Tosiaan. Vielä on kesää jäljellä. Mutta radiosta tänään taas pitkästä aikaa ekan kerran kuulin Mambaa :) Uskomatonta. Kesälomat vasta alkoivat ja nyt jo pauhataan, että vielä on kesää jäljellä.
Mistähän mä nyt tänään haluaisin kirjoittaa...
Mun leirikuukausi alkaa ylihuomenna. Tänä vuonna leiriajatus on ollut jotenkin rasittava. Leirit on kivoja, ja aika leirillä menee kuitenkin nopeasti, mutta lähteminen on aina rankkaa. Ensin pitää jännittää, että saa kaikki valmistelut tehtyä ja että voi hyvillä mielin olla siellä leirillä, sitten pitää jännittää sitä, että kaikki menee hyvin. Kun vaan aina muistais, että Taivaan Isä on meidän kanssa jokaisella leirillä ja huolehtii meistä. Ei siellä tarvitse yksin raataa. Kollegani entisessä työpaikassani puhui lepokitkan vaikutuksesta. Tänä vuonna lepokitka vaikuttaa kyllä todella paljon..
Keskiviikkoaamuna lupaan reipastua. Loppukoon kitinä ja valitus, ne ei johda muuhun kuin omaan ja muiden pahaan oloon. Siihenkin mä luotan, että vaikka tuntuu, että oon hukannut hyvät mahdollisuudet ulkoiluun, niin tämä aika on ollut mulle hyödyksi.
Elämä on sillä lailla vähän hassua, että erilaisina kausina näkee eri ihmisiä. Musta on ihanaa, että mulla on nyt ollut mahdollisuus nähdä yhtä ystävää tosi usein.. Kohta taas kuitenkin "nähdään" vaan mesen tai facebookin välityksellä. Oon myös harmitellut, kun olen tosi vähän taas nähnyt pappaa tai tätejä... No, turha näitä on murehtia. Aikansa kaikella.
Tänään olin suhteellisen reipas. Sain siskon pipon valmiiksi, korjasin mekon, töissä olin myös melko tehokas. Ja oon pakannutkin jo melkein. Aika hienoa. Huomenna voinkin perehtyä sitten lisää leirien sisältöihin.
Nyt on aika antaa aikaa leiriläisille. Jumala siunatkoon leirimme, jotta Hänen nimensä loistaisi kirkkaana!
Joos.1:5-9. Ole rohkea ja luja. Minä en jätä enkä hylkää sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti