nyt pitää myös nukkua, joten hyvää yötä :)

Kesäloma, ihanuus ja autuus!

Kello on jo yö, mutta mulla on loma. Joten ei ole väliä vaikka vielä yhden Gilmoren jakson verran kirjoitan tänne. Mulla on tällä hetkellä muutamia asioita elämässäni, joista en tiedä miksi niin teen. Niistä asioista mun ei oo tarkoitus nyt kirjoittaa, eikä ne ole huonoja asioita, mutta en vaan tiedä miksi haluan tehdä niin. Yksi on tämä blogi. Kirjoitan omaksi ilokseni, mut ehkä haluan jotain huomiota tai jakaa ajatuksiani. Muutenhan voisin kirjoittaa ihan vain ittelleni päiväkirjaan.

Asiaan!! Lomasta on kaksi aamua ohitte ja ne on alkanu vähän huonosti. Mulla on sellanen olo, että tällä viikolla kaikki aamut alkaa huonosti. Vaikka huomenna on vasta keskiviikko. Syytän hellettä. Ja omaa laiskuuttani, että mulla ei oo kunnon pimentävää verhoa makuuhuoneessa. Ja talvella tällä mun tiellä ei liikkunut ketään, mut nyt kaikki kulkee tästä. Tai sit se vaan kuulostaa siltä, kun pitää ikkunoita auki. Ja. Miksi se asfaltti pitää tehdä ennen kasia aamulla? Miksi, kysyn minä :)

Jokainen uusi aamu on kuitenkin lahjaa Jumalalta, ja sen yritän aamuisin todella muistaa. Aamut on mulle fyysisesti raskaita ja vaikka uusi aamu on osoitus Jumalan suuresta armosta, aamut eivät helpotu. Mut mä yritän opetella elämään sen kanssa.

Eka lomapäivä meni siis tuskaillessa kaikenlaisia ärsyttäviä asioita aamulla, mutta suihku ja aamupala = parempi mieli. Siitä se päivä sitten lähti käyntiin. Pennejä taivaasta - kirjan lueskelua, hengailua, päikkärit, raamis, mankelointia, auringonlasku Kallossa. Näillä helteillä on kivaa kun tulee ilta ja on viileämpää ja mun elämä alkaa. Ja loman kunniaksi mankeloidut lakanat ovat ihmiselle onni ja autuus. Ainakin mulle!

 Toka lomapäivä kului vesijumpassa mummojen kanssa, kaupassa, autoa siivotessa ja Säkylässä Sotkussa munkeilla. Se oli vika munkki Sotkussa vähään aikaan. Tai mistä sitä tietää, mutta näillä näkymin.

Mutta... Loman lisäksi oon erityisesti iloinnut siitä, että sain sunnuntaina hengailla isosten kanssa pitkästä aikaa ihan rauhassa nuortentilassa. Siellä oli viileää ja meillä jokaisella oli oma sohva. Odotimme, että pääsemme laulamaan rippijuhliin. Nautin myös siitä hetkestä, kun kerroin Ruutista ja Boasista isosille. Ja tuntui, että he kuuntelivat. Ja kerroin kenen esikuva Boas on. Ah. Boas oli mies, joka oli Ruutin sukulunastaja. Tiedän, kuka on mun taivaallinen sukulunastajani, mutta haluaisin myös löytää sen maanpäällisen. Lomalukemiseen suosittelen jokaiselle Ruutin kirjaa Raamatusta.

Sanottua Ruutin kirjassa:

- Minne sinäkin menet, sinne minäkin menen. Minne sinä jäät, sinne minä jäät. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.

- Olen Ruut, sinun palvelijasi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja.

- Odota rauhassa tyttäreni, kunnes saat tietää, miten asia ratkeaa. Se mies ei hellitä, vaan vie asiansa päätökseen jo tänä päivänä.

Sieltä se löytyy. Raamatusta. Vanha Testamentti.

Kolmekymmentä ja risat

Kolmekymmentä ja risat on kertynyt vuosia siitä, kun tuo kuvan tuohisormus on laitettu tolle paikalleen. Paikka on meillä Lattomerellä. Yhdessä lapsuudenkodissani. Äidin ja isän kodin saunakämpässä. Isän lapsuudenkodissa siis. Nykyisin saunakämppää kutsutaan perheen kesken ihan tuttavallisesti "mökiksi". Kesän alkupuolella vietettiin grillausiltaa "mökillä" ja juteltiin niitä näitä ihan vain ns. oman perheen kesken. Juteltiiin niistä esineistä, joita siellä "mökillä" on. Ja isä ja äiti kertoi sormuksesta. Isä on tehnyt sormuksen itse ja ne on äidin kanssa laittaneet sen tuohon. Ja siinä se on ollut kaikki nämä vuodet. "Joskus seitkytluvulla", vastasi äiti, kun kysyin, että koska ne on sen siihen laittanut. Joka tapauksessa jo ennen kihloihin menoa... Arvioitu vuosi oli -72 tai -73. Musta on aika liikuttavaa, että tuo sormus on ollut samalla paikalla jo yli 30, 35 vuotta. Ja kun sormuksen paikka on osoitettu, sitä ei ole mummu tai tuffa tai siskot tai veljet tai tädit tai sedät korjanneet pois. Ja siksikin hienoa, että siihen ei ole kukaan koskenut, kun ei isä ja äiti aina oo siellä asuneet... Johdatusta..?

Juhannus on nyt ohi. Huomenna lähdetään leirille. Se on mulla tän kesän viimeinen leiri töiden puolesta. Loput menee sitten vapaaehtoishommien puolelle :) Lomasuunnitelmatkin pikkuhiljaa näyttävät selkiytyvän. Voin kertoa, että tulossa on jännittävä loma. Ja toivottavasti rentouttava. Toivoisin myös löytäväni kutsumukseni uudelleen. Tiedän, että se on jossain, mutta viime aikoina on ollut vähän hankalaa kutsumuksen kanssa. Paluu Sanan äärelle varmastikin auttaa. Ryhdistäytykäämme siis :)

Kolmekymmentä ja risat on myös tänään pyöräilemieni kilometrien määrä. Voi että, kun muistaisin miten mukavaa se pyöräily on! On niin hankalaa lähteä liikkeelle... Ja kun pääsee  vauhtiin, niin sitten ei pysäytä tosissaan enää mikään.

Tämä oli tässä nyt tällä erää. Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelen juhannuksen ja alan odottamaan ensin kesälomaa, sitten joulua! 

"Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan"

Vielä on kesää jäljellä!

Tosiaan. Vielä on kesää jäljellä. Mutta radiosta tänään taas pitkästä aikaa ekan kerran kuulin Mambaa :) Uskomatonta. Kesälomat vasta alkoivat ja nyt jo pauhataan, että vielä on kesää jäljellä.

Mistähän mä nyt tänään haluaisin kirjoittaa...

Mun leirikuukausi alkaa ylihuomenna. Tänä vuonna leiriajatus on ollut jotenkin rasittava. Leirit on kivoja, ja aika leirillä menee kuitenkin nopeasti, mutta lähteminen on aina rankkaa. Ensin pitää jännittää, että saa kaikki valmistelut tehtyä ja että voi hyvillä mielin olla siellä leirillä, sitten pitää jännittää sitä, että kaikki menee hyvin. Kun vaan aina muistais, että Taivaan Isä on meidän kanssa jokaisella leirillä ja huolehtii meistä. Ei siellä tarvitse yksin raataa. Kollegani entisessä työpaikassani puhui lepokitkan vaikutuksesta. Tänä vuonna lepokitka vaikuttaa kyllä todella paljon..

Keskiviikkoaamuna lupaan reipastua. Loppukoon kitinä ja valitus, ne ei johda muuhun kuin omaan ja muiden pahaan oloon. Siihenkin mä luotan, että vaikka tuntuu, että oon hukannut hyvät mahdollisuudet ulkoiluun, niin tämä aika on ollut mulle hyödyksi.

Elämä on sillä lailla vähän hassua, että erilaisina kausina näkee eri ihmisiä. Musta on ihanaa, että mulla on nyt ollut mahdollisuus nähdä yhtä ystävää tosi usein.. Kohta taas kuitenkin "nähdään" vaan mesen tai facebookin välityksellä. Oon myös harmitellut, kun olen tosi vähän taas nähnyt pappaa tai tätejä... No, turha näitä on murehtia. Aikansa kaikella.

Tänään olin suhteellisen reipas. Sain siskon pipon valmiiksi, korjasin mekon, töissä olin myös melko tehokas. Ja oon pakannutkin jo melkein. Aika hienoa. Huomenna voinkin perehtyä sitten lisää leirien sisältöihin.

Nyt on aika antaa aikaa leiriläisille. Jumala siunatkoon leirimme, jotta Hänen nimensä loistaisi kirkkaana!

Joos.1:5-9. Ole rohkea ja luja. Minä en jätä enkä hylkää sinua.

Vastuun välttelyä.

En oo tänään tehnyt mitään hyödyllistä. Tai no joo. Oon mä päivällä tehnyt työjuttuja ja soittanut ja vastaillut kysymyksiin. Mutta kun tulin kotiin, niin oon ollut oikein kunnon nörtti. Katoin elokuvaa ja surffailin aivottomasti netissä. Ja odotan sähköpostia. Odottavan aika on pitkä. Kone pesi pyykkiä mun maatessa sohvalla. Mutta tänään satoi ja mua väsytti.

Mun on nyt tehtävä jotain tälle elämälleni. Ei oo laitaa, että mä en jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään. Ja että en saa töissä mitään aikaiseksi. Ehkä mun pitää ottaa tosissani kollegoiden sairaslomat ja pitää rajata omia töitä.. Elämä on kivampaa kun elää hitaammin eikä hötkyile joka paikkaan. Ja oikeesti, ei tarvi mennä mukaan kaikkeen mikä ei kiinnosta. Jossain vaiheessa peli on vaan laitettava poikki. Mitä jos mulla olis mies ja lapsia? Niillekin pitäis olla aikaa... Tää on ihan hullun touhua. Kuinka vaikeeta on sanoa, että mua ei oikeesti kiinnosta? Missä määrin mä voin töissäni sanoa, että mua ei kiinnosta? Tai missä määrin sanoa, että mä en jaksa? Miksi pitää olla niin tunnollinen? Ja jos mun tärkein tehtäväni on kertoa Jeesuksesta ja rakastaa lähimmäistäni, niin voinko mä sanoa, että en tee tai en mee jonnekin? Voisin. Kyllä mä voisin. Just siks, että Jumala kyllä näkee, mikä mun tilanteeni on. Ja jos mä oon kunnossa, niin mä osaan paremmin rakastaakin. Ratsastustunneilla on opeteltu sitä, että siellä hevosen selässä voi vaan olla. Olla tekemättä mitään. Joskus on osattava olla tekemättä mitään. Muutenkin kuin hevosen selässä. 

Nyt mun pitää lopetella tästä vastuun välttelystä. Mä poden syyllisyyttä ihan vääristä asioista. Mä tiedän sen teoriassa. Mutta kun oppisin käytännössäkin. Tämänpäiväinen pohdinta on nyt lähinnä turhautumista jälleen kerran siihen, että tää maailma on niin vinossa. Ja mä oon hetkeks keskittynyt vaan niihin vinoihin asioihin. Kateutta, puuttumista toisten vikoihin, itsekkyyttä, rahan- ja vallanhimoa, välinpitämättömyyttä. Ja joo, en oo ite yhtään parempi kuin kukaan muu. Vaikka tässä maailmassa on kyllä jotain hyvää ja kaunista. Hyvää ja Kaunista on Jumalan rakkaus muakin kohtaan. Ilman sitä mä en pärjää. Vaikka yritänkin liikaa yksin.

Nyt siis. Yritän olla tekemättä mitään ja oppia kuuntelemaan Taivaan Isän asiaa. On palattava takaisin ristille, jotta voi jatkaa matkaa. Ristin luokse siis...

"Herra, johda vaikka, mun tieni kulkis minne. Johda silloinkin, kun en jaksa yrittää. Silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon, koko elämän sun käsiisi jätän." Bass´n Helen: Taisteluni

P.S. On sekavaa tekstiä kyllä. Sen siitä saa kun yöllä kirjoittaa. Eikä tiedä miksi kirjoittaa.

P.P.S. Pari päivää sitten näin Ketun. Eri kettu kuin mistä tää blogi alkoi. Mutta se alku tuli mieleen.

P.P.P.S. Joskus on kiva tavata uusia ihmisiä :)

Oi, Italian kesä!

Nyt on juhlat juhlittu ja matkat matkusteltu. Lauantaina synttäripäivän jälkeen oli vuorossa kotini tilavuuden testaus. Hyvin mahtui 30 ihmistä. Mun mielestä oli oikein onnistuneet pippalot! Kiitos siitä Taivaan Isälle ja kaikille osallistuneille!

Rome, oh, Rome. Ihana kaupunki. Ja matka toi mun elämään aivan uusia ulottuvuuksia. Mä tutustuin mun kameraan ja voi vitsi, mä löysin sieltä kaikenlaisia asetuksia... Ja sen seurauksena Roomasta tulikin sitten otettua jonnin verran kuvia. Eikä reissussa oltu kuin viisi päivää. Italiassa oli siis kesä. Kaikkialla oli ihan vihreää ja punaista ja keltaista ja kaikki meni tosi hyvin. Nyt oon ihastunut italialaisiin pikkukyliin. Seuraavaksi pitää päästä viikoksi johonkin pieneen kylään ja viinitilalle. Uusia matkoja tässä on suunnitteilla, mutta pitää ensin saada talous kyllä taas kasaan.

Lomaltapaluuviikko oli melkoinen. Töissä oli hirveästi jännittäviä tapahtumia. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Muutenkin elämässä on vähän sellaisia jännittäviä asioita.. ;) Paluu arkeen on tapahtunut myös ratsastuksen osalta. Eilen olin kahden tunnin maastoretkellä ja sain kokea ihan kunnollisen paluun arkeen. Putosin nimittäin selästä :) Onneksi ei käynyt kuinkaan ja heppa ei lähtenyt pakoilemaan mihinkään pitkälle. Muovi heilahti, heppa oli hereillä mutta minä en. Kotvan päästä olinkin ojan pohjalla. Oli lähinnä koomista.

Tänään Äitienpäivänä sain tehä ruokaa meidän väelle. Me syötiin alkupalaksi tomaatti-mozzarellasalaattia sekä prosciuttoa ja hunajamelonia. Pääruoaksi jauheliharullia, joissa oli sisällä fetaa ja basilikaa sekä peruna- ja porkkanalohkoja. Lisäksi oli salaattia ja kermaviilikastiketta, jossa oli suolakurkkua, kapriksia ja sipulia. Yllättävän hyvää. Jälkkäriksi valkosuklaa-mansikkajuustokakkua. Sitten vaan pötköteltiin ja katottiin Funny Face ja Andre Wikströmin ensimmäinen jäähyväiskeikka.

Yksi asia vielä. Tai oikeastas kaksi! Perjantaina olin ystävän kanssa teatterissa. Se oli erikoinen kokemus. Sen jälkeen oli kyllä aika sanaton olo. Ilta ystävän kanssa oli hyvä :) Hyvästä illasta seuraa toivottavasti toinen hyvä ilta, sisältäen viiniä ja raclettea. Sitä odotellessa on vielä ensi viikko..

Vika juttu! "Tästä kaikesta mä Sinua voin ylistää, oot kaikki se riittää. Ja kaikki mikä painaa se pois pyyhitään. Teit kaiken, se riittää." Kuluneista kahdesta viikosta voin kiittää vain ja ainoastaan Jumalaani. Kiitän Häntä armosta ja rakkaudesta!

Synttäripäivä... Olipas päivä :)

Kodin Kuvalehdessä on sellainen palsta kuin "Olipa päivä". Siellä ihmiset kertovat omasta päivästään ja mitä ovat tehneet sen päivän aikana. Siis julkkikset kertovat :) Koska mä oon mun oman elämäni päänäyttelijä, niin nyt mä saan tehä sellaisen haastattelun itelleni...

23.4.2010.

Aamiaista söin katsellessani Frendejä. Tein itelleni ihanan mansikka-mustikkasmoothien ja join teetä yli puolen litran kupista. Frendien jaksoista katsoin sen, missä Rachel täytti 30 vuotta. Ja samalla kaikki muut muistelivat omia kolmekymppisiään. Mahtava jakso. Ja täydellinen aamu. Samalla seurasin Facebookiin satelevia onnentoivotuksia. Hassu tämä meidän virtuaalimaailmamme.

Pukeuduin ennen aamupalaa ihan vaan lökäreihin, koska piti vielä imuroida ja tiskata ennen kampaajalle lähtöä. Eli aamu meni mukavissa kotivaatteissa, päivä sitten kivasti farkuissa ja ilta ehkä hameessa...

Peilistä näin jotakuinkin vähän väsyneet silmät, mutta oli kiva herätä tähän aamuun. Hiukset olivat hirveät, mutta onneksi olin menossa kampaajalle.

Työpaikallani ensimmäiseksi... enpä tehnyt juuri mitään, koska en ole työpaikkaani kohti vilkaissutkaan tänään. Lomapäiviä vietän vaan... Taivaan Isää oon toki kiittänyt tästäkin armon aamusta ja elämästäni. Ylämäkiä ja alamäkiä on ollut, ja varmaan oon jotain oppinutkin. Toivottavasti.

En voisi luopua kaikista ihanista ihmisistä elämässäni. Harmi kun heitä ei näe useammin. Ja voi kun osaisin rakastaa lähimmäistäni paremmin.

Melkein unohdin tehdä matkavakuutuksen!! Se piti hoitaa kampaajan jälkeen, mutta onneksi viime hetkellä muistin ja ehdin vakuutusfirmaan.

Rutiinini ovat tänään aivan sekaisin. Ruokarytmiä ei ole eikä muutakaan rytmiä.

Ärsyynnyin kun en saanut syötyä Kingistäni kokonaan. Okei, se ei oo maailman pahin asia. Mutta vääryyttä on, kun ei osata tehdä Kingiksiä enää niinkuin ennen ja paras osa, eli suklaasydän, putosi maahan!!

Ilahduin kaikista tekstiviesteistä, soitoista ja facebookviesteistä. Ilahduin erityisesti myös lauluonnitteluista, jotka sain ensimmäisestä ja entisestä työpaikastani :D

Kadun... eilistä riitelyä siskon kanssa. Mutta jotkut asiat ovat vaan niin ikuisuusasioita ja niistä tulee paha mieli kun tarpeeksi jauhetaan.. Onneksi se on jo sovittu..

Kotona olin aamulla ja päivällä. Kävin päivällä lähinnä vain kääntymässä ja kirjoittamassa blogia. Ja vaihtamassa vaatteet. Kivaa kodissa oli se, että mulla oli seuraa :) Ystäväni Vantaalta piti mulle seuraa koko päivän kampaajan jälkeen. Se oli kivaa se! Meillä oli kiva kuukauden kämppisaika. Kämppiselämä on kivaa. Ainakin nyt oli :) 

Nukkumaan menin myöhään yöllä... Vai oliko se myöhään? En kyllä muista enää. Taksilla tultiin, mut en muista mihin aikaan :)  Ilta oli kyllä kovin mukava. Oltiin PK:ssa eli Punaisessa Kukossa katsomassa stand-upia. Lavalla olivat Joonas Nordman ja Ilari Johansson. Kumpikin mun suosikkeja. Ilta oli hieno. PK:sta suunnattin Amarilloon. Hienoa oli :) 

Päivän arvosana on 10-. Koska suklaasydän putosi maahan. Oikeastaan kaikki muu meni niin kuin aattelin. Kiitos ystävilleni ja perheelleni kivasta 30-vuotissynttäristä! 

Jännä loma :)

Jänniä aikoja eletään :)

Ensinnäkin loma-aikoja... Kun tänään oli ensimmäinen lomapäivä. Eilen aloitin loman tehokkaasti: korjasin housut ja kangaskasseja, lyhensin olkkarin verhot, söin pannaria ystävän kanssa ja tein listoja. Viikon ajan oon tehnyt listoja aika tehokkaasti. Tän päivän listalla oli uunin siivousta, pyykkien pesemistä, keksien ja pizzarullien leipomista, yhden kutosluokan dokumentin ensi-illan, saunomista.. Huomenna pitää vielä leipoa, ratsastaa ja viettää isän synttäriä. Mun isä on kyllä Maailman Paras Isä :)

Eli on kaksi päivää mun synttäreihin. Oon tosi paljon ominut tämän huhtikuun itelleni. Voi minua itsekästä. En nyt mene siihen asiaan tällä kertaa. Mä vähän kyllä jännitän sitä päivää. Koska oon luonut siihen aika paljon paineita sille päivälle. Ja kun odottaa kovasti, niin voi olla että joutuu pettymään. Mä luotan kuitenkin Taivaan Isään, joka hoitaa nää asiat.

Jännä loma on kyllä nyt tulossa. Maanantaina pitäisi lähteä Roomaan, mutta nyt se juukelin tulivuori on purkautunut. Harmittaahan se, jos ei pääse matkaan, mutta me otetaan ilo irti lomasta silti. Varavaihtoehtoja on jo neljä. Jotenkin silti ajattelen, että tämä nyt taas vähän yhdistää ihmisiä. Toivottavasti me opitaan tästä kuitenkin jotain. Kerron jonkun ajan päästä, että missä matkusteltiin.

Nyt on pakko lopettaa, koneesta loppuu akku ja itekin alan hyytyä. Mutta...

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Minne katosi päivät...

... joina ehdit tehdä paljon kaikkea...? Johtuuko tää  vaan siitä, että täyttää pyöreitä? Jos mulla onkin kriisi, mutta en myönnä sitä? En tiiä.

Mutta tiiän, että kevät on tullut! Pyörä on kaivettu kellarista ja sillä on tehty lenkkejä, jäätelökioskit on roudattu paikoilleen, osa jäätelökioskeista on jopa auki, Pikku Nälkä on vihdoin muuttanut mun luo asumaan (ihan varma keväänmerkki, hmm...) ja MULLA ON SYNTTÄRIT!

On mahdollista, että joku ei vielä tiedä, että mulla on synttärit. Mulla on myös paha tapa omia tää huhtikuu itelleni, vaikka mun monella ystävälläni on myös synttärit tässä kuussa. Mut mä nyt oon tällainen Aikuinen Nainen. 

Viime viikolla näin Pikku Prinssin. Prinssi oikein kummittelee mielessäni. Tässä pieni katkelma:

"Jos olen näin tarkasti kertonut teille Asteroidi B 612:sta ja antanut teille sen numeron, niin se on tapahtunut isojen ihmisten vuoksi. Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita. He eivät milloinkaan sano: "Minkälainen on hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten? Kerääkö hän perhosia? "Vaan he kysyvät: "Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko hänen isänsä saa palkkaa?" Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa. ... Jos siis sanot heille: "Se, että Pikku Prinssi oli viehättävä, että hän nauroi ja halusi lampaan, todistaa, että hän on todella elänyt. Lampaan haluaminen on todistus olemassaolosta", niin he vain kohauttelevat olkapäitään ja pitävät sinua lapsellisena. Mutta jos sanot heille: "Tähti, josta hän tuli on asteroidi B 612" uskovat he sen eivätkä kysele sinulta turhia. He ovat sellaisia. Ei pidä olla heille vihainen. Lasten täytyy koettaa kärsiä isoja ihmisiä..."Isot ihmiset ovat niin kummallisia!

Arvatkaa mitä! Mä oon saanut itte kiinni ajattelemasta isojen ihmisten tapaan! Mä mietin, että onko normaalia ilahtua postilaatikosta löytyvästä Pikku Nälkä-pehmolelusta? Onko normaalia riemuita syntymäpäivistä niin kuin pikku lapsi? On kai ja oon ylpeä siitä. Mutta kyllä mä silti koen olevani ihan vastuullinen ja turvallinen aikuinen, vaikka käyttäydynkin tosi hassusti välillä. Eihän tää elämä oo niin kovin vakavaa, eihän!?!

Tällä viikolla oon tehnyt myös listoja... Erilaiset todo-listat on ihmiselle tarpeen. Ja huomasin, että jos pitää kemut ja kutsuu paljon ihmisiä, niin pitää tehdä kemuihin paljon kaikkea leipomista. Sehän on vaan kivaa, mutta keittiön rajallinen koko aiheuttaa vähän haastetta. Ja astioiden määrä. Mutta onneksi on äiti, joka varmana lainaa kaikenlaisia kippoja ja kulhoja ja vuokia. Synttärikemujen menussa on ainakin salmiakkikeksejä, suklaarusinakeksejä, täytekakkua kynttilöineen, porkkanakakkua, pizzarullia. Ja boolia. Oliskohan siinä riittävästi vaikka alkuun :)

Vielä leffavinkki: Remember me on hyvä. En voi sanoa siitä enempää, mä tykkäsin.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, muista käyttää turvavyötä! Nyt on 9 päivää synttäreihin. Yritän kestää ;)

Kevään ensi joutsen :)

Eilisiltana ajelin ratsastustallille ja näin matkalla joutsenen. Se oli mulle kevään ensimmäinen. :) Ja harmitti kun ei ollut kameraa.

Huhtikuu on ihan selkeesti elokuvien, vapaiden ja synttäreiden aikaa. Ja pannarin. Se on kivaa se. Huhtikuusta on muodostumassa myös sellainen ystäväkuukausi. Sekin on kivaa se. Huhtikuu on ihan paras kuukausi, vaikkakin mielessä on myös sellasia onnettomuuksia ja sairauksia, joita ei soisi kenellekään. Elämä tuntuu niin epäreilulta ja arvaamattomalta välillä.

Tänään viimeksi olin elokuvissa. Vuorossa oli Exän jäljillä. Pääosissa Gerard Butler ja Jennifer Aniston. Hauska se oli. Siinä oli myös hyvännäköinen mies. Oi Gerard :)

Huhtikuu on myös teatterin aikaa. Pikku Prinssi Cont'akti -teatterissa ja Rattoklubia Rakastajilla. Pikku Prinssi oli hurmaava. Kerrassaan ihana. Miten taitavia Porissa ollaankaan! Noissa pikkuteattereissa.. ja itseasiassa isossakin.. tulee sellainen olo, että mäkin haluan tekemään näytelmää! Mä rakastan sitä tunnetta ja tunnelmaa, kun kuulutaan johonkin ryhmään ja saa luvan hullutella. Vaikka nyt tajusinkin, että onhan mulla kuoro. Ei sen kanssa olla kyllä ihan vielä niin paljoa yhdessä kuin esimerkiksi näytelmää tehdessä. Olihan meillä kyllä hieno konsertti pari viikkoa sitten. Palatakseni Pikku Prinssiin, niin minä haluaisin olla myös kesytetty ja haluaisin jonkun kesyttää. Mulla on sama ongelma kuin ketulla... Rattoklubeilua on sitten luvassa kahden viikon päästä. Palataan siihen sitten myöhemmin. Sehän myös on mun synttäripäivä. Ja mikä traumaattisinta: Klubi on PK:ssa eli Punaisessa Kukossa. Tähän asti olen sen välttänyt, mutta nyt ei voi... Minä kestän sen niinkuin Aikuinen Nainen!!

Rome, oh, Rome! Loma Roomassa pitäiskin kattoa aivan tuota pikaa. Sillä matkakin on aivan tuota pikaa! Mitä sinne pakataan mukaan, paljonko rahaa, missä kaikki mun vakiomatkajutut on, mitä siellä tehdään, missä nukutaan, muista tulostaa liput, mihin aikaan pitää olla lentokentällä... Kaikki vielä KESKEN!! Joo, tiiän, että selviän. Sitä ennen on vielä pippalotkin. Niiden järjestämisessä on vähintään yhtä monta asiaa kun Rooman matkassa. Silti kaikki tää on kivaa!

23-9=14. 14 päivää mun synttäreihin. Täytyy kyllä sanoa, että mä oon vähän hassu tän synttärielämän kanssa. Minäminäminäminähän omin koko huhtikuun! Vaikka silloin on aika monella muullakin ihmisellä synttärit. Tunnustan, tuijottelen kyllä omaa napaani, ennustan että se jatkuu yrityksistä huolimatta ja pahempaa on luvassa. Itsekeskeisyyteeni on myös lääke. Hirud... äh... Ei, vaan se että Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista! Syntini ovat anteeksiannetut ja tiedän kelpaavani Jumalalle tällaisena kuin olen. Jumalalta saan myös apuni ja turvani jokaisena päivänä elämässäni. Hän yksin tietää. Jumalan avulla minäkin voin nostaa katseeni omasta navastani ja kattella välillä muitten napoja.

Yksi keino kattella muitten napoja on esirukous. On paljon ihmisiä ja asioita, joiden puolesta puhun Jumalalle. Jos en nyt voi tehä muuta, niin aina voin rukoilla. Se lohduttaa ja antaa voimia. Myös rauhan siitä, että kaikki on Isän käsissä.

Nyt en enää tiedä muuta kuin että on mentävä nukkumaan ja että "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." Joten, Hyvää yötä, Jeesus myötä.

Lähtölaskenta!

Kevät saa puiden oksat hiljaa heilumaan.. Nyt se alkoi! Aprillipäivästä alkoi Ihana Kevät! Vähän pitää jarrutella kun oon niin tohkeissani. Että pysyis jalat maassa ja vois huomioida muitakin ihmisiä kuin itteensä.

Ai niin, se lähtölaskenta... 22 päivää enää :) Sit on bileet, kaikki sileeks.. Joopa joo. Mut hei. Elämää helpottaa se, että on pääsiäinen. Ja että on kevät! Ihanaa, Suoman kansa! (palaan paremmalla ajalla)

I'm back again!!!

Siitä on aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin. (Voi myös olla, että aloitin joskus taannoin samalla lailla). Joka tapauksessa, olen täällä taas. En voi sanoa, että entistä ehompana. Alkuvuosi on mennyt ihan hullun nopeella vauhdilla ja jotenkin tähän kirjoittamiseen ei ole ollut aikaa. Paljon jälleen on ollut sellaisia "tästä-mun-pitää-kirjoittaa-blogiin", mutta en oo saanut aikaiseksi. (Sinulle, joka tätä satut seuraamaan, pahoitteluni tauosta.)

Sitä aina ajattelee, että omassa elämässä ei tapahdu mitään erikoista. Elämä pyörii vaan töiden, kuoron, ratsastuksen, ystävien, sukulaisten ja jumppien ympärillä. Ei niiden pitäisi kaikkea aikaa viedä, mutta viehän ne vaan. Ja tietenkin ystävämme Facebook. Sinne se aika mennyt on. Statuksien päivitykseen ja ystävien stalkkaamiseen... Ja välillä aina voi klikata tykkää-nappulaa.

Juuri nyt istun kotona viihtyisässä ja ihanassa olohuoneessani. Oon syönyt eilisestä lähtien herkkuja ja se jatkuu huomiseen. Kyllä ne joulukilot ihan just lähtee ;) Syön hyvillä mielin ja palaan ruotuun maanantaina. Leirikoulussa. Katon Narnian Velhoa ja leijonaa. Jane Austenin innoittamana. Koska näissä molemmissa leffoissa on James McAvoy. IHANA MIES!! Tänään oli jo Gospel Cafe. Vähän oli porukkaa, mutta yhdessä leipominen ja tekeminen ja palveleminen on hauskaa. Harmi, että useampi ei päässyt sitä kokemaan.

Kohta on enää kuukausi siihen, kun täytän kolmekymmentä. Sitä päivää oonkin miettinyt. Lähinnä sitä, että miten sitä juhlis. Varsinaiselle päivälle oon tehnyt suunnitelman ja en tiedä mitä teen, jos se jotenkin tuhoutuu. Äh, mä vaan muutan sitten suunnitelmaa ja selviän siitä ihan hyvin :D (Voi Edmund...) Ja juhliminen on aina kivaa, nyt pitääkin sitten vaan päättää päivä, milloin juhlitaan. Ehkä tää aika menee niin hullusti nyt kun vaan odottaa koko ajan jotain tulevaa. Odotan niin kovasti huhtikuuta. Ja KEVÄTTÄ! Onhan se kevät jo alkanutkin, mutta odotan sitä, että saa jättää pitkikset ja toppikset ja vaihtaa kevyisiin kesävaatteisiin. Huhtikuun lopulla Roomassa onkin jo oikein lämmintä. Jos vaan vanhat merkit pitävät paikkansa. Ah, Ihana Rooma! 

Mitäs vielä? Viime viikon aikana havahduin muiden johdattelemana siihen, miten kristillinen vaakuna meillä täällä Porissa on. "Deus protector noster", Jumala olkoon suojelijamme. Siihen luottaen tänäkin keväänä kuljen. Jumala on suojelijani ja tietää mitä elämääni kuuluu. On ihanaa tietää, että mun elämäni on viisaammissa käsissä kuin omissani. Isän tahto täyttyköön elämässäni. Siihen luottaen ja turvaten jatkan kevääseen.

Yritän taas nousta talviuniltani ja olla reippaampi täällä blogissanikin, nähdään taas! T:K

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos....

...osaan hyvää uutta vuotta toivottaa, mutta aamuöisin loistavaa tähteä en kiinni saa...

Oikeesti osaan sanoa kiitos ehkä viidellä kielellä: suomi, ruotsi, englanti, italia, ranska, viittoen, hmm... ehkä saksa ja espanjakin löytyis... MUTTA!  Miten vaikeaa oikeasti on kiittää. Kiitos. Ei ole pitkä eikä vaikea sana. Sen voi sanoa useinkin. Vaikka joskus ärsyttää, jos liikaa kiitellään. Elämäni aikana, tai ainakin parin viime kuukauden aikana, oon jälleen yrittänyt alkaa kiitollisemmaksi. Haluaisin muistaa, että saan olla kiitollinen Taivaan Isälle niin monesta asiasta. Terveydestä, ruoasta, vedestä, kodista, ystävistä, perheestä, rakkaudesta. Ennen kaikkea siitä, että saan elää.

Kuinka usein Kiitollisuuskanava kääntyykin Kitinäkanavalle.. Ei ollut hyvää palvelua, mun kodissa ei oo sitä eikä tätä, mulla on liian vähän rahaa, mua ärsyttää kun ei tapahdu mitään, mulla ei oo uusia vaatteita, tää ruoka on pahaa, mulla ei oo kavereita, mun elämä on ihan tylsää, täällä on kylmä, täällä on kuuma, muut ihmiset on ihan tyhmiä. Kitisemiseen ei tarvitse erikseen ryhtyä, mutta välillä tuntuu, että kiitollisuuteen pitään. On muka vaikeaa muistaa niitä hyviä asioita omassa elämässään. Ja sitä, että Jumala hoiti asiat niin, että meidän ei tarvinnut kuolla kaiken pahan ja kitinän takia, vaan Jeesus kuoli ja nousi ylös haudasta. Kaikki tämä siksi, että meillä olisi iankaikkinen elämä. Eikö siinä oo jo kiitoksen aihetta todella!

Tänään päätin jälleen kerran vaihtaa Kiitollisuuskanavalle. Tästä vuodesta tulee paras vuosi ikinä. Ja jos ei tuu, niin sillä on tarkoituksensa. Mun elämä ei nyt hetkeen aikaan ole mennyt niin kuin oon toivonut, mutta kaikella sillä on tarkoituksensa. Myös sillä kivulla ja tuskalla mitä joutuu tuntemaan. Se on raskasta, mutta helpottaa kun tietää, että Taivaan Isä on siinä mukana... Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois, sanotaan laulussa. Ja se pitää niin paikkansa.

Mulla on edelleen mun asiani, joista kipuilen. Mulla on edelleen mun asiani, joissa oon keskeneräinen. Mulla on edelleen ne asiat, joista oon iloinen. Kaikesta huolimatta tää vuosi voi olla paras ikinä. Ainakin tähän mennessä!

P.S. Osallistu Yhteisvastuukeräykseen! Se on nyt megatärkeää! Ja rukoile, että siellä ihmiset saisivat toivoa uudesta elämästä kaiken sekasorron ja surun ja murheen keskellä.

"Riisu kengät, maa jolla seisot on Herran, pyhää ja puhdasta maata, katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran, Hän itse puhuu ja kuulee, koskettaa meitä kuin viljaa, sillä Jumalan pelloilla tuulee..." Pekka Simojoki/Pyhän kosketus

Jatkoa edelliseen :)

(Palasin ruusupohjaan, se vaan oli kivin näistä vaihtoehdoista ;) )

Piti jatkaa tätä juttua jo heti viime blogin jälkeen, koska Sanan Ajasta löytyikin aika hyvin tehtävää ensi vuodeksi. Tai siis täksi vuodeksi.

"Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään: juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Kol. 2:6-7." 

Kaikukoon kiitoksenne runsaana. Niin paljon on aihetta kiittää pienellä ihmisellä.

Sitten on vielä pari juttua muumikirjoista. Nyt oon lukenut Muumilaakson marraskuuta.

"Nuuskamuikkunen taivalsi etelään päin, toisinaan hän pystytti telttansa ja antoi ajan mennä menojaan. Hän kuljeskeli umpimähkään, katseli ympärilleen mitään miettimättä, muistelematta ja nukkui paljon. Hän oli valpas, mutta ei hitustakaan utelias, eikä häntä liikuttanut mihin hän kulki - hän halusi vain vaeltaa eteenpäin. " Sellasta se välillä on se elämä.

Ja hauska oli myös kohtaus Hemulin elämästä. Se oli päivä, jolloin Hemuli käyttäytyi epä-Hemulimaisesti. Hauska kohtaus oli se. Hemuli on sellanen järjestyksen olento, joka ei voi ymmärtää, miten ihmiset ovat joutilaita ympärillä. Ja Hemuli itse heittäytyi joutilaaksi ja hassuttelevaksi. Minäkin oon ryhtynyt joutilaaksi vuoden alun kunniaksi, mutta eiköhän se tästä. Kun pääsee lepokitkasta irti, niin sitten onkin vauhtia kovasti.

Tänään oli Hassu Koira kylässä. Ja samalla sisko ja sen veli. Elikkäs mun veli myös. Hassu Koira E keksi kivan leikin: Mulla on oma leikkinalle, mutta on paljon kivampaa roudata koala, kengu, pupu ja kuutti sängystä näytille. Hauskaahan se oli, vaikka niitä muita ei oikein saanut ottaa. (Tää juttu oli hauskempi kun oli ite paikalla.)

Ja hei. Karkkilakko on kestänyt 7 päivää. Aika suoritus :)