Joulu. Haikeutta ja Iloa.

Mulla oli täydellinen Rory-päivä. Kahden jälkeen lähdin töistä ja sen jälkeen olin ihan vain keskenäni. Kävin kaupungilla ja tuhlasin melkein kaikki rahani. Ostin kuitenkin joululahjoja toisille ihmisille (ja vähän itsellenikin). Kävin ruokakaupassa ja tulin kotiin. Pakkailin, pyykkäilin, katoin Taru Sormusten Herraa ja tein lasagnea. Ja menin nukkumaan myöhään. Ihana ilta. Ja seuraava päiväkin oli ihana, kun sai vaan olla. Sunnuntaina laulettiin sitten kauneimpia joululauluja Lattomeren kirkossa ja näin ystävää, jonka oon nähnyt vuosi sitten viimeksi. Kyllä me mailaillaan ja tekstaillaan, mutta on eri asia nähdä ihan oikeasti!

Tänään nautin töissäolosta. Sain tehtyä ennen-joulua-hoidettavat-asiat ja lähdin ostamaan viimeiset joululahjat. Loppuillan pakkasin muuttoa varten. Ja nyt iskee jouluhaikeus. Perjantain Rory-päivä oli mahtava, mutta liikaa sellaista itsekseen oloa ei ole hyvä. Kummallista on myös, että nyt ei jotenkin innosta pakkaaminen. Ehkä se vaan johtuu joulusta. Joulunaikaan pitäisi tehdä muuta kuin pakata. No, ensi vuonna sitten.

Vaikka on mulla haikeutta muutenkin. Se tulee nykyään aina. Joka joulu. En voi sille mitään. Nautin kyllä jouluna kaikesta mitä silloin tapahtuu. Mutta mä kaipaan niitä jouluja, jolloin ympärillä oli mummu ja pappa ja kaikki serkut ja tädit ja eno ja sedät. Kun yhdessä syötiin jouluaattona, ja kun joulupukki tuli mummulaan. Ei sillä että nyt olis huono, mutta mä nautin siitä, että oltiin yhdessä.

Mulla on mun syyni haikeilla jouluna. Mutta joulussa on myös Iloa. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon! Siitä riemuitsen ja käyn joulun viettoon yrittäen muistaa joulun sanomaa. Sitä, että meille on syntynyt Vapahtaja, Rauhanruhtinas, Ihmeellinen Neuvontuoja!

Joulu saa varmaan haikeilemaan, koska silloin loppuu jotain ja alkaa jotain uutta. Vuosi on loppumetreillään ja uusi alkamassa. Vanhasta ja tutusta ei haluaisi luopua ja tulevaisuudesta ei tiedä. Onneksi saamme luottaa Jumalan johdatukseen ja muistaa että

"God is in us, God is for us, God is with us, Emmanuel. He´s the Saviour we have been praying for, in our humble hearts he will dwell, God is in us, God is for us, God is with us, Emmanuel." Casting Crowns/ God is with us.

Siunattua joulua!

Suuria suunnitelmia

Huomenna on suuri päivä. Odotan sitä innolla. En malttais tehdä töitä enää. Huomenna mulla on sellainen Rorypäivä :)

Ensin hoidan työt. Ne on ohi 12 mennessä (Pakko olla). Tuun syömään kotiin ja pakkaan autoon kamoja niin paljon kuin mahtuu. Vien kamat uuteen kotiini ja nautin siellä hetken. Ihan vain hetken. Sitten kutsuu kaupunki ja joululahjaostokset. Ärsyttävää kyllä mennä sinne ruuhkaan, mutta ei voi mitään. Toisaalta, en oo pitkään aikaan ollut kunnolla kaupungilla. Voih.

Kaupungin jälkeen tuun kotiin ja oon koko illan kotona. Teen kaikkia muuttohommia ja päivitä facebookia ja lähettelen kuvia ihmisille. Teen lasagnea ja pyykkään ja pakkaan. Katon Taru Sormusten Herrasta kakkososan. NAUTIN ihan vain omasta seurastani.

Huomenna piti olla diaktapaaminen kurssikavereiden kanssa Helsingissä. Mutta se siirrettiin. Nähdään sitten ensi vuonna. En olis nyt kyllä jaksanut mitenkään lähteä Helsinkiin asti. Mulla ei oo ehkä sataan vuoteen ollut iltaa ihan omassa seurassani. Huomista ennen pitää nyt kyllä nukkua. Sitten jaksaa toimia koko toimintapäivän. JA parasta.. useimmat ei suunnittele näin pitkälle, mutta mä aion myös nukahtaa sohvalle! Ah, mahtavuutta!! Ja kun tulee joulu, mä aion myös nukahtaa sohvalle. Tai ainakin kömmin aamulla tv:n ääreen peiton kanssa. Se on mun Tapaninpäivän aamu.

Kaiken tämän odotuksen keskellä yritän keskittyä myös siihen odottamiseen, josta tämä adventin aika muistuttaa: Odotan, että Jeesus tulee ja pelastaa meidät. Samalla myös yritän muistaa, että odottavan aika on pitkä, ja on syytä keskittyä ihan tähän päivään. Ja tämä päivä sanoo nyt että on Masan ja mun treffien aika. Eli hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee, lapsosista näkee, nalle monta unta.

Huomiseen.

Joulukuun ryhtiliike!

"Kestä, äläkä anna ulkoa tulevan halveksunnan ja kiittämättömyyden murtaa itseäsi, älä myöskään sisimmässäsi riehuvan levottomuuden, vaan ajattele näin: "Juuri heikkona olen voimakas".

Siinä ystäväni Martti Lutherin mietteitä.

Yskän kourissa nyt ajattelen, että heikkona olen voimakas. Teen niin, koska nyt päätin tehdä joulukuun ryhtiliikkeen! Tiistaina ollaan joulukuun puolessa välissä ja nyt on hyvä aika ryhdistäytyä. Ryhtiliikkeen voi tehdä heti huomenna. Eikä vasta viidestoista päivä.. hihihi... siis eikä vasta joulun jälkeen tai vuoden alussa vaan NYT on oikea aika! Vaikka nyt elän muutaman viikon kaaoksen keskellä, niin se ei tarkoita, että mä itse voisin heittäytyä hunningolle. Pitää vaan luottaa hallittuun kaaokseen.

Ei tässä sitten muuta. Juuri heikkona olen voimakas. Aamen.

Kesytin kissaa ja ostin kodin!

...ja tuhannen muuta asiaa!!! 

Siitä on aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin, ja tuon otsikon piti olla jo n. 7 viikkoa sitten. (Hyvänen aika! 7 viikkoa meni ihan vauhdilla...) Samana päivänä kun sain tietää, että tarjoukseni kodista on hyväksytty, niin kesytin kissanpentua Lattomerellä. Kissa sai samana iltana nimekseen Uolevi. Uolevi tuli sisälle piiitkän maanittelun jälkeen ja meni ulos tovin päästä yhtä piiitkällä maanittelulla.

Sain jo huomautuksenkin viime kirjoituksen perään, että viime kirjoituksesta on aikaa. Ja niinhän siitä on. Yritän nyt päästä yli siitä, ja kertoa mitä mun elämässä nyt tapahtuu.

a) Viime ja tämän kirjoituksen välissä on ollut sekalaisessa järjestyksessä:

-Maata Näkyvissä-festarit.. jotka uhattiin perua jonkun juukelin sikataudin vuoksi. Luojalle kiitos, että ei peruttu! Tapasin australialaisen tutun festareilla, ja yllättäen tämä tuttu tuli myös seuraavana viikonloppuna vierailulle Poriin! Se oli villiä.

- Ostin myös siis kodin! 60 neliöö, kaksio, pienkerrostalo (vain 10 asuntoa kaikenkaikkiaan), ruma ulkopuolelta, kaunis sisäpuolelta. Vaikka nyt avaimet saatuani ja asunnon ollessa tyhjä, mietinkin, että mitä ihmettä oon mennyt tekemään, niin uskon, että mulla ja mun kodilla tulee olemaan ihana yhteinen elämä!! Tosin en tiiä kauan se kestää, kun oon neljän vuoden aikana muuttanut neljä kertaa... :D Mutta se on vaan maallista kuitenkin. 

- Töitä. Niitä on riittävästi. Koko ajan. Liian vähän oon nähnyt kavereitani.

- Ratsastusta ja kuoroa. Parhaat harrastukset juuri tuossa järjestyksessä. Ja oon saanut mennä kaikenlaisilla hevosilla. Ihania ystäviäni ovat uudet tuttavani Hönö, Tarsan, Vinski, Pilvi kuin myös vanha ystäväni Usva. Ensi kesän ratsastusleiri on varattu.

- Frendejä, Gilmoreja, virkkausta, virkkausta, kutomista, festaripipoa, Gilmoreja, Frendejä ja vähän leffoja!!

- Ja hei! Kokeilin jotain ihan Villii!! Menin linja-autolla Leppäkorvesta Porin keskustaan ja takaisin. Enpä sellaista retkeä vähään aikaan tee. Meinasin jäädä myös linja-auton alle... eli se oli Villii!! 

b) Nyt odotan:

- joulua! Ihan hulluna odotan joulun aikaan koittavia siirrettyjä vapaapäiviä. Sitä ennen pitää saattaa koululaiset ja päiväkotilapset Tähden roolissa joululomalle. Ja glögeilyä pitää harrastaa paljon. Ai niin, Rajaton Joulu -konsertissa olin ja se oli MAHTAVA!! Keski-Porin kirkko ja Rajaton! WAU!! Eniten joulussa ootan kyllä sitä, että saan kuulla miten Jesajan ennustukset toteutuvat! "Hänen nimensä on ihmeellinen neuvontuoja, Rauhan Ruhtinas..."

- muuttoa! Muutan omaan kotiini. Mun kotiin. Pankin koti. N. 30 vuoden päästä se on mun oma... Siitä en tiedä mitä silloin elämässä tapahtuu. En mieti sitä nyt. Joulun ajan ryhdyn karavaanariksi, koska toinen koti on silloin laatikoissa ja toinen tyhjänä. Uudeksi vuodeksi uuteen kotiin. Saatan maistaa lasillisen punaviiniä myös silloin. Siihen asti... siivousta, pakkausta ja kyllä te tiedätte...

- odotan... yskän loppumista, ystävien tapaamisia, omaa "Lukeani" (kesti kahdeksan vuotta, ennen kuin Luke ja Lorelai tajus!!), aikaa kesyttää Uolevia enemmän, aikaa sisustamiseen ynnämuutasellaista. Mutta pääosin oon kyllä tyytyväinen juuri tähän hetkeen. Vihdoin sain blogin päivitettyä. Ja kun tähän istuin niin ajattelin, että vaikka mulla on miljoona asiaa kalenterissa ja hoidettavana ja tuntuu, että aika ei riitä, niin mä luotan siihen, että kaikki valmistuu ajallaan. Aivan varmasti. Odotan myös tulevan maailman elämää!!

Kohta sytytetään jo kolmas kynttilä, odotuksen täyttymys lähestyy ja tämä pitää lopettaa, ettei tämä teksti nyt katoa mihinkään. Yritän palata asiaan tuota pikaa!

Siunattua adventin aikaa!!

Vapaapäivää!

Väsyttää. Ja tää päivä meni nyt ihan hukkaan. Heräsin myöhään, mikä oli hyvä, koska menin myöhään nukkumaan. Oon syöny huonosti eli vähän väliä jotakin ja epäterveellistä. Piti pestä ikkuna, joka huutaa pesemistä. Piti olla ahkera. Mutta en jaksanut. Eilen oli Suuri Suunnitelma aktiivisesta viikonlopusta, mutta se on kadonnut jonnekin. En murehdi sitä kuitenkaan nyt. Koska joskus nämä päivät voi olla tällasia. Varsinkin jos on kolme viikkoa ressannut turhista asioista.

Ainoa asia mistä murehdin tästedes, on se, että mun elämäni tärkein asia on aina välillä kovin syrjässä. Tai siinä kai se Jumala on vieressä, mutta mulla ei oo aikaa kuunnella. Eikä aikaa jutella. Ja siksi valun murehtimaan epäoleellisia asioita. Ja niiden murehtiminen on raskasta.

Syyslomat on nyt lusittu, ja on muutama viikko aikaa hengähtää ennen kuin joulukiireet todella alkaa. Oon luvannut, että töissä saan alkaa joulujuttuja jo tekemään. Kauppoihin en voi kylläkään mennä. Se joulumaailma siellä ahdistaa. Ja kotona voi laittaa joulujuttuja vasta joulukuun eka. Ihmiset hyvät, älkää juoko glögiä vielä, koska ei edes ole joulu. Eikä talvi.

Joulun lisäksi nyt on festarifiilistelyn aika! Maata Näkyvissä on taas kolmen viikon päästä! Oijoijoi! Aivan mahtavaa! Festari- ja joulufiilistelyn alle jätän kaikki suhteettomuusasiat. Niin on hyvä tehdä :)

"Riittäisikö täällä, pettävällä jäällä, yksi, jonka kanssa ei yksinäinen oo. Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä..." Juha Tapio: Pettävällä jäällä

Vanhoja viisauksia :)

Mulla on tapana kirjoitella puhelimen muistikirjaan ylös lauseita, jotka on mun mielestä jotenkin viisaita. Osa kuulostaa vähän mattinykäseltä, mutta sille nyt ei voi sitten mitään. Silti ne on tärkeitä lauseita mulle.

Ja nyt ne lauseet pääsee mun blogiin.

1. "Kaatuminen ei aina satu." Tämä oli yhden riparilaisen oppima asia ekan päivän aikana. Liittyi lähinnä lasketteluun. Mutta siinä oli pointtia. Ja joo, kyseessä oli se mahtava Pälkäneen ripari, josta on nyt sitten aikaa jo melkein kaksi vuotta. Siellä oli niiiiiin kivaa. Kertakaikkiaan. Kaatuminen ei tosiaan aina satu. Jos mokaa, niin ei se oo aina niin vaarallista. Ja mokailuja nyt sattuu kuitenkin kaikille. Vai voiko joku sanoa, että ei oo IKINÄ mokannut?

2. "Rukoilla voi itkien, nauraen, puhuen, laulaen." Voiko sitä paremmin sanoa? Tääkin oli sieltä riparilta. Loppukokeesta. Rukoilla voi myös kaikissa tilanteissa. Ilossa ja surussa. Kun tapahtuu onnettomuuksia, kun tulee onnellisia juttuja eteen. Aina voi rukoilla. Ja se auttaa, vaikka se ei tuntuisikaan siltä.

3. "Ehkä pitää hajota tullakseen entistä ehjemmäksi." Yksi keskustelu ystävän kanssa sisälsi tän lauseen. En tiedä kuinka palasiksi ihmisen täytyy mennä, mutta yleensä auttaa kun palaa pohjalle ja käy ihan perusasioita läpitte. Ja siitä sitten rakentaa elämää eteenpäin. 

4. "Ihmiset tulevat aina oikeaan aikaan sinne missä heitä odotetaan." Paulo Coelholta on tämä lause. Ja en oo ihan varma uskonko sitä kuitenkaan. Haluan kuitenkin ajatella niin. Kaikki seurustelevat parit sanovat tämän saman sanoilla: se tapahtuu silloin kun sitä vähiten odottaa. VAIKKA mä itsekin ajattelisin niin ja tajuaisin sen, niin se tuntuu maailman raskaimmalta kuulla sellasen suusta, joka on ihan hetki sitten miettinyt että milloin löytyy se toinen puolisko. Kuinka nopeasti se tuskailu unohtuu. Ja viimeaikoina oon todennut että parisuhteettomuudessa ja lapsettomuudessa on paljon samaa.

Tiesitkö, että elämässä voi tapahtua MITÄ VAAN? Tiesitkö, että ei ole oikeaa aikaa elää parisuhteessa? Ei ole oikeaa aikaa saada lapsia tai ostaa koti. Oikealla ajalla tarkoitan, että elämä ei kulje minkään kaavan mukaan. Jotkut löytää rakkauden nuorena, toiset vanhana, toiset saa lapsia, toisilla lapsettomuushoidotkaan ei auta. Joidenkin elämä päättyy jo ihan alkumetreillä, jotkut elävät yli 100-vuotiaiksi. Jotku jättävät maanpäällisen elämän sillä välillä.

Ei ole muuta varmaa turvaa kuin kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki. "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." (Room. 10)

Herra, anna meille ymmärrystä toisiamme kohtaan. Aamen.

Love, comfort, safety.

- This is the second time I let myself do this.

- Do what?

- Think I finally found it.

- Found what?

- Love, comfort, safety.

...

- And I am in exactly the same place that I was in before.

- Is that so bad? I mean, you got Rory.

- Yes, I do.

- You have friends. You got a house, a job, apparently an iron stomach.

- No, it's not so bad. I'm lucky, I know. I just.. I feel like I'm never gonna have it. The whole package, you know, that person, that couple life. And I swear I hate admitting it because I fancy myself Wonder Woman but I really want it. The whole package.

- You'll get it.

- How do you know?

- I know.

- How do you know?

- Because I know, okay? Now eat your doughnut.

Mäkin haluaisin.

 

cómó estás?

Muy bien, gracias! Espanjan alkeita. Haluaisin oppia espanjaa. Jotta voi oppia, pitää opetella. Mitään ei tapahdu itsestään. Se oli tämän päivän oivallus. Ja toinen on se, mistä Juha Tapio laulaa: Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa.

Tänään olis taas niin paljon asiaa. Aivan mahtavia biisejä on soinut radiossa. En kyllä tiedä niiden nimiä tai bändien nimiä. (Uutta Chisua, "haluan onnen, mutta kuka sen tois...", "mitä v---ua, etkö kuule minua...", "sä oot mun unelmien poikaystävä..." tai toi vika kai menee niin että mä oon, mut mä en voi olla unelmien poikaystävä.) Ihan oikeesti en noista edellämainituista niin paljon tykkää, mutta kun niitä radiosta joka päivä kuulee, niin vähemmästäkin alkaa oivaltaa niitä. Pitää ehkä vaihtaa kanavaakin niin kuulee uutta Juha Tapioo ja Anssi Kelaakin. Sikälimikäli se oli Anssi Kelaa.

Tänään oli täydellinen ilta. Tai sellainen tarpeellinen myrskyilta. Oon aika ylpeä ittestäni, että maltoin vain istua ja puhua puhelimessa Itä-Suomessa asuvan kaverin kanssa. Se oli kovin mukava hetki. Muutenkin oon viime aikoina saanu itestäni sen verran irti, että oon pitänyt yhteyttä ihmisiin. Sellaisiin, joita en ole piiitkään aikaan nähnyt. Enkä ees oo jutellut. Yksi mitä en tänään vieläkään saanut aikaiseksi, oli kirjeen kirjoittaminen. Se kirjeenvaihto on kestänyt ensi vuonna 20 vuotta. Ja se on mulle tärkeetä :) Ja se saa jatkua edelleen. Paitsi nyt kun ollaan lähekkäin niin vois vielä saada aikaiseksi nähdä useammin. Edistystä kyllä on jo tapahtunut. Kesällä nähtiin :) Kirjoittaminen alkaa minä hetkenä hyvänsä lähiaikoina.

Kello on taas sen verran, että nukkuminen on tarpeellista ihmiselle, jotta on taas työkuosissa. Pitää myös ratkaista, onko pokkaa lähteä valssin ja fuskun jatkokurssille. Viime kerta oli niin pelottava ja kiva samaan aikaan, että nyt en tiiä mitä teen. Viikko on ollut aika leppoisa. Muutama tiukka työpäivä tulossa. Sitten on vapaa viikonloppu. Lokakuu onkin tiukka. Tai riippuu mitkä kaikki leirit toteutuu, mutta joka tapauksessa. Joulu on myös ihan just. Yritän kestää ja muistaa, että kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Jumala on kyllä mun kanssa ja huolehtii, että kaikki menee niinkuin pitääkin. Nyt tällä hetkellä tykkään mun elämästäni. Noinniinkunpääpiirteissään. Pikkasen hiomista on, mut antaa olla.

Hyvää yötä Jeesus myötä!

P.S. Tänään piti miettiä myös mystistä pesukoneenkorjaajaa. Luulen ratkaisseeni arvoituksen. Toiv. saan koneen pian takaisin.

 

Meille on annettu tehtävä, viedä rakkautta äärille maan..

Aloitin miettimällä otsikkoa, ja päädyin kirjoittamaan ensin tän tekstin. En vielä tiedä mitä oikein kirjotan. Tällä hetkellä on sokerihumala ja vatsa on sekaisin Ben&Jerry´s -jäätelöstä. Suklaata ja brownieseja sekaisin. Ja morkkis mässäilystä jälleen. Jäätelön lisäksi söin leipomaani omenapiirakkaa ihan liikaa. Huomenna sitten taas uusi alku. Taas. Miten mä viime vuoden aikana sain pois ne kaikki kilot, kun nyt yhden tai kahden kilon kuluttaminen on ihan tuskallista. Taas lakkaan väkisin yrittämästä.

Huomenna on taas perunannostopäivä. Ei perunan osto päivä. Mummulaan mennään ja koko suku on paikalla. Paitsi työnorjat... ja ehkä ne jotka on juhlinu edellisen illan kovasti. Lihakeittoa ja omenariisipuuroa. Silloin kun mummu eli niin aina oli perunannostopäivänä lihakeittoa, riisipuuroa ja mustikkakeittoa. Niissä tietyissä astioissakin. Niin kaipaan mummua. Valehtelisin, jos väittäisin, että tämä ikävä menee joskus pois. Ei se mee. Eikä tarvii. Mummua oon myös muistellut kun oon alkanut miettimään joululahjoja. Enkä osaa päättää. Tehdäänkö virkatuista paloista tyynyjä vai se peitto, mitä mummu jo aloitti. Aika paljon mummu ehti kyllä virkkaamaan. Joka tapauksessa jotain on tehtävä niiden palojen kanssa. Ja mielelläni sen teenkin. Taannoin mietin että jos ikinä saan lapsia niin ihanaa jos niiden nimet olis Aili ja Toivo.

Se, miks mun on jo viikon ajan pitänyt kirjottaa, niin oon miettinyt, että mikä saa ihmiset liikkeelle? Tai ylipäätään ylös sängystä :) Mikä saa jonkun laihduttamaan 13 kg? Tai 50 kg? Mikä saa ihmiset menemään töihin? Miksi joku on fanaattinen urheilun kanssa ja toiselle taas henki ja elämä on käsityöt? Miksi toiset jaksaa vaivata päätään toisten työvuoroista? Tai miksi me opetetaan lapsille, että ei saa kiusata ja sitten aikuiset kuitenkin kiusaa toisiaan? Miksi aikuiset ylipäätään muka saa tehdä asioita, joista lapsille opetetaan että on väärin, kiellettyä tai epäterveellistä? EN TAJUA!

No. Yksi kollega kertoi, että viina saa ihmisiä liikkeelle. Siellä missä on viinaa, niin siellä on kivaa. Näinhän se tuntuu olevan, ja musta se on surullista. Elämästä pitää osata nauttia ilman viinaa. Hyvän olon tavoittelu, oman itsensä esille tuominen, huoli terveydestä saa ihmisiä liikkeelle. Aika usein itsekkäät syyt saa meidät liikkumaan. Tehdäänkö me mitään epäitsekkäistä syistä..

Aika kyynistä on, ja aika pitkä teksti tuli yhtäkkiä. Nyt kuitenkin pitäis olla jo unten mailla, että jaksaa perunoita nostaa. Ja että jaksaa leffailla huomenna. Eli palataan asiaan seuraavassa jaksossa...

Tervetuloa syksy ja ihanat rutiinit!

Elokuuhan se mennä vierähti eteenpäin niin, että ei ehtinyt kissaa sanoa. Oli lomaa ja lomaa ja töitä ja kerhonohjaajien koulutusta ja teemaseminaaria ja hengellisiä syventymispäiviä ja kaikenlaista sellaista.

Eli Masa, Che Pasa?

Leikkimökki on Lettukestejä vaille valmis. Korjaustalkoot oli ja kivaa oli... Nyt etsitään Lettukesteille  hyvää päivää tyttöjen kanssa.

Lomaa oli. Ja oli kivat kaksi viikkoa kertakaikkiaan. Parasta oli Ratsastusleiri Siikaisissa. Hevosia ja maalaismaisemaa. Ei ole parempaa. Palasin ajassa kaksikymmentä vuotta taaksepäin ja muistin sen Pikkutytön, joka ratsastusleireillä kävi. Jalka kipsissäkin. Ei se Pikkutyttö ihan kaikkea osannut, eikä tää vähän vanhempikaan. Mutta harjoittelemalla sitä voi oppia. Ja tallilla vaan on niiiiin kivaa. (Hevosenomistajat huokailee mielessään että rauhotu nyt...)

Sitten oli kierros: Kullaa-Lempäälä-Joensuu-Lahti-Porlammi-Porvoo-Vantaa-Helsinki. Lapsia ja Aikuisia. Shoppailua. Hyvää Ruokaa. Kuulumisten Vaihtoa. Autolla Ajamista ja Autossa Laulamista. Ylinopeuksien Välttämistä. Ja Täydellinen Gilmore Girl-moment! Porvoon Vanhassa kaupungissa istuin puiston penkillä, söin jäätelöä ja luin kirjaa. Aurinko paistoi. Ihanaa oli se! Lomallani näin myös ihmisiä muutaman vuoden takaa ja se oli mukavaa. Niin, ja kävin eläintarhassa. Korkeasaari on kiva paikka, ja huomasin eläväni samoin kuin euroopanvillikissa: Yksineläjä.

Loppukuu meni työhumussa ja laivalla Pyhää etsien... (hmmm... olipas ilmaisu...) mutta teemaseminaari oli antoisa. Mikä meille ylipäätään on Pyhää ja Tärkeää? Ja mitä me teemme sen eteen? Teemaseminaari ja Hengelliset syventymispäivät jättivät taas jälkeensä lähetys-ja yhteisvastuuherätyksen sekä suuren maailmantuskan. Jos meille on tärkeää lasten hyvinvointi, miksi ne lapset saavat hengailla asemilla kymmeneltä lauantai-iltana? Miksi minä en osaa tai uskalla puuttua niihin kunnolla? Ja mitä voin tehdä, jos en puutu niihin tilanteisiin? Taas pitäisi pelastaa koko maailma, mutta kertakaikkiaan ei pysty... Onneksi mun ei tarvii sitä tehdä, vaan Jeesus on sen tehnyt. Mutta jotain täällä on tehtävä. Kyllä me voidaan jotenkin vaikuttaa asioihin. Ja ehkä jotain hyvää ja kadotettua saadaan takaisinkin. On tehtävä jotain. 

Mutta nyt alkaa Syksy. Siitä oli tulossa säälittävä syksy, mutta se alkaa muuttua ihanaksi. On kaksi vaihtoehtoa: tulla aikanaan Katkeraksi Vanhaksi Ämmäksi tai Maailman Ihanimmaksi Lähetysmummoksi. Tähtään jälkimmäiseen.

"Jos mul on jano, sen vesi sammuttaa tai kurnii vatsa, sen leipä vaientaa. Kun silmiä painaa, ihmeitä uni aikaan saa tai kun paleltaa, lämmin vaate pelastaa. Mutta tätä ikävää en täällä saa sammumaan, kaipuuta polttavaa kehdosta hautaan kantaa saan.." (Syvä sininen/Kehdosta hautaan)

Siunattua syksyä!!

 

Tähtisumussa...

Oijoi... Järkkärimiehestä ei ole lisää kerrottavaa :) Se oli vaan töissä ja hymyili mulle. Ja sanoi "Moi ja Tervetuloa uudelleen"... Äh, näin minä kävelen onneni ohi, aina vaan. Mutta se ei ollut mun asiani tänään. Piti vaan palata tähän, kun oli pyydetty lisää :)

Varsinainen asiani liittyi kylläkin kesäpuuhiin. Yksi tämän kesän tehtävistä on laittaa leikkimökit kuntoon. Mummulassa ja Lattomerellä. (Ei, kenellekään ei ole syntymässä lapsia. Ei vielä. Ei ehkä koskaan. Mistä niistä lapsista ikinäkään tietää. Ja isäkin tänään sanoi, että ei niitä kannata niin murehtia.. Että älä sinäkään murehdi!)

Leikkimökit siis siivotaan ja maalataan. Mummulasta aloitettiin. Ja olipas kiva ilta. Oltiin minä, pikkusisko ja serkku. Onneksi oli maalausvaatteet, jotka on oottaneet jo vuosia vaatekaapissa. Jos vaikka joskus maalaa ;) (Tää kohta oli serkulle, jos vaikka sattuu lukemaan :) ) Siinä punamultamaalilla mökkiä maalailtiin ja priimaa jälkeä tuli. Juteltiin niitä näitä ja samalla taannuttiin jonnekin 3-5-vuotiaiden tasolle. "Tää menis nyt hakemaan c-vitamiinia" ja "sitte ne tarjoilis pojille kahvia" ja "nyt nää menis nukkumaan" ja "sateensuojaan" :D Hauskaa oli kyllä.

Hassu juttu, tai Jännä juttu, oli se, että mummulan leikkimökki on nyt täysi-ikäinen, eli 18 vee. Ja se on alunperin ollut tavallisen punainen ja valkoiset ikkunapielet ja nurkkalaudat ja pieni terassi. Ja sellaisena se onkin säilynyt mielessä kaikki nämä vuodet. Muistan niin sen päivän, kun isän rakentama mökki tuotiin mummulaan. Se oli jännää 11-vuotiaalle. Ja kyllä siinä mökissä onkin leikitty. Ja paras muisto siitä on se kun nukuttiin siellä mökissä mummun ja pikkusiskon kanssa. Muutama vuosi sitten nukuin siellä myös kummipojan ja sen siskon ja yhden muun serkun kanssa. Monta mukavaa muistoa punaisesta mökistä. MUTTA... nyt kun maalattiin mökkiä, niin huomattiin että aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Sekä sade ja tuuli. Kaunis punamultamaali on vuosien varrella haalistunut pois ja mökki oli harmaa. Kunnes tänään sai uuden kauniin punamultamaalin pintaansa.

Miten voikin olla että se leikkimökki on säilynyt mun ja siskon ja serkun silmissä punaisena, vaikka se onkin ollut jo monta vuotta harmaana?

Tästä asiasta vois nyt vääntää monta asiaa, joko hyvään tai huonoon suuntaan... Ja hengellistämäänkin tämän leikkimökin maalauksen pystyisi. Mutta annan nyt olla.. Koska nyt vaan nautin siitä, että meillä oli hyvä syy mennä mummulaan ja pappan kanssa oli hauskoja juttuja. Voi kun ne hetket jatkuisivat. Ja jonain päivänä mummun kanssa saadaan taas nähdä. Jonain päivänä. 

Tähtisumua oli illan leffa ja siinä sanottiin... "todellinen rakkautesi on ollut koko ajan edessäsi..." Mä en oo sattunu näkemään sitä, eli kysyn missä! Ja kuulen vastauksen: "Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1.Joh.4:7-10

Jos mä oisin sä, mä oisin mun kaa..

ja jos mä olisin se järkkärimies Jazzeilla, niin mä olisin pysähtynyt ja tehnyt muutakin kuin hymyillyt ja sanonut "moikka ja tervetuloa uudelleen". No en tehnyt minäkään muuta kuin hymyillyt. Että oli ihan kiva kohtaaminen.. joka jäi siihen.

Olipas vapaaviikko. Monta asiaa oli mielessä, jotka olisivat sietäneet tulla kirjoitetuksi blogiin ylös. Oli Maarit ja Sami Hurmerinnan keikka oikein bändin kanssa, (Siistii oli!! Muistan jäätelökesää ja jos tahdot tietää mitä on valo.. ja ole aina nuori rohkea ja katso valoon päin... Ihania biisejä. Ja Lainaa vain :) ) oli Erykah Badu, (diiva, joka soitti kahden tunnin keikan. Oikeesti kaksi tuntia! Hullu nainen), oli kirkkopuistossa soi tapahtuma, jossa sain yllättäviä kiitoksia lavalta, voi, olipas se outoa, oli myös Brian Setzer, Hypnotic Brass Ensemble, ja Regina ja Asa.. ja Sahan soittoruokala... ja niin paljon kaikkea. Kivoja ihmisiä, kivoja vieraita.. oijoi :) Bändit olivatkin sitten huonompia ja parempia.. ja oli villapaitamies. Ja se ihana järkkäri.. Ihan oli outoa meininkiä. Mutta kerrassaan kivaa :)

ja nyt oon niin väsynyt että oon vaan ja ainoastaan sekava. Täällä mun kotonakin on niin kovin kuuma. Oikein todella. Tämä vaan tarkottaa että on mentävä nukkumaan. Mutta viime blogissa en ollut vielä vissiinkään valmis, niin nyt tässä olisin. Ja niin teini kuin tuo biisi onkin, mut todellakin jos mä oisin sä, niin todellakin oisin mun kaa! Nyt hyvää yötä. Tänään mentiin riman ali, mut kirjotin kuitenkin jotain. Palataan asiaan myöhemmin.

P.S. Lomasuunnitelma on tehty. Toivottavasti se toteutuu :)

... sitten olen valmis, sinun pitää omanasi...

Nyt alkoi viikon vapaaputki. Leirivapaita, viikkovapaita, allejääneitä vapaita, siirrettyjä vapaita.. Mitäikinänesittenlie, mutta niitä yhdistää sana vapaa. Monta puuhaa kyllä on tälle viikolle. Yhden jo tein. Sain mansikat pakastimeen. Niitä voi syödä sitten talvella. Myöhemmin sitten vielä mustikoita ja ehkä vadelmiakin. Ja omenahilloa... Viimeisen hillopurkin avasinkin toissapäivänä. Olemme näköjään siis siinä vaiheessa kesää, että mua alkaa jo kyllästyttämään ja odottelen syksyä. Paitsi jos aurinko alkaa paistamaan kunnolla niin kesä on kiva. Ja on se hyvä että ihan vielä ei ole syksy, koska se tarkoittaa taas hullua töiden paiskimista. Oppiiko koskaan tekemään töitä stressaamatta ja tekemättä liikaa?  

En murehdi sitä nyt. Koska nyt ei oikeastaan voi murehtia mitään. Lenni-Kalle soittaa mun dvd-soittimessa pianoa taitavasti eri artistivieraidensa kanssa (Lenni-Kalle Taipale: Piano). Hieno levy on. Kertakaikkiaan. Eilen olin hienolla keikalla Tampereella. SMG pani parastaan soimaan Ilveksessä. Näin siellä yhden vanhan isoskaverinkin sattumalta. Se oli mukavaa kyllä :) Ja mun luona oli yökyläilijä. Sekin oli hauskaa. Ja ensi viikolla tulee lisää yökyläilijöitä. Ainakin yksi. Ensi viikko on muutenkin toivottavasti sellasta ihmisten näkemisen aikaa. En oo kauheesti nähnyt muita kuin leiriläisiä ja työkavereita. Niissä ei kyllä mitään vikaa ole, mutta mulla on niin läheisiä ihmisiä, joita on kiva nähdä..

Juuri oon taas kaikenlaisten asioiden ostokiellossa. Ruokaa on tietty pakko ostaa. Ja bensaa. Mutta muuten. Paitsi yksi levy pitää saada. Hölmö rakkaus, ylpeä sydän. Koska siinä on Valmis-niminen biisi. Btw. Eilisestä pitää nyt vielä sanoa, että pääsin vohvelikahvilaan. Vohveli vuohenjuustolla, kermavaahdolla ja mansikkahillolla. Aivan täydellistä. Olisin ottanut kuvankin, mutta paikka oli niin kertakaikkiaan pieni, niin en sitten kehdannut. Yleensä en kehtaa tehdä asioita.. Joskus se harmittaa, joskus siitä on ihan hyötyä.

Ensi viikon aikana myös selviää että jäänkö mä nyt tähän kotiin vielä hetkeksi vai onko syyskuussa muutto edessä... Ehkä siitä nyt ei enempää vielä, kun en oo edes käynyt katsomassa.. Rivarikaksio olis tarjolla. Saunalla. Kolme euroa enemmän. Mutta vuokralle. Ei oma. Leppäkorvesta. Mut se olis rivari... kuinkahan paljon mulla on varaa maksaa vuokraa.. No, huomenna tiedän taas vähän enemmän.. Ja jos muutan, niin sitten muutan, ja sitä on sitten turha ressata. Elämä vaan muuttuu koko ajan. Mutta onneksi on yksi joka pysyy! "Jää yksi rakkaus, kun rakkaus häviää. On rakkaus siinä, että Jeesus vielä jää. Ja särjetyillä käsillään, syleilee hän särkyvää."

Oon tänään haaveillut taas.. ratsastustunneista, tanssitunneista (lattaritunnilla olin tänään.. tanssipari olis KOVIN kiva), kitaratunneista, pianotunneista, matkasta Roomaan... ja ai niin, mulla on 30-vuotismatkasuunnitelmakin. Ainoa suunnitelma on että ensi vuonna lähden jonnekin reissuun. Mutta kenen kanssa, mihin suuntaan, sitä ei voi vielä tässä vaiheessa mitenkään tietää. Monta haavetta mulla on.. yksi liittyy siihen tanssiin: olis kiva mennä parin kanssa sambaa ja tehdä sellasia hienoja pyörähdyksiä, mitä ne kaikki tyypit tekee tanssii tähtien kanssa... oijoijoi... Jatkan haaveiluja ja rukoiluja. Jonain päivänä jonkin mun toiveen on ihan pakko toteutua!

P.S. Vaikka itelleni näitä kirjoitankin, niin pahoittelen tällä kertaa pituutta. Nyt kerrankin oli aikaa kirjoittaa:) 

P.P.S. Yksi iso käsiteltävä asia on. Pikkuveli menee armeijaan. Ensi maanantaina. Pienestä veljestä on tullut iso... Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Isoja asioita: pikkuveljen armeija ja kummipojan seiskaluokka. On niitä muitakin.

"Pysy aina pikkuveljenä, ja lintuna, älä koskaan miehisty, en meidän taloon enää aikuisia halua... "

Pussukka ja Lasipurkki.

Siinä ne ovat. Tämän kesän aarteeni. Kerttu-pussukka ja Lasipurkki, joihin voi laittaa asioita. Löysin ne Lattomeren kesäjuhlilta. Pussukka on kierrätysmateriaaleista tehty ja ne on kerttu-tuotteita. Katso lisää osoitteesta www.kerttukauppa.com. Kertut on ihania ja hauskoja vaatteita ja pussukoita yms. Heti riparin jälkeen suunnistan taidemuseolle katsomaan mitä sieltä löytyy. 

Lasipurkki olikin sitten 50 sentin ostos. Se on sellainen Ilves-purkki. Ja se on kiva. Niitä mulla on nyt kolme. Ehkä löydän niitä vielä lisääkin :)

Kesäkuu onkin lopussa. Huomenna lähden riparille. Se on neljäs leiri tänä kesänä. Oivoi. Aika paljon leirejä, mutta leireily on kivaa. Vähän haaveilen ajasta, joka on jo ensi viikolla tähän aikaan. Silloin jäljellä on muutama työpäivä ja MONTA Vapaapäivää! Sitä ennen pitää keskittyä tähän hetkeen.

Ja tässä hetkessä onkin monenmonta kysymystä. Monenko aikaan pitää herätä? Mitä huomenna syödään? Miksi elämä on välillä yhtä kärsimystä? Miksi kaikki ei voi sujua niin kuin itse on suunnitellut? Mikä tämän elämän tarkoitus on? Mistä nuo kaikki tiskit tulee? Milloin voi lähteä reissaamaan? Mihin voisin lähteä?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa... Elämän peruskysymyksiä sitä mietitään ensi viikollakin riparilla ja lauletaan.. "Sinä kesänä, oltiin rippileirillä, tuuli kulki missä tahtoi, painoi selkäsi seinään.." Joku rakastaa sua niin että sattuu. Se joku on Jumala. Ja Isän käsiin nyt jätän kaikki kysymykseni ja vastaukseni.  Aloitan uudella asenteella joka päivä. Nautin kaikesta siitä hyvästä mitä Jumalalta saan. Kiitän Jumalaa niistä hyvistä asioista ja ihmisistä elämässäni. Yritän olla parempi ihminen. Ilman Jumalaa en siihen pysty.

Tänään ei ollut näköjään kauhean antoisaa tekstiä. Se johtuu kuumuudesta. Palaan asiaan uudelleen ensi viikolla:) Erinäisiä asioita ja ihmisiä odotellen siis seuraavaan päivään siirryn.. SiuSiu!

PS. Vielä vähän kissaterveisiä:) Pelattiin mölkkyä, ja meidän seurakissat valtasivat pelialueen.

 

Viisi hirveä, siili ja kaksi kissaa

Kaikki nuo näin matkalla Raumalta Poriin. Ajatella, viisi eli 5 hirveä! En oo ikinä nähnyt hirviä ennen luonnossa. Ja nyt näin viisi. Tosi siistiä! Mieletöntä! Jännää! Täytyy myöntää että oli mukana kyllä varjelusta. Kaikki hirvet olivat kiltisti tien laidassa syömässä. Ja pomppasivat karkuun metsän puolelle. Kaksi niistä. Muut keskittyivät syömiseen. Mutta VIISI hirveä!! Se on paljon se.

Siiliparka eli kauhun hetkiä ja läheltä piti tilanteen kun oli ylittämässä tietä. Onneksi parka siili pysäs sinne auton renkaiden väliin ja mä ajoin eteenpäin. Ja siili jatkoi matkaansa määränpäähänsä jonnekin toiselle puolelle tietä. Jännä oli tämäkin matka siilillä.

Ja kaksi kissaa. Niissä nyt ei ole niin kovin kummallista. Vaikka kivoja ovat nekin. Jännä miten kissa yöllisillä saalistusreissuillaan jännästi kulkee missä sattuu...

Mut hei! Hirvet pistivät miettimään. Ja siksi mä oon myös täällä. Ensinnäkin, oon kiitollinen että oli varjelusta. Ja että vastaantuleva auto vilkutti mulle valoja, ennen kuin ensimmäiset hirvet tulivat vastaan. Olis voinut myös käydä niin, että joku niistä hirvistä olis ollut mun edessä. Ja silloin Clio ei olisi pärjännyt taistelussa. Toiseksi, tää todisti että Jumala kyllä vastaa rukouksiin. Vaikka en nyt varsinaisesti oo rukoillut, että hirviä näkisin, mutta oon sitä kyllä koko kevään hokenut ja toivonut. Toivomuksissa ja rukouksessa on siis voimaa. Ja kuten tänäkin iltana kuulin, aina kun rukoillaan, jotain tapahtuu. En vielä osaa aavistella mitä elämässäni tapahtuu. Mutta varma on siitä, että ON olemassa kolmiyhteinen Jumala, joka kuulee kaikki meidän asiat. Ja rukouksiin vastaa parhaimmalla mahdollisimmalla tavalla. Vaikka meistä ei siltä tuntuis. Joka tapauksessa, Jumala meitä kuulee Jeesuksen tähden! Se on hienoa se! (Hirvet ovat nyt merkkinä minulle Jumalan suurista lupauksista...)

"You're all I got, you're all I need, you're my friend in need. You're all I got, you're all I need, you're my friend in deed.. " (Claas P. Jambor: Friend in need)

P.S. Tänään oli myös kummipojan synttärit. Ja siellä olin juhlimassa kanssa. Se oli kivaa se! Ja hups, tänään on serkun synttärit! Nyt nukkumaan. Hyvää yötä Jeesus myötä!

P.P.S. Ja hei! Hengellistin tän hirviasian, mutta ei se nyt haittaa.. Joskus pitää tehdä niin, että muistaa taas palata sille oikealle tielle! (Joh.14:6-7)

Kiitän Luojaani Sinusta ja kaikesta muustakin!

Oijoi! Vielä ehdin kirjoittaa ennen kuin vaihtuu kuu kesäkuuhun. Tänään on monta pointtia mielessä, ja vielä pitäis nukkua päikkärit ennen kuin pelataan pesistä illalla.

Ensinnäkin. Oli kiva lukea kommentteja :) On kivaa tietää, että joku lukee näitäkin. Vaikka itellenihän näitä oikeastaan kirjoitan. Voisin tietysti kirjoittaa ihan vaan päiväkirjaa salaisesti, että onhan se sitten kivaa kun julkaisee näitä ja joku vielä näitä lukee :)

Toiseksi. Kiitän Luojaani Sinusta! Bändi on hyvä kyllä :) Mutta siitä ei nyt ole kyse. Erityisesti tänä viikonloppuna oon kiittänyt Luojaani serkuistani. Ja kummipojastani, joka on samalla serkku. Ja siitä, että meillä oli maailman paras mummu! Ikävä on, ja mummua tarvittaisiin, mutta onneks meillä on pappa, ja vanhempamme ja toisemme. Siks me ollaan kai niin läheisiä ja viihdytään yhdessä. Se on kivaa, ja tärkeetä. Mulle ainakin.

Kummipoika sai hymypatsaan. Mäkin oon saanut sellaisen patsaan. Oikeastaan kaksi. Kolmannella ja kuudennella luokalla. Vähänks me ollaan kivoja!!

Kolmanneksi. Toukokuu oli kyllä aika lailla vauhdikas. Lapin reissu oli mahtava, hienoja maisemia oli. SMG:n keikalla Porissa oli hieno meininki. Neljän Suoran keikalla yhtä hieno. Tosin erilainen :) Pääosin kivaa on ollut. Nyt alkaa leirikausi. Ja kesälomat. Toisilla on lomaa, toisilla ei. Kyllä niitä lomia sitten tulee. Tänä kesänä ei kyllä ole ollenkaan sellaista "tämä-kesä-tulee-olemaan-erikoinen-ja-erilainen-kesä"- tai "tänä-kesänä-kaikki-muuttuu" - fiilistä. Tänä kesänä eletään päivä kerrallaan. Toivoen että asiat muuttuu. Ja kyllähän ne muuttuu. Ei ehkä niin kuin mä toivoisin, mutta syksyllä kaikki on toisin. Joka tapauksessa. Kaikki muuttuu. Paitsi yksi. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Ja mun elämä... se ei muutu.

Neljänneksi. En enää muista mitä mulla oli mielessä. Koska ajatukset kulkivat niin vauhdikkaasti, ja kiinnittyivät helluntain kunniaksi Jumalaan. Ja jälleen Jeesuksen ristiin. Kiitän Luojaani Sinusta.  Ja nyt tarkotan Jeesusta. Se on mahtavinta mitä voi elämässä olla. Ja Jeesuksen avulla me saadaan hymypatsaita ja kivoja aikoja serkkujen kanssa.

"Silloin Herra on hyvä, vaikka uhmailen. Sillä Herra on hyvä, minut kestäen. Silloin Herra on hyvä, vastaan taistelen. Sillä Herra on hyvä, vaikka minä en." (Pekka Laukkarinen)

Niinhän se menee kertakaikkiaan.

Minä jatkan uhmailua ja taistelua. Yritän olla Herran puolella, enkä Herraa vastaan :)

"Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala-- mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus-- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.8

Koska on parempi olla. Nyt ei riitä enää omia ajatuksia. Niin lopetan tähän. Kesästä lisää sitten kun ne tapahtumat ovat historiaa, koska etukäteen on aika hankalaa kirjoittaa.

Rakkaudella!

P.S. Kesävieraat on kivoja! Vihjeeksi vaan.

 

Matkoja ja kotioloa :)

Oijoi. Elämää on sittenkin :) Ja mulla ei oo mitään rajoja näköjään. Suklaata ja lakua, lakua ja suklaata. Nyt pitää ryhdistäytyä. Varsinkin kun on Lapin matka edessä. Siellä pitää kyllä vahtia mitä syö. Ja toivottavasti pääsee vaeltamaan tai ainakin vähän lenkkeilemään. Se siitä. Ryhdistäydy :)

Porvoo oli ihana. Vanha kaupunki oikein henkeäsalpaava. Kertakaikkiaan. Autolla ajaminen ja kesäretki teki hyvää ihmiselle. Siihen kaupunkiin kyllä rakastui!

Ja nyt ei oikein irtoa enempää. Yleensä on mielessä monta asiaa, joista tulee mieleen kirjoittaa... Mutta nyt ei. Katon Frendejä samalla ja mietin että pitäis mennä suihkuun. Ja huomenna voi alkaa jännittää Lapin matkaa. Odotan jo niitä maisemia. Ja että saa nukkua linkkarissa...

Siunauksia sinulle, joka tätä luet :)

Oi voi..

... elämä on nyt ollut räpiköintiä. Tänään oli suunnitelmissa kirjoittaa. Itselleni taas. Selventää ajatuksia. Mutta äidin ja iskän kanssa oli niin kivaa, niin ei nyt ehdi jaaritella. Kirjoitan jonain toisena päivänä. Mut oli synttärit ja vappu. Ja äitienpäivä. Ja paljon kaikenlaisia asioita on tapahtunut. Niin ja vaellus. Se oli hieno se. Töitä on riittänyt kyllä. Nyt pitää kyllä nukkua, että voi huomenna herätä ajoissa töihin. Kahdeksalta herään... On kyllä liian myöhään, jos meinaan mennä ysiksi.. Yritän kuitenkin. Nyt hyvää yötä Jeesus myötä!

Mieletöntä!!

Olipas toimintapäivä, vaikka suurimmaks osaks istuin ihan paikallani vaan :) Ensin vähän töitä, ja siirsin suuren osan töistäni ensi viikkoon... (Ei hyvä..) Sitten leffaan kummipojan ja sen siskon kanssa, sitten Dalmutia ja Tanssii Tähtien kanssa äitillä ja isällä. Ja ennen nukkumista vielä Gilmoren tyttöjä pikkasen. Huomenna tiukka päivä, eli "lööbaile-vielä-kun-voit"- aika jatkuu... Nyt kun voisi mennä nukkumaan niin aattelin yhden facebookin aakkosjutun tehdä tänne.. Ja ne aakkosethan koskee mua! jep, minäminäminä...

Eli: Tässä on minun tärkeät aakkoseni eli minä ja elämäni tärkeimmät asiat:

A= Aloekasvi, siitä yritän nyt huolehtia paremmin kuin edellisestä.

B= Biojäte, siis kierrätys... 

C= Clioni:) ah, päivieni ilo!

D= DVD-soitin, todella ilman sitä en selviä..

E= Esiintyminen, vaikka sitä en myönnä.

F= Fran Perean musa ;)

G= Gilmoren tytöt

H= Halaa mua!

I= Itkemättömät ja Itketyt Itkut

J= Jeesus, elämäni paras asia!

K= Kiitos toisille ihmisille olemassa olosta

L= Laulakaa vaan, lujempaa... ja aina

M= Miehet elämässäni: isä, pikkuveli, kummipoika, pappa ja muut tärkeät miehet

N= Naiset elämässäni: äiti, pikkusisko, mummu ja muut tärkeät naiset

O= Olohuone. Mieluusti täynnä ihmisiä, hyvää ruokaa ja kivaa tekemistä.

P= Pätkis, ah tuo ihana suklaa!

Q= Kuutamolla, minä usein olen..

R= Rakkaus. Sitä ilman ei vaan voi elää.

S= Sana ja sanat. Niissä on voimaa.

T= Talli. Ratsastustalli.

U= Ulkoilu ja vaeltelu.

V= Vaillinaiset lauseet.. niitä on paljon

X= Yksi lempinimistäni, rakkaalla lapsella on monta nimeä;)

Y= Ystävät ja Frendit!

Z= (kopioin tän..) mut ZZZZ.. väsymystä on ilmassa usein, nytkin.

Å= Åbo. En tiedä miksi... Kummit asuu siellä lähellä.

Ä= Äyriäiset ei kuulu elämääni. On tärkeää, että ruoassa ei ole äyriäisiä. Esim. siskonmakkarakeitto on äyriäinen.

Ö= Öinen rauha. Hyvää yötä Jeesus myötä, Kauniita unia ja Oman kullan kuvia!

"käännän katseeni ja olen lähtövalmiina..."

hei, mihin mä oon jäänyt viimeksi.

Siihenkö, että 7 päivää oli mennyt... No en jauha siitä enää enempää, koska ne 10 päivää oli ja meni. Tavallaan olisi ollut mahdollistakin... Mutta se siitä. Lopputulos: Onhan niitä paikkoja mistä sen miehen löytää 10 päivässä. Sitä vaan ei koskaan tiedä milloin on NE 10 päivää menossa, joiden aikana se mies löytyy. Se on kertakaikkiaan Jumalan käsissä.

Seuraava aihe mun how to-jutuille voisikin olla kuinka löytää farkut 10 päivässä. Nimittäin: viime viikonloppuna piti farkut löytyä, mutta löytyikin kolme paitaa ja kaksi hametta. Tänään sama homma, mutta löytyi kaksi tunikaa. Ja sukkikset, joiden piti olla legginsit.

Nyt tulee niin sellainen olo, että olen vaan vaatteiden ja miesten perään... Eiköhän me kaikki olla sellaisia, mutta on mussa muutakin. Viime viikonloppuna olin Helsingissä vapailla, ja näin monta kivaa ja ihanaa ihmistä. Myös Jipun keikalla olin, ja se oli kerrassaan loistava!! Ja totesin, että se yksinäinen prinsessa, joka etsii kotia ja kultaista taivasta, asuu mun kotona. Se on kyllä ihan onnellinen prinsessa. Vähän tuskallisen yksinäinen välillä, mutta onnellinen. Pikkuhiljaa alkaa löytyä myös elämää ja ihmisiä ympärille, eli hiljaisista hetkistä elämässä pitää nauttia.

Viikonlopun jälkeen tein paluun Jippu- ja Gilmoren tyttöjen maailmaan. Se on kiva maailma. Ei hirmu todellinen, mutta kiva. On mulla muutakin elämää. Viikko humahti tosi kivasti. Töitä oli, mut sain kaikkia tehtyä kovasti. Ostin SMG:n levyn, kävin Pekka Laukkarisen keikalla Raumalla ja kävin ratsastamassa Siikaisissa. Ratsastin jälleen sellaisella eestinhevosella, joka on kovin kiva. Joka tunnin jälkeen vaan haluaa lisää ja lisää ja lisää!!! Ensi viikolla kylläkin jo lisää! Tänään vietin kivaa aikaa tädin ja perheen kanssa. Mulla on niin ihana kummipoika. Hauska ja ihana! Ja sen siskokin on ihan mahtava. Ja Tartu Mikkiin on huippuohjelma :)

Nyt tätä ei jaksa enää lukea, ja mulla on treffit nukku-Matin kanssa, niin on ehkä aika jatkaa tätä joskus toiste. Ei päätä eikä häntää. Mut silti kirjoitin... 

... luona penkin on tuo puu ja puistotie...

7 päivää mennyt...

Joo, 7 päivää on mennyt. Ja mitä kaikkia paikkoja on ollut mahdollista... kaupassa, ratsastamassa, laskettelemassa, facebookissa, liikastenmäessä, opettajienhuoneissa, kaupassa, kaupassa, kaupassa, facebookissa... ja joo, töissäkin oon käynyt. No, hypoteettisia mahdollisuuksiahan nämä on.. En voi nyt sanoa enempää. En oikeastaan jaksa. Huomenna on töitä. Viikon oon ollut yh-äiti. Ja tällä erää se oli sitten siinä.. Maanantaina palaan omaan kotiini. Tupakanhajuiseen ja yksinäiseen omaan arkeeni. Ei sillä. Yksin eläminen on toisinaan ihan kivaa, mutta kun on viikon elänyt muiden kanssa niin sitä haluaisi jatkaa. Joskus, jonain päivänä. Ja siitä päivästä lähtien jään kotiäidiksi. Tai lähden lähetystyöhön. Oikeesti pitää keksiä jokin muu ratkaisu tolle välille. Nyt odotan helikopteria Jumalalta. Isä tietää.

Nyt. Hyvää yötä Jeesus myötä!

P.S. Ehkä Marley&Me olis ihan hyvä leffa..

 

Kuinka hukata kundi 10 päivässä ja pari muuta leffaa.

Vapaapäivät on täällä! Yksi päivä ja kaksi iltaa vapaata on jo ohitte. Eilen ostin olohuoneeseen verhokankaan. Se on hiano! Ootan jo hetkeä, koska voin ne ommella. Ostin myös ehjän version "Kuinka hukata kundi 10 päivässä"- leffasta. Rikkinäinen mulla jo oli:) Mut katoin sen. Ja nyt oon itte uusi How to-girl. Tosin niin päin, että kuinka löytää kundi 10 päivässä. Yksi päivä on nyt ohi. Hmm... mistä? No kotipihasta, kirjakaupasta, leffateatterista, kävelykadulta. Paikkoja kyllä riittää. Ja oon noissa paikoissa tänään käynytkin. Ja ihan kivan näköisiä tyyppejä siellä liikkui missä minäkin. Mut ei mitään erikoista. Kysymys olikin että miten. Kyse on kai vaan siitä että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja että on sen aika. Vielä seuraavat 9 päivää tarkkailen tätä asiaa tästä näkökulmasta. Ennuste viikolle on aika heikko, mutta katsotaan miltä näyttää. Ei mitään vakavaa... kunhan tarkkailen ympäristöäni.

Tänään siivosin ja aika paljon sainkin aikaiseksi. Ja paastosiivoustakin sain pikkasen tehtyä. Oikeastaan keittiön kaapit oottaa vaan järjestelyä ja romukaappi totaalisiivousta. Muuten tää on mennyt ihan hyvin. Ja miljoona asiaa rullas päässä kun siivosin. Mutta ei niistä enempää. Kävin myös leffassa yhden kaverin kanssa. Benjamin Buttonin uskomaton elämä. Se oli aika villi. Villi on nyt jännän, mielenkiintoisen ja ihmeellisen synonyymi tässä kohdassa. Tykkäsin kyllä kovasti. (Ja onhan Brad Pitt Komia Mies;) ) Kuitennii, leffa oli pitkä, muttei lainkaan pitkästyttävä. Eikä lässy, mut ihana. Siinä oli aika monia viisaita lausahduksia, mutta niistä yhtäkään en nyt juurikaan muista kokonaan. Paitsi: Koskaan ei tiedä mitä edessä on. Musta leffa oli Hieno. Ja siinä oli paljon nappeja. 

Lopuksi vielä vähän Peter Joukaisen sanoja:

"Ja kun aika on jatkaa matkaa

ja käsi työhön kohottaa.

Ole kallio askeleen alla

ja koti, johon matkaa tehdä saan.

Etten hetkiäni heittäisi hukkaan,

etten helmiä viskaisi pois.

Ja jos suuria en saavuttanutkaan,

silti suotta en vaeltanut ois."

Nouskaamme vuorelle korkeimmalle...

... soi päässäni kun eilen aamuna heräsin. Jännää, miten joku biisi soi päässä kun herää, vaikka kyseistä biisiä ei olisikaan kuullut piiiitkään aikaan.

Oon aina ihmetellyt miksi ihmiset ei kirjoita blogeihin säännöllisesti. Tai usein. Mutta nyt sen tiedän. Ei vaan ehdi. Ei ole aikaa. Eikä jaksa. Ja kun jaksaa niin ei tiedä mitä kirjoittaa. vaikka aiemmin oli mielessä sata asiaa...

Voi että mä odotan vapaapäiviä. Viikonlopussa niitä on kolme. Sitä ennen on vaikka mitä töitä. Riparin suunnittelua, työyhteisöpäivä, kerhoja, palavereita, ensi viikon suunnittelua ja ahdistavia yhteydenottoja.. On kyllä ihan kivaakin töissä, mut silti. Melkein jo haistan kevään. Se on tulollaan ja ei malttais enää mitenkään odottaa!! Kun kevät tulee, saa heittää pois talvitakit ja kaivaa esille kaikki kivat kesävaatteet (jotka on nyt kovin isoja...) ja on kirkasta ja valoisaa. Jos olis sitten ittekin pirteempi! Ja vois ulkoilla enemmän. Pyörällä pääsee kulkemaan. Voi että kun kivaa:) Ja odotan! Odotan että elämä muuttuu... ja todennäköisesti petyn. Mutta rukoilen muutosta. Koska Jumalalle kaikki on mahdollista.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

"mun huulilleni näin siis synti jää. -Sun huulilles? Oi kiusausta! Ei - pois anna syntini."

Enpäs muistanutkaan miten ihana elokuva onkaan "8 päivää ensi-iltaan". Siitä olisi saanut montakin otsikkoa tälle kirjoitukselle. Esimerkiksi "- sori on noin sosiaaliset taidot vähän kortilla kun oltiin tollanen kakskytä vuotta varastossa." Musta tuntuu että munkin sosiaaliset taidot ovat vähän kortilla, kun en oo tänäänkään kovin monen ihmisen kanssa oikein jutellut. Kohta on taas enemmän ihmisiä töissä, ja jotkut päivät vaan ovat hiljaisia.

Mut se on jännä fiilis. Siis se, että lähetätä päivällä sähköposteja ja tekstiviestejä ja käyt naamakirjassa. Mut välttämättä et puhu kenenkään kanssa oikeesti. Tänään olen ääneen puhunut (siis sanonut muutakin kuin hei) kahden työkaverin kanssa, pikkusiskon ja pikkuveljen kanssa puhelimessa, postivirkailijan kanssa. Nyt kun mietin tarkemmin, niin en oo tänään enää puhunut ääneen kenenkään kanssa klo 15 jälkeen. Onkohan se vaarallista? Oon mä kyllä laulanut itsekseni sen jälkeen. Niissä lauluissakin olis ollut aihetta blogiin.

Mutta elokuvasta vielä. En muistanut sitäkään että 8 päivää ensi-iltaan on myös sellanen ihmisten rohkaisuleffa, sellainen pystyt-voittamaan-pelkosi-ja-älä-välitä-muista-niin-menestyt. Siinä myös rohkaistiin tekemään virheitä. Epäonnistut ja sen jälkeen epäonnistut paremmin. Se on armollista. Saa olla keskeneräinen ja rikkinäinen. Saa epäonnistua ja sen jälkeen epäonnistua paremmin. Voi sitä on elämässä niin paljon asioita, joita on jättänyt tekemättä tai sanomatta ja niitä voi sitten katua lopun elämäänsä. Tai... Voi myös olla surkuttelematta tekemättömiä asioita ja elää tästä eteenpäin kuin jokainen päivä olis viimeinen. Ja aion tehdä itse niin. Mulla on niin paljon hyviä asioita elämässäni, että nyt on turha surkutella jotain asiaa jota ei ole syystä tai toisesta. Asiat hoituu sitten kun niiden aika on hoitua. Jolleivät hoidu, niin sillä on myös tarkoituksensa. 

"I'm gonna live my life, like every day's the last..without a simple goodbye it all goes by so fast... and now that you´re gone I can´t cry hard enough... I can't cry hard enough for you to hear me now... I'm gonna open my eyes and see for the first time... I've let go of you like a child letting go of his kite..." (Julie Miller)

Näin ketun.

Niin tosiaan. Näin ketun. Olin ajamassa kotiin pienellä Cliollani, ja siellä se kettu jolkotteli. Ei Cliossa, vaan jalkakäytävää pitkin. Lähdin perään varmistaakseni että se oli kettu. Oli se. Ja siitä tää nyt alkaa. Blogit ei oo uusi juttu kenellekään, mutta nyt mä innostuin tästä. Vaikka olis monta muutakin projektia, mitä voisi tehdä. Ja nyt voisi vaikka nukkua. Mutta en nuku. 

Ajatusten virta on nyt valtaisa ja virta kohta tulvii yli. Niin päätin alkaa kirjoittaa tätä blogia. Itseni takia tätä teen. Jos luet tätä niin kiva. Ja jätä kommenttia jos tulee sellanen olo.

Ehkä tää kaikki liittyy nyt sellaiseen prosessiin, jolla yritän tutustua itteeni. Ja elämääni. Elän koko ajan jossakin prosessissa ja innostun miljoonasta asiasta aina sunnuntai-iltaisin, mutta maanantaiaamuna väsyttää niin että ei jaksais millään lähteä mihinkään. Varsinkaan töihin. En tiedä miten tässä nyt käy... Riittääkö aika. Mut yleensä se riittää vaikka mihin juttuihin. Ja nyt oon taas niin innoissani kaikista elämäni asioista, että kyllä se aika löytyy. Luvassa on videoprojektia, valokuvamuisteloita, leirejä, ratsastusta, musiikkia, kavereiden näkemistä, käsitöitä... mitä vaan mistä innostua. Ja niistä kaikista varmaan saat lukea täältä.

Kuka mä siis oon? Nuori nainen (koen olevani, vaikka muistankin asioita, jotka on tapahtunu yli 20 vuotta sitten. Mutta alle 30 vuotta sitten). RAKASTAN ystäviäni, ihania elokuvia, Gilmoren tyttöjä, Frendejä. RAKASTAN myös talvea, kesää, kevättä, syksyä... kyllä kaikkia. Oon kyllä rikki aika monestakin asiasta. Mutta silti kiitän Luojaani tästä kaikesta. Voisin tehdä pitkänkin listan siitä kuka mä oon... mutta kyllä se seleviää sitten ajan mittaan:)

Kivaa kevättä 2009!

 

Tervetuloa 2010!

Ensimmäinen päivä on kulunut. Siis vuodesta 2010. Enkä nyt tässä blogissani palaa kuluneen vuoden juttuihin, vaan kaikki alkaa jälleen alusta. Jälleen.

Lupasin pikkusiskolle, ja ehkä fb-ystävilleni, että en lupaa mitään tänä vuonna. Joitain parannuksia pitää kyllä tehdä. Ihan vaan joitain, esimerkiksi: 

* Karkkia vähemmän tai ei ollenkaan. Sanoo hän, joka syö eilisen jämiä ja aikoo huomenna aloittaa karkkilakon.

* Kuntokuuri. Tai oikeastaan ei kuuri, vaan liikuntaa lisää, vähintään kolme kertaa viikossa. Jumppaa ja ratsastusta. Ihan mitä vaan. Hikoilu ja hyötyliikunta kunniaan.

* Ruokarytmi, päivärytmi, unirytmi. Rytmiä elämään ja paljon. Oikean rytmin Pori :) 

* Huolehdi perheestä, ystävistä, tuttavista, tuntemattomista. Ihmisistä, joita kohtaa joka päivä ja joka toinen päivä. "Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Matt. 22:37-39

* Rukoile ja työtä tee. Ilman rukousta, ja ennen kaikkea ilman Jumalaa, ei edelleenkään tule mistään mitään. Mitään parannuksiakaan en pysty tekemään itte, ilman Jumalaa. Ja vaikka kuinka yritän ja yritän parantaa itteeni ja elämääni, en voi olla mokailematta. Joka päivä mokailen kuitenkin, halusin sitä tai en. Joka päivä on onneksi uusi armon päivä.

* Meinasin unohtaa yhen!! Ole kiitollinen! Niin paljon on kiitosaiheita ympärilläni. Itselläni on monta syytä olla kiitollinen Taivaan Isälle kaikesta hyvästä mitä olen saanut. Mulla on koti, terveyttä, ystäviä ja perhe, rakkaat lähellä. Kiitollisuus on ehkä myös yksi avain onnellisuuteen. Toisaalta, pitää muistaa olla myös kiitollinen kivusta, särystä ja tuskasta. Se kasvattaa ja opettaa. Ja sillä on tarkoituksensa aivan varmasti.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää... Kolmenkympin kriisi tekee tuloaan, oon hullutellut tänään ja lupautunut "porinaryhmään" ja varannut matkan Italiaan, Roomaan!! Loma Roomassa siis keväällä.

Kiitos!