... joina ehdit tehdä paljon kaikkea...? Johtuuko tää vaan siitä, että täyttää pyöreitä? Jos mulla onkin kriisi, mutta en myönnä sitä? En tiiä.
Mutta tiiän, että kevät on tullut! Pyörä on kaivettu kellarista ja sillä on tehty lenkkejä, jäätelökioskit on roudattu paikoilleen, osa jäätelökioskeista on jopa auki, Pikku Nälkä on vihdoin muuttanut mun luo asumaan (ihan varma keväänmerkki, hmm...) ja MULLA ON SYNTTÄRIT!
On mahdollista, että joku ei vielä tiedä, että mulla on synttärit. Mulla on myös paha tapa omia tää huhtikuu itelleni, vaikka mun monella ystävälläni on myös synttärit tässä kuussa. Mut mä nyt oon tällainen Aikuinen Nainen.
Viime viikolla näin Pikku Prinssin. Prinssi oikein kummittelee mielessäni. Tässä pieni katkelma:
"Jos olen näin tarkasti kertonut teille Asteroidi B 612:sta ja antanut teille sen numeron, niin se on tapahtunut isojen ihmisten vuoksi. Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita. He eivät milloinkaan sano: "Minkälainen on hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten? Kerääkö hän perhosia? "Vaan he kysyvät: "Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko hänen isänsä saa palkkaa?" Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa. ... Jos siis sanot heille: "Se, että Pikku Prinssi oli viehättävä, että hän nauroi ja halusi lampaan, todistaa, että hän on todella elänyt. Lampaan haluaminen on todistus olemassaolosta", niin he vain kohauttelevat olkapäitään ja pitävät sinua lapsellisena. Mutta jos sanot heille: "Tähti, josta hän tuli on asteroidi B 612" uskovat he sen eivätkä kysele sinulta turhia. He ovat sellaisia. Ei pidä olla heille vihainen. Lasten täytyy koettaa kärsiä isoja ihmisiä..."Isot ihmiset ovat niin kummallisia!
Arvatkaa mitä! Mä oon saanut itte kiinni ajattelemasta isojen ihmisten tapaan! Mä mietin, että onko normaalia ilahtua postilaatikosta löytyvästä Pikku Nälkä-pehmolelusta? Onko normaalia riemuita syntymäpäivistä niin kuin pikku lapsi? On kai ja oon ylpeä siitä. Mutta kyllä mä silti koen olevani ihan vastuullinen ja turvallinen aikuinen, vaikka käyttäydynkin tosi hassusti välillä. Eihän tää elämä oo niin kovin vakavaa, eihän!?!
Tällä viikolla oon tehnyt myös listoja... Erilaiset todo-listat on ihmiselle tarpeen. Ja huomasin, että jos pitää kemut ja kutsuu paljon ihmisiä, niin pitää tehdä kemuihin paljon kaikkea leipomista. Sehän on vaan kivaa, mutta keittiön rajallinen koko aiheuttaa vähän haastetta. Ja astioiden määrä. Mutta onneksi on äiti, joka varmana lainaa kaikenlaisia kippoja ja kulhoja ja vuokia. Synttärikemujen menussa on ainakin salmiakkikeksejä, suklaarusinakeksejä, täytekakkua kynttilöineen, porkkanakakkua, pizzarullia. Ja boolia. Oliskohan siinä riittävästi vaikka alkuun :)
Vielä leffavinkki: Remember me on hyvä. En voi sanoa siitä enempää, mä tykkäsin.
Hyvää yötä, Jeesus myötä, muista käyttää turvavyötä! Nyt on 9 päivää synttäreihin. Yritän kestää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti