tiistai 22. joulukuuta 2015

Mutta mitä tapahtui...

joulupukille... ei vaan blogipostauksille...

Ilmeisesti tämän vuoden raskaat ajat alkaa vaikuttaa, ja väsymys on vallitseva olotila. Näissä töissäkin on se hyvä puoli että kun oot viikonlopun töissä, niin sitten saa vapaata. Huono puoli onkin sitten se, että kun aiot pitää vapaita, muut päivät täyttyy töistä. Asenteestahan tääkin on kiinni, mutta kyllä mä oon valmis lomalle.

Ja lomailun aloitin eilen. Ja se jatkuu ensi vuoden puolelle.

Blogin kanssa on nyt ollut hiljaista. Olishan mulla kyllä kirjoitettavaa, tää on tää sama virsi joka kerta. Asioiden priorisointi on nyt aiheuttanut sen, että ei oo pystynyt ajattelemaan tätä. Kun haluais myös joskus kirjoittaa järkevästi, eikä vain tällaista ajatuksenvirtaa.. Josko ensi vuonna...

Nyt kuitenkin on aatonaatto. Muutama viikko sitten Serkun kanssa mietittiin et josko siirtyis juhlimaan pakkasukkoa, niin ehkä sitte kaikki olis valmista. Kaikki kuitenkin on nyt ihan hyvin hanskassa. Ja hanskatkin on tallessa toistaiseksi. Ja joulu, se tulee vaikkei kaikki oliskaan valmista. Jeesuksen juhlassa ei kysellä onko kaapit siivottu ja onko ruoat täydellistä. Silloin toivottavasti kysytään "Mitä sinulle kuuluu?" ja nautitaan yhdessäolosta kaikin puolin. On toivottavasti myös aikaa itselle. On aikaa nähdä ja kuulla, on aikaa tulla nähdyksi ja kuulluksi.

En tiedä, mikä joululaulu on mulle se kaikista sykähdyttävin. On niin monta hienoa, ja hienoja versioita hienoista lauluista. Joululauluihin mä en myöskään kyllästy, ne on vaan niin parasta joulunajassa. Onneksi joulunaika kestää vähintään adventista nuutinpäivään. Joskus vähän alkaa jo aikasemminkin. Yksi laulusuosikki on kyllä Pekka Simojoen Enkelten laulu. Siinä lauletaan "Olkoon kunnia Jumalalle ja rauha maailmaan. Hän epätoivon alle ei jätä lapsiaan. Olkoon kunnia Jumalalle ja rauha maailmaan. Hän näyttää maailmalle näin hyvää tahtoaan."

Tänä jouluna toivon rauhaa. Maailmaan, mutta myös sisäistä rauhaa jokaiselle. Jumala ei jätä lapsiaan epätoivon alle. Siihen on välillä vaikea luottaa ja uskoa, mutta niin sen täytyy olla.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt...!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti