perjantai 14. joulukuuta 2012

10. yötä jouluun.

Tänään on juhlapäivä! Tämä on mun blogin sadas julkaistu teksti. Vau! No, ei se nyt ehkä ihan niin vau ole, kun oon kuitenkin aloittanut jo 2009 helmikuussa. Ja mies on kotona ja viikonloppu on vapaa ja tietokoneen nettiyhteys toimii taas! Ihanaa kun mies on taas täällä. Samalla yksi lamppu vaihtui vihdoin. Auton avaimet vielä odottaa korjausta, toivottavasti se ei oo iso korjaus.

Joulukalenterista jäi yksi päivä välistä.Tietokoneen toimimattomuuden ja ajan puutteen vuoksi. Mikä harmillisinta on, on se, että se päivä oli juuri ÄIDIN SYNTYMÄPÄIVÄ!! Voi ei. Olin mielessäni jo valmistautunut kirjoittamaan sellaisen "äidin ylistyksen", koska meidän äiti on kyllä niin huipputyyppi :) Nyt tämä teksti menee vähän selittelyyn, vaikka kenelle mun pitää mitään selitellä. 

Meidän äiti:

- syntyi Lucian päivänä vuonna yhdeksäntoistasataaviisikymmentäkuusi. 
- on mummun ja pappan esikoislapsi. 
- nuorena, kovin nuorena tapasi isän, ja se onkin sitten kestänyt kohta jo 35 vuotta. Se onkin sitten ihan eri tarina, koska se päivä on tässä joulukalenterin aikaan vielä tulossa. 
- kolmen lapsen äiti 
- on tarkka kirjanpitäjä ja aiemmin pankkitoimihenkilönä toiminutkin. 
- tekee maailman parasta lihasoppaa, perunalaatikkoa, rahkapiirakkaa, mustikkapiirakkaa, jauhelihakastiketta, perunamuusia ja mureketta. Ja kun oltiin siskon kanssa pieniä, äiti teki tosi hyvää pakasteseikastiketta. Se oli ehkä ketsupin takia sellaista vaaleanpunaisen sävyistä. Ja kanakastiketta. Ja meksikon pataa.
- äiti on rauhallisuuden ja tyyneyden tyyssija. Vaikka joskus kyllä tulistuukin, mutta ei silloinkaan lentele asiat. Äidiltä voisi ottaa oppia miten asiat otetaan vastaan sellaisina kuin ne ovat. Vaikka kyllä mä tiedän, että äiti stressaakin. Mutta ei sitä kyllä ulospäin näy laisinkaan. 
- äiti on tanhunnut isän kanssa, nykyään joogailee. 
- äiti on "entinen" martta, mutta on ne maatalousnaisten ompelupiirit kai vähän liki marttoja. Siikaisten marttakerhossa oli kyllä mukavaa käydä niitä muutamia kertoja, niin olispa kiva kun itsekin voisi olla martta. Se voisi olla hauskaa. 
- äiti on kyllä tarkka. Sen oon kai perinyt, mutta vissiin meni vähän överiksi, kun isä joskus sanoi, että "on äitikin tarkka, mutta ei niin tarkka kuin sinä" hmm... miten siinä niin kävi. 
- äitillä on ollut hauskoja vaatteita, ainakin jossain vaiheessa meidän lasten mielestä. Mutta "grillaustakin" oon perinyt itelleni, vaikka takki vähän iso onkin. Siinä on niiiin hienot värit. Ja teininä keräilin äitin vaatteita, niissä housuissa oli hiukan leviämmät lahkeet. 
- on äiti kyllä saanut kaikenlaista kestää: milloin koko muulla porukalla (minä, sisko ja isä) oli jokaisella korvalappustereot korvilla koko ajan ja milloin oli kolme näkymätöntä koiraa talossa. 
- äiti fanittaa Finlandersia ja Kai Hyttistä... aina välillä vähän kiusataan niistä, mutta ihan hyvällähän me niin tehdään!
- Kyllä meidän äiti on paras :) Tarpeen vaatiessa, ja välillä ilman tarvettakin, antaa ajo-ohjeita miehelleen ja lapsilleen, joskus äitinsä tapaisesti antaa vähäsanaisia, mutta mieleenpainuvia ohjeita ja näyttää silloin rauhalliselta kun muut häslää ja säheltää ympärillä. Ja vaikka kerran jos toisenkin on saanu autossa laulavat siskokset kuulla, että "annetaanko nyt tuon laulajan radiossa vaan laulaa" niin kyllä äiti varmasti tykkää kun nää säheltäjät ja hölösuut tiensä kotiin löytää käymään :) 
- Onnea siis äidille!! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti