Kevään ensi joutsen :)

Eilisiltana ajelin ratsastustallille ja näin matkalla joutsenen. Se oli mulle kevään ensimmäinen. :) Ja harmitti kun ei ollut kameraa.

Huhtikuu on ihan selkeesti elokuvien, vapaiden ja synttäreiden aikaa. Ja pannarin. Se on kivaa se. Huhtikuusta on muodostumassa myös sellainen ystäväkuukausi. Sekin on kivaa se. Huhtikuu on ihan paras kuukausi, vaikkakin mielessä on myös sellasia onnettomuuksia ja sairauksia, joita ei soisi kenellekään. Elämä tuntuu niin epäreilulta ja arvaamattomalta välillä.

Tänään viimeksi olin elokuvissa. Vuorossa oli Exän jäljillä. Pääosissa Gerard Butler ja Jennifer Aniston. Hauska se oli. Siinä oli myös hyvännäköinen mies. Oi Gerard :)

Huhtikuu on myös teatterin aikaa. Pikku Prinssi Cont'akti -teatterissa ja Rattoklubia Rakastajilla. Pikku Prinssi oli hurmaava. Kerrassaan ihana. Miten taitavia Porissa ollaankaan! Noissa pikkuteattereissa.. ja itseasiassa isossakin.. tulee sellainen olo, että mäkin haluan tekemään näytelmää! Mä rakastan sitä tunnetta ja tunnelmaa, kun kuulutaan johonkin ryhmään ja saa luvan hullutella. Vaikka nyt tajusinkin, että onhan mulla kuoro. Ei sen kanssa olla kyllä ihan vielä niin paljoa yhdessä kuin esimerkiksi näytelmää tehdessä. Olihan meillä kyllä hieno konsertti pari viikkoa sitten. Palatakseni Pikku Prinssiin, niin minä haluaisin olla myös kesytetty ja haluaisin jonkun kesyttää. Mulla on sama ongelma kuin ketulla... Rattoklubeilua on sitten luvassa kahden viikon päästä. Palataan siihen sitten myöhemmin. Sehän myös on mun synttäripäivä. Ja mikä traumaattisinta: Klubi on PK:ssa eli Punaisessa Kukossa. Tähän asti olen sen välttänyt, mutta nyt ei voi... Minä kestän sen niinkuin Aikuinen Nainen!!

Rome, oh, Rome! Loma Roomassa pitäiskin kattoa aivan tuota pikaa. Sillä matkakin on aivan tuota pikaa! Mitä sinne pakataan mukaan, paljonko rahaa, missä kaikki mun vakiomatkajutut on, mitä siellä tehdään, missä nukutaan, muista tulostaa liput, mihin aikaan pitää olla lentokentällä... Kaikki vielä KESKEN!! Joo, tiiän, että selviän. Sitä ennen on vielä pippalotkin. Niiden järjestämisessä on vähintään yhtä monta asiaa kun Rooman matkassa. Silti kaikki tää on kivaa!

23-9=14. 14 päivää mun synttäreihin. Täytyy kyllä sanoa, että mä oon vähän hassu tän synttärielämän kanssa. Minäminäminäminähän omin koko huhtikuun! Vaikka silloin on aika monella muullakin ihmisellä synttärit. Tunnustan, tuijottelen kyllä omaa napaani, ennustan että se jatkuu yrityksistä huolimatta ja pahempaa on luvassa. Itsekeskeisyyteeni on myös lääke. Hirud... äh... Ei, vaan se että Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista! Syntini ovat anteeksiannetut ja tiedän kelpaavani Jumalalle tällaisena kuin olen. Jumalalta saan myös apuni ja turvani jokaisena päivänä elämässäni. Hän yksin tietää. Jumalan avulla minäkin voin nostaa katseeni omasta navastani ja kattella välillä muitten napoja.

Yksi keino kattella muitten napoja on esirukous. On paljon ihmisiä ja asioita, joiden puolesta puhun Jumalalle. Jos en nyt voi tehä muuta, niin aina voin rukoilla. Se lohduttaa ja antaa voimia. Myös rauhan siitä, että kaikki on Isän käsissä.

Nyt en enää tiedä muuta kuin että on mentävä nukkumaan ja että "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." Joten, Hyvää yötä, Jeesus myötä.