Elokuuhan se mennä vierähti eteenpäin niin, että ei ehtinyt kissaa sanoa. Oli lomaa ja lomaa ja töitä ja kerhonohjaajien koulutusta ja teemaseminaaria ja hengellisiä syventymispäiviä ja kaikenlaista sellaista.
Eli Masa, Che Pasa?
Leikkimökki on Lettukestejä vaille valmis. Korjaustalkoot oli ja kivaa oli... Nyt etsitään Lettukesteille hyvää päivää tyttöjen kanssa.
Lomaa oli. Ja oli kivat kaksi viikkoa kertakaikkiaan. Parasta oli Ratsastusleiri Siikaisissa. Hevosia ja maalaismaisemaa. Ei ole parempaa. Palasin ajassa kaksikymmentä vuotta taaksepäin ja muistin sen Pikkutytön, joka ratsastusleireillä kävi. Jalka kipsissäkin. Ei se Pikkutyttö ihan kaikkea osannut, eikä tää vähän vanhempikaan. Mutta harjoittelemalla sitä voi oppia. Ja tallilla vaan on niiiiin kivaa. (Hevosenomistajat huokailee mielessään että rauhotu nyt...)
Sitten oli kierros: Kullaa-Lempäälä-Joensuu-Lahti-Porlammi-Porvoo-Vantaa-Helsinki. Lapsia ja Aikuisia. Shoppailua. Hyvää Ruokaa. Kuulumisten Vaihtoa. Autolla Ajamista ja Autossa Laulamista. Ylinopeuksien Välttämistä. Ja Täydellinen Gilmore Girl-moment! Porvoon Vanhassa kaupungissa istuin puiston penkillä, söin jäätelöä ja luin kirjaa. Aurinko paistoi. Ihanaa oli se! Lomallani näin myös ihmisiä muutaman vuoden takaa ja se oli mukavaa. Niin, ja kävin eläintarhassa. Korkeasaari on kiva paikka, ja huomasin eläväni samoin kuin euroopanvillikissa: Yksineläjä.
Loppukuu meni työhumussa ja laivalla Pyhää etsien... (hmmm... olipas ilmaisu...) mutta teemaseminaari oli antoisa. Mikä meille ylipäätään on Pyhää ja Tärkeää? Ja mitä me teemme sen eteen? Teemaseminaari ja Hengelliset syventymispäivät jättivät taas jälkeensä lähetys-ja yhteisvastuuherätyksen sekä suuren maailmantuskan. Jos meille on tärkeää lasten hyvinvointi, miksi ne lapset saavat hengailla asemilla kymmeneltä lauantai-iltana? Miksi minä en osaa tai uskalla puuttua niihin kunnolla? Ja mitä voin tehdä, jos en puutu niihin tilanteisiin? Taas pitäisi pelastaa koko maailma, mutta kertakaikkiaan ei pysty... Onneksi mun ei tarvii sitä tehdä, vaan Jeesus on sen tehnyt. Mutta jotain täällä on tehtävä. Kyllä me voidaan jotenkin vaikuttaa asioihin. Ja ehkä jotain hyvää ja kadotettua saadaan takaisinkin. On tehtävä jotain.
Mutta nyt alkaa Syksy. Siitä oli tulossa säälittävä syksy, mutta se alkaa muuttua ihanaksi. On kaksi vaihtoehtoa: tulla aikanaan Katkeraksi Vanhaksi Ämmäksi tai Maailman Ihanimmaksi Lähetysmummoksi. Tähtään jälkimmäiseen.
"Jos mul on jano, sen vesi sammuttaa tai kurnii vatsa, sen leipä vaientaa. Kun silmiä painaa, ihmeitä uni aikaan saa tai kun paleltaa, lämmin vaate pelastaa. Mutta tätä ikävää en täällä saa sammumaan, kaipuuta polttavaa kehdosta hautaan kantaa saan.." (Syvä sininen/Kehdosta hautaan)
Siunattua syksyä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti