keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kello löi jo viisi...

lapset herätkää :) 

Joulukirkkoja, joulusiivousta, joulukalentereita, joululahjojen ostamista, jouluruokien tekoa. Mulla meinaa aika loppua, vaikka mulla oikeesti on aika vähän tekemistä. Mutta kaikki on sen vaivan arvoista. Jouluna on ihanaa vaan sitten nauttia rauhassa ja olla vaan. 

Tämä vuosi on vain hurahtanut ohi. Kaikenlainen suunniteltu asia on vaan lipunut käsistä. Joten, ensi vuodeksi on kai turha tehdä suuria suunnitelmia. Mitä jos silti vähäsen? Mitä jos pitäisi kaikin tavoin kiinni positiivisesta ja iloisesta elämänasenteesta? Mitä jos kaikin tavoin voisi nauttia läheisten seurasta? Mitä jos kaikin tavoin voisi yllättää ihmisiä pienillä jutuilla? Mitä jos kaikin tavoin kertoisi jokaiselle, kuinka tärkeitä he ovat? Mitä jos kaikin tavoin pitäisi kiinni kaikesta hyvästä? Eikä antaisi pahalle, ilkeydelle, katkeruudelle, kateudelle, eikä millekään, mikä ihmissuhteita pilaa, niin minkäänlaista valtaa. 

Kuulostaa hippeilyltä. Rakkautta kaikille! Mutta sellasta tavallista, rakastavaa ja välittävää arkea. Sitä tarvitaan. "Ihmiset, sienet, suuret ja pienet" laulaa Idän Ihmeet. 

Ja Kolmen kopla laulaa: "Minä haluan oppia laulamaan, että Isä taivaan ja maan, pitää huolta lapsistaan!! Minä haluan oppia kiittämään, hyvää mieltä kylvämään, että oppisimme aarteen löytämään!!"

"Kiitos, Isäni taivainen, joulusta sädehtivästä. Kiitos juhlasta Jeesuksen, kiitos päivästä tästä."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti