Kello on jo yö, mutta mulla on loma. Joten ei ole väliä vaikka vielä yhden Gilmoren jakson verran kirjoitan tänne. Mulla on tällä hetkellä muutamia asioita elämässäni, joista en tiedä miksi niin teen. Niistä asioista mun ei oo tarkoitus nyt kirjoittaa, eikä ne ole huonoja asioita, mutta en vaan tiedä miksi haluan tehdä niin. Yksi on tämä blogi. Kirjoitan omaksi ilokseni, mut ehkä haluan jotain huomiota tai jakaa ajatuksiani. Muutenhan voisin kirjoittaa ihan vain ittelleni päiväkirjaan.
Asiaan!! Lomasta on kaksi aamua ohitte ja ne on alkanu vähän huonosti. Mulla on sellanen olo, että tällä viikolla kaikki aamut alkaa huonosti. Vaikka huomenna on vasta keskiviikko. Syytän hellettä. Ja omaa laiskuuttani, että mulla ei oo kunnon pimentävää verhoa makuuhuoneessa. Ja talvella tällä mun tiellä ei liikkunut ketään, mut nyt kaikki kulkee tästä. Tai sit se vaan kuulostaa siltä, kun pitää ikkunoita auki. Ja. Miksi se asfaltti pitää tehdä ennen kasia aamulla? Miksi, kysyn minä :)
Jokainen uusi aamu on kuitenkin lahjaa Jumalalta, ja sen yritän aamuisin todella muistaa. Aamut on mulle fyysisesti raskaita ja vaikka uusi aamu on osoitus Jumalan suuresta armosta, aamut eivät helpotu. Mut mä yritän opetella elämään sen kanssa.
Eka lomapäivä meni siis tuskaillessa kaikenlaisia ärsyttäviä asioita aamulla, mutta suihku ja aamupala = parempi mieli. Siitä se päivä sitten lähti käyntiin. Pennejä taivaasta - kirjan lueskelua, hengailua, päikkärit, raamis, mankelointia, auringonlasku Kallossa. Näillä helteillä on kivaa kun tulee ilta ja on viileämpää ja mun elämä alkaa. Ja loman kunniaksi mankeloidut lakanat ovat ihmiselle onni ja autuus. Ainakin mulle!
Toka lomapäivä kului vesijumpassa mummojen kanssa, kaupassa, autoa siivotessa ja Säkylässä Sotkussa munkeilla. Se oli vika munkki Sotkussa vähään aikaan. Tai mistä sitä tietää, mutta näillä näkymin.
Mutta... Loman lisäksi oon erityisesti iloinnut siitä, että sain sunnuntaina hengailla isosten kanssa pitkästä aikaa ihan rauhassa nuortentilassa. Siellä oli viileää ja meillä jokaisella oli oma sohva. Odotimme, että pääsemme laulamaan rippijuhliin. Nautin myös siitä hetkestä, kun kerroin Ruutista ja Boasista isosille. Ja tuntui, että he kuuntelivat. Ja kerroin kenen esikuva Boas on. Ah. Boas oli mies, joka oli Ruutin sukulunastaja. Tiedän, kuka on mun taivaallinen sukulunastajani, mutta haluaisin myös löytää sen maanpäällisen. Lomalukemiseen suosittelen jokaiselle Ruutin kirjaa Raamatusta.
Sanottua Ruutin kirjassa:
- Minne sinäkin menet, sinne minäkin menen. Minne sinä jäät, sinne minä jäät. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.
- Olen Ruut, sinun palvelijasi. Ota minut suojaasi, olethan perheemme lunastaja.
- Odota rauhassa tyttäreni, kunnes saat tietää, miten asia ratkeaa. Se mies ei hellitä, vaan vie asiansa päätökseen jo tänä päivänä.
Sieltä se löytyy. Raamatusta. Vanha Testamentti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti