Mun pikkusisko ja veljen isosisko.

.. on tänään synttärisankari. 30 vuotta tulee Siskolla tänään täyteen. Minä oon saanut ilon ja kunnian tuntea hänet koko elinikänsä ajan. Tosin täytyy sanoa, että ihan ensimetreistä en kovinkaan paljoa muista itse. Ehkä lähinnä valokuvien kautta voi aavistella, että ainakin jollain tasolla oon ollut hoitamisessa mukana. Ainakin nukkeani oon hoitanut kovasti samalla kun Äiti hoiti Siskoa. Mistään mustasukkaisuuksista en tiedä, ne ei oo tullu koskaan aiemmin puheeksi Äidin kanssa. 

Melkein ollaan oltu kuin majakka ja perävaunu. Kyllä me yhdessä on pienestä asti keksitty kaikenlaista kommellusta ja mielikuvitus on laukannut. Toisaalta meillä on pienestä asti ollut meidän omat juttumme, omia kavereita ja omia harrastuksia. Vaikka usein oltiinkin yhdessä ja leikittiin ja kuljettiin yhdessä. 

Niitä yhteisiä juttuja kyllä tulvii mieleen koko ajan lisää, mutta eipä niitä voi kaikkia tässä yksitellen kertoa. Leikeissä oli yhteinen postileikki, kirjastoa, kotia leikkimökeissä kotona ja mummulassa, legoilla Nummelan ponitallia, keppihevostallia pidimme, meillä oli yhtä aikaa mielikuvituskoirat. Isän ja äidin käydessä tanhuamassa tai muissa harrastuksissa, me keksimme omaa tekemistä kotona sillä aikaa. Usein silti olimme myös mukana tanhuissa tai näytelmäharjoituksissa ja kiersimme sylistä toiseen. Meillä oli aina sellaisia turvallisia aikuisia ympärillämme. Puhelinhuijausta käytettiin jo aikoinaan mummun kanssa puhellessa ja se on aina silloin tällöin jatkunut näihinkin päiviin asti. Meillä kun kuulemma on aikaslailla samanlaiset äänet. Ja naurukin kuulostaa, että se tulee stereona, kun yhtä aikaa nauretaan eri puolilla kavereita.

Kerran kisailimme Yyterinreissulla, että kumman Mars-patukka kestää kauemmin. Mun kesti kauemmin kun onnistuin huijaamaan Siskoa ;) Kerran pakkasimme auton takapenkin aivan täyteen nuken rattaita ja nukkeja ja muita leluja mummulan kesälomareissua varten. Isä oli silloin vain meidän kanssa lähdössä, ei tainnut ehtiä sanoa mitään... Matkoilla mummulaan ja takaisin hypimme auton takapenkillä aina piiloon vastaantulevia autoja. Niinpä niin, silloin ei ollut turvavyöpakkoa laisinkaan. Lattomerellä ei tainnut äiti ja isä ihan aina pysyä mukana siinä, että kumpi kulloinki asui kummassa huoneessa vaiko oliko meillä yhteinen huone. Silloin tällöin keksittiin aina vaihtaa huoneita keskenään.

Oon kiitollinen, että mulla on Sisko. Sisko, joka osaa laulaa ja esiintyä, joka on taitava sairaanhoitaja, tragerhoitaja ja aloemyyjä, päättäväinen ja osaa ottaa rennosti, turhia hötkyilemättä. Oon kiitollinen meidän yhteisistä ratsastusretkistä ja lenkeistä näinä päivinä, niistä saa voimaa kun saa purkaa huoliaan, murheitaan ja ilojaan.

Onnea siis siskosein :) Lauantaina juhlitaan neonväreissä, jei! 

Vähän vielä kuvaa Tapaninpäivän iltapalasta. Miehen kanssa yhdessä herkuteltiin pipareita, juustoja ja viikunahilloa, jonka sain yhdeltä ystävältä joulun alla. Namnam!