All about us, tai ainakin melkein ;)

Keväämmällä vuosipäivän aikaan kerroin facebookissa, että neljä vuotta sitten löysin elämääni Miehen, joka tällä hetkellä on mun ihan ikioma Aviomieheni. Ja osa tykkääjistä ja kommentoijista kaipasi tarinaa. Nyt se tarina tulee. Ja ei mikä tahansa tarina, vaan ihan Tositarina! 

Olipa kerran vuosi 2010 ja ihan tuotapikaa olin täyttämässä 30 vuotta. Synttäriä edeltävänä iltana olin siskoni kanssa ratsastamassa ja jäimme tunnin jälkeen juttelemaan ratsastuksenopeystävämme kanssa. Siellä tallissa käsiteltiin myös miesmurheita. Ja yhtäkkiä ratsastuksenope sitten keksi. "Mä tiedän sulle just sopivan tyypin... ". Lause, jonka olin jo kuullut moneenmoneen kertaan varsinkin opiskeluaikoina... Naureskelin vaan, että niinniin. 

Kunnes koitti syntymäpäiväni. Sain paljon tekstiviestejä ystäviltä. Myös ratsastuksenopen mieheltä, ratsastuksenopelta ja lopulta myöhemmin illalla vielä tuntemattomalta mieheltä. En kylläkään ihan heti miehelle vastannut, seuraavana päivänä kiitin kohteliaasti tekstiviestillä. 

Lähdin sitten reissuun ystäväni kanssa Roomaan, viitisen päivää siellä vietimme. Päivää ennen reissun loppua sain Mieheltä tekstiviestin, jossa kyseltiin kuulumisia. Siitä se sitten lähti. Tekstiviestien lähettely, sähköpostien lähettely. Tämä siis alkoi huhtikuussa. 

Toukokuussa Mies oli tulossa Suomeen. Ja ajatteli, että voisi ajaa Porin kautta matkallaan Haapajärvelle. Mulla olikin töitä ja kaikenlaista menomatkalla, joten ei saatu aikaa sopimaan. Paluupäivänä sopivaan aikaan olinkin sitten Sammissa yksityistunnilla ratsastamassa. Kuinka ollakaan, sovimme tapaavamme nopeasti ennen tuntia siellä tallilla. Aika jännittävää oli. Ja Miesparka lähti kentän laidalta pettyneenä kohti Turun satamaa, koska mä niin keskityin valkoiseen ratsuuni, jolla ratsastin. Onneksi laitoin vielä myöhemmin illalla tekstiviestiä, koska muuten ei oltaisi tässä. Olin kuulemma ollut tyly nainen. Oikeesti vaan jännitin ihan hirveesti! 

Kesäkuussa meinattiin sitten nähdä juhannuksena, mutta se ei onnistunutkaan... Mutta sitten heinäkuussa. Mies tuli lomalle Ruotsista ja vietti pari päivää Porissa. Jazz-viikko kun oli, niin menimme yhdessä Toton konserttiin ja laskettakoon ne ihan ensimmäisiksi treffeiksi. Vaikka ei oltu tunnettu toisiamme kuin tekstiviestien ja sähköpostien perusteella kolme kuukautta, olo oli heti jotenkin turvallinen ja hyvä toisen seurassa. Ihan kuin oltais oltu yhdessä kauemminkin. Ja hyvänen aika, päästin ihan tuntemattoman miehen kotiini! Mutta kaikki meni hyvin. 

Jazzien jälkeen Mies sitten lähtikin  Haapajärvelle ja minä kohta perässä.. Ja siitä se sitten lähti. Yhteinen elämämme, johon kuuluu Suomi, Ruotsi, laivamatkat, lentomatkat, automatkat, Pori, Haapajärvi, Trollhättan... Ja kaikenlaista ihanaa on kyllä sattunut ja tapahtunut näiden neljän vuoden aikana. Ja meillä onkin merkkipäiviä melkein joka kuukaudelle: huhtikuussa tieto toisesta-merkkipäivä, toukokuussa tapaaminen, heinäkuussa treffit ja hääpäivä, elokuussa kihlajaispäivä. 

Laitoin tähän tämän kesän jazz-varpaat, kun en löytänyt koneelta tähän hätään sitä ekan kesän kenkäkuvaa :) Se missä mulla on punaset kengät ja Miehellä valkoiset. Ja muuten molemmilla on vielä ne kengät käytössä, hyvä vai huono, muta ainakin on laadukkaita kenkiä... )