(Miten voi olla aina yhtä vaikeaa aloittaa kirjoittamista?) Nyt sentään pääsin tähän asti. Ja kello on puoli yksi yöllä. Mutta se ei oikeastas haittaa, koska mulla on huomenna vapaapäivä. Mulla on kolme vapaata.
Aika menee ihan hurjaa vauhtia. Sen minä vaan sanon. Hetki sitten oli kesä, ja kohta on enää kaksi kuukautta jäljellä tätä vuotta. Ja aivan parin päivän päästä olen 30 ja 1/2 vuotta vanha. Ja puolen vuoden päästä oon 31 vuotta. Onpas nyt jaarittelua, mutta tällä on pointtinsa. Puoli vuotta sitten alkoi tutustuminen uuteen ihmiseen... ja kuukausien kuluessa tästä ihmisestä on tullut kovin tärkeä mulle. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä, mutta olen kovin kiitollinen tästä suhteesta :) Onneksi Jumala vastas tähän rukoukseen myöntävästi! Suhde on tuonut elämääni myös toimivan netin. Ja monta muutakin hyvää asiaa.
Ajan kuluminen kyllä ahdistaa pikkasen. Kun tajuaa, että on kymmenen vuotta siitä kun olin 20-vuotias. Onneksi se aika silti on ohi. On myös kohta 15 vuotta siitä, kun eräänä yönä pyöräilin keskussairaalan ohi yöllä ja ajattelin tätiä ja syntyvää serkkua. Tuo serkku on kummipoikani, joka ensi kesänä pääsee ripiltä. Vasta olimme ristiäisissä, ja laskin siellä kauhuissani: "Olen sitten 31-vuotias, kun kummipoika pääsee ripiltä." Itse olin päässyt ripiltä edellisenä kesänä. Ensi kesänä vietetään konfirmaatiojuhlaa samassa kirkossa kun ristiäiset olivat. Samassa kirkossa pääsin myös itse ripiltä.
Kirkkokin on muuttunut tuossa ajassa. Siihen en nyt ota kantaa. Siihen on ottanut niin moni kantaa viime päivinä. Sen sijaan siirryn joulun odotukseen. Kuluneella viikolla oli ensimmäiset Kuningas tulee- jouluvaellusharjoitukset. Kolmatta vuotta Mariana. Tässä työssä kivaa on se, että joulujuttuja saa tehdä jo aikaisemmin. Syysloman jälkeen saakin jo miettiä joulujuttuja kerhoihin ja kuorossa lauletaan toivottavasti jo pian joululauluja. Oma joulu kotona alkaa adventista :) Sitä odotellessa...
...Siunattua syksyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti