On taas se aika vuodesta. Kun illalla nukkumaan mennessä toinen sanoo "Sun pallossa palaa valo.". Se toinen en oo minä. Eli mun pallossa. Eli joulupallossa palaa valo. Ja se on makuuhuoneen ikkunalla roikkumassa. Ja mä nukun sillä puolella, joka on lähempänä ikkunaa, mut kauempana ovesta. Jotta möröt syö ensin sen toisen. Suomipopin mukaan moni muukin nainen nukkuu samalla perusteella kauempana ovesta. Ja joka ilta noin viiden viikon ajan mä nousen vielä sängystä sammuttamaan valon.
On siis Adventin aika. Hoosiannaa laulettiin tänään kirkossa. Uusi kirkkovuosi on alussa, ja suuntaa mielet sekä jouluun, että kuluneen vuoden tapahtumiin. Melkoinen vuosi on ollut. Hyvässä ja pahassa. Ei voi muuta sanoa.
Ekaa kertaa tähän aikaan vuodesta, mulla on pienoinen jännitys lahjahankinnoista.. Työt tuntuu haittaavan vapaa-aikaa ja ajattelua, ja yhden yhtään ajatusta ei ole... Tai on. Mutta mikään ei oikein tyydytä mua. Ja osa on aikaoptimistinkin käsityksen mukaan ihan liian myöhässä jo. Ja osa pitäis kipeesti aloittaa jo.
Viime vuonna jouluvalmistelu oli niiiin siistii. Oli vain aikaa joulujutuille. Nyt on työjutut ja työjoulujutut ja omat jutut ja omat joulujutut. No, viikonlopun migreeni toivottavasti taas oikeesti muistutti, että joulu tulee vähemmälläkin ja asioita voi tehdä vähän himmeemmälläkin liekillä. Se olis nyt elintärkeää oppia vihdoin.
Adventin aika on tullut. Joulu ja Jeesuksen syntymäjuhla on jo aivan lähellä. Nauttikaamme ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti