Oijoi! Vielä ehdin kirjoittaa ennen kuin vaihtuu kuu kesäkuuhun. Tänään on monta pointtia mielessä, ja vielä pitäis nukkua päikkärit ennen kuin pelataan pesistä illalla.
Ensinnäkin. Oli kiva lukea kommentteja :) On kivaa tietää, että joku lukee näitäkin. Vaikka itellenihän näitä oikeastaan kirjoitan. Voisin tietysti kirjoittaa ihan vaan päiväkirjaa salaisesti, että onhan se sitten kivaa kun julkaisee näitä ja joku vielä näitä lukee :)
Toiseksi. Kiitän Luojaani Sinusta! Bändi on hyvä kyllä :) Mutta siitä ei nyt ole kyse. Erityisesti tänä viikonloppuna oon kiittänyt Luojaani serkuistani. Ja kummipojastani, joka on samalla serkku. Ja siitä, että meillä oli maailman paras mummu! Ikävä on, ja mummua tarvittaisiin, mutta onneks meillä on pappa, ja vanhempamme ja toisemme. Siks me ollaan kai niin läheisiä ja viihdytään yhdessä. Se on kivaa, ja tärkeetä. Mulle ainakin.
Kummipoika sai hymypatsaan. Mäkin oon saanut sellaisen patsaan. Oikeastaan kaksi. Kolmannella ja kuudennella luokalla. Vähänks me ollaan kivoja!!
Kolmanneksi. Toukokuu oli kyllä aika lailla vauhdikas. Lapin reissu oli mahtava, hienoja maisemia oli. SMG:n keikalla Porissa oli hieno meininki. Neljän Suoran keikalla yhtä hieno. Tosin erilainen :) Pääosin kivaa on ollut. Nyt alkaa leirikausi. Ja kesälomat. Toisilla on lomaa, toisilla ei. Kyllä niitä lomia sitten tulee. Tänä kesänä ei kyllä ole ollenkaan sellaista "tämä-kesä-tulee-olemaan-erikoinen-ja-erilainen-kesä"- tai "tänä-kesänä-kaikki-muuttuu" - fiilistä. Tänä kesänä eletään päivä kerrallaan. Toivoen että asiat muuttuu. Ja kyllähän ne muuttuu. Ei ehkä niin kuin mä toivoisin, mutta syksyllä kaikki on toisin. Joka tapauksessa. Kaikki muuttuu. Paitsi yksi. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Ja mun elämä... se ei muutu.
Neljänneksi. En enää muista mitä mulla oli mielessä. Koska ajatukset kulkivat niin vauhdikkaasti, ja kiinnittyivät helluntain kunniaksi Jumalaan. Ja jälleen Jeesuksen ristiin. Kiitän Luojaani Sinusta. Ja nyt tarkotan Jeesusta. Se on mahtavinta mitä voi elämässä olla. Ja Jeesuksen avulla me saadaan hymypatsaita ja kivoja aikoja serkkujen kanssa.
"Silloin Herra on hyvä, vaikka uhmailen. Sillä Herra on hyvä, minut kestäen. Silloin Herra on hyvä, vastaan taistelen. Sillä Herra on hyvä, vaikka minä en." (Pekka Laukkarinen)
Niinhän se menee kertakaikkiaan.
Minä jatkan uhmailua ja taistelua. Yritän olla Herran puolella, enkä Herraa vastaan :)
"Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala-- mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus-- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.8
Koska on parempi olla. Nyt ei riitä enää omia ajatuksia. Niin lopetan tähän. Kesästä lisää sitten kun ne tapahtumat ovat historiaa, koska etukäteen on aika hankalaa kirjoittaa.
Rakkaudella!
P.S. Kesävieraat on kivoja! Vihjeeksi vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti