"Sai kuulla pieni Beetlehem ilon suuren sanoman: tänään teille syntynyt on poika Jumalan.
Kuule, kuoro enkelten sen riemun ilmoittaa
nyt kiitos soikoon Jeesuksen hän meidät vapahtaa.
Kaikuu taivas, kaikuu maa suurinta sanomaa on
Vapahtaja syntynyt siis riemuin veisatkaa!
Kun paimenille kedollaan ilo suurin ilmaistiin nyt tähti syttyy loistamaan taas mieliin, tuhansiin. Se tietä näyttää seimen luo ilon kuulee kaikuvan.
On tänä yönä syntynyt meille poika Jumalan.
Kuule, kuoro enkelten sen riemun ilmoittaa
nyt kiitos soikoon Jeesuksen hän meidät vapahtaa
Kaikuu taivas, kaikuu maa suurinta sanomaa on
Vapahtaja syntynyt siis riemuin veisatkaa!"
Eilen laulettiin kauneimpia joululauluja Lattomeren kirkossa. Monia ihania laulujaj laulettiin, tuo edellä oleva laulu on kuitenkin yksi, josta tulee mieleen ala-asteen musiikintunnit joulun aikaan. Tätä minä "sähköuruilla" opettelin soittamaan :)
Se niistä laulumuistoista. Tänään on 35 vuotta siitä, kun meidän äiti ja isä on vihitty. Vihkiminen tapahtui Ulvilan kirkossa ja juhlat olivat Ulvilan nuorisoseurantalolla. Niistäpä juhlista en muista mitään, koska vasta kolme vuotta myöhemmin synnyin maailmaan. Monia ruskeansävyisiä valokuvia oon kyllä nähnyt.
17.12.1977 äiti oli juurikin neljä päivää ennen täyttänyt 21 vuotta ja isä oli samana vuonna aikaisemmin täyttänyt 25 vuotta. Aika hurjaa, tänä vuonna kuitenkin vietettiin isän 60 vuotisjuhlia. Mutta, hääjuhlia ennen isä ja äiti olivat tavanneet jo vuonna 1972. Muistaakseni. Aprillipäivänä tapahtui se, tansseissa Ulvilassa. Eli yhdessäoloa on takana jo 40 vuotta. Kihlat kuulemma on vaihdettu jonkin Lattomeren Laakan järjestämän uintiretken jälkeen. Häävuosinimitysten mukaan tämä hääpäivä on nimitykseltään korallihäät, tai jonkin lähteen mukaan jadehäät. Hääpäivien viettoon liittyy erilaisia tapoja. Lapsien eli minun, siskon ja veljen, pitääkin alkaa jo säästää kultahäitä varten, koska ne juhlat menevät lasten piikkiin!! On ne meidän äiti ja isä kyllä melkoinen pariskunta, herttaisia kyllä ovat. Vaikka välillä hermot menee, niin kyllähän äiti ja isä on jotenkin yhteen kasvaneet :) Juttua eräästä tuohisormuksesta löytyykin täältä.
Vähän jännittää, miten käy tämän viikon joulukalenterin. Onpa jotenkin hullunkurista, kun pitäisi rauhoittua entisestään ennen joulua, niin nyt sitten käy kierroksilla koko ajan pahemmin. Joulu ja muuta juhlat lähestyy. Mutta eipä tässä muuta ole kun tekee sen mikä on kivaa ja hyödyllistä, eikä mieti niin kauheasti. Kun pistää hösseliksi niin eiköhän sitä saa sitten jo aikaiseksikin vaikka mitä! Niin kävi tänäänkin :) Nimim. porkkanalaatikot uunissa.
JK. Vähän mulla on kivat hiukset tänään kun kampaaja laitto ne niiiiin kauniisti leteille. Ehkä kokeilen jotain samantyyppistä pappankin juhliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti