lauantai 4. huhtikuuta 2009

"käännän katseeni ja olen lähtövalmiina..."


hei, mihin mä oon jäänyt viimeksi.


Siihenkö, että 7 päivää oli mennyt... No en jauha siitä enää enempää, koska ne 10 päivää oli ja meni. Tavallaan olisi ollut mahdollistakin... Mutta se siitä. Lopputulos: Onhan niitä paikkoja mistä sen miehen löytää 10 päivässä. Sitä vaan ei koskaan tiedä milloin on NE 10 päivää menossa, joiden aikana se mies löytyy. Se on kertakaikkiaan Jumalan käsissä.


Seuraava aihe mun how to-jutuille voisikin olla kuinka löytää farkut 10 päivässä. Nimittäin: viime viikonloppuna piti farkut löytyä, mutta löytyikin kolme paitaa ja kaksi hametta. Tänään sama homma, mutta löytyi kaksi tunikaa. Ja sukkikset, joiden piti olla legginsit.


Nyt tulee niin sellainen olo, että olen vaan vaatteiden ja miesten perään... Eiköhän me kaikki olla sellaisia, mutta on mussa muutakin. Viime viikonloppuna olin Helsingissä vapailla, ja näin monta kivaa ja ihanaa ihmistä. Myös Jipun keikalla olin, ja se oli kerrassaan loistava!! Ja totesin, että se yksinäinen prinsessa, joka etsii kotia ja kultaista taivasta, asuu mun kotona. Se on kyllä ihan onnellinen prinsessa. Vähän tuskallisen yksinäinen välillä, mutta onnellinen. Pikkuhiljaa alkaa löytyä myös elämää ja ihmisiä ympärille, eli hiljaisista hetkistä elämässä pitää nauttia.


Viikonlopun jälkeen tein paluun Jippu- ja Gilmoren tyttöjen maailmaan. Se on kiva maailma. Ei hirmu todellinen, mutta kiva. On mulla muutakin elämää. Viikko humahti tosi kivasti. Töitä oli, mut sain kaikkia tehtyä kovasti. Ostin SMG:n levyn, kävin Pekka Laukkarisen keikalla Raumalla ja kävin ratsastamassa Siikaisissa. Ratsastin jälleen sellaisella eestinhevosella, joka on kovin kiva. Joka tunnin jälkeen vaan haluaa lisää ja lisää ja lisää!!! Ensi viikolla kylläkin jo lisää! Tänään vietin kivaa aikaa tädin ja perheen kanssa. Mulla on niin ihana kummipoika. Hauska ja ihana! Ja sen siskokin on ihan mahtava. Ja Tartu Mikkiin on huippuohjelma :)


Nyt tätä ei jaksa enää lukea, ja mulla on treffit nukku-Matin kanssa, niin on ehkä aika jatkaa tätä joskus toiste. Ei päätä eikä häntää. Mut silti kirjoitin... 


... luona penkin on tuo puu ja puistotie...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti