... soi päässäni kun eilen aamuna heräsin. Jännää, miten joku biisi soi päässä kun herää, vaikka kyseistä biisiä ei olisikaan kuullut piiiitkään aikaan.
Oon aina ihmetellyt miksi ihmiset ei kirjoita blogeihin säännöllisesti. Tai usein. Mutta nyt sen tiedän. Ei vaan ehdi. Ei ole aikaa. Eikä jaksa. Ja kun jaksaa niin ei tiedä mitä kirjoittaa. vaikka aiemmin oli mielessä sata asiaa...
Voi että mä odotan vapaapäiviä. Viikonlopussa niitä on kolme. Sitä ennen on vaikka mitä töitä. Riparin suunnittelua, työyhteisöpäivä, kerhoja, palavereita, ensi viikon suunnittelua ja ahdistavia yhteydenottoja.. On kyllä ihan kivaakin töissä, mut silti. Melkein jo haistan kevään. Se on tulollaan ja ei malttais enää mitenkään odottaa!! Kun kevät tulee, saa heittää pois talvitakit ja kaivaa esille kaikki kivat kesävaatteet (jotka on nyt kovin isoja...) ja on kirkasta ja valoisaa. Jos olis sitten ittekin pirteempi! Ja vois ulkoilla enemmän. Pyörällä pääsee kulkemaan. Voi että kun kivaa:) Ja odotan! Odotan että elämä muuttuu... ja todennäköisesti petyn. Mutta rukoilen muutosta. Koska Jumalalle kaikki on mahdollista.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti