Kun tämä peitto on tässä alkanut syntyä, oon huomannut, että siitä on tullut vähän sellainen "rukouspeitto". Ei mulla ollut mitään syvällistä tarkoitusta tälle peitolle aluksi, mutta se muotoutui pikkuhiljaa syksyn aikana. On hauska keräillä peiton lankoja kukkasiksi ja muistella mitä kaikkea ja kenelle peiton langoista on syntynyt. Siellä on myös lankoja mummuloiden kätköistä. Yhden vai kaksi uutta lankakerää taisin ostaa peittoa varten. Yhden ainakin. Peiton pesusta tulee hankalaa, koska lankalajeja on monia, mutta luulenpa, että tämä peitto pestään vain käsinpesulla, kun tarve vaatii. Syksyn mittaan palasten virkkaamisen ja yhteenkiinnittämisen yhteydessä ehti ajatella omia toiveitaan ja haaveitaan. Värikkyys on tulosta siitä, että kovin paljoa ei haluaisia tummia sävyjä elämässä olevan. Toisaalta, tummia sävyjä ei voi väistää ja ne tummat sävyt terävöittävät niitä kirkkaita ja värikkäitä sävyjä. Kuinka paljon tunteita saakaan mukaan yhteen peittoon!
Nyt täällä peiton alla möllötän ruokalevolla. Kohta lähdetään käymään ulkona. Tulevina aikoin täytyy vähän tehdä töitä sen eteen, että on yhteydessä ystäviin. Nytkin on monta ystävää mielessä, joille pitäisi jossain kohtaa soittaa ja joita voisi tavata. Ihana on möllötellä miehen kanssa kotosalla, varsinkin kun näitä päiviä on niin harvoin. Mutta aina kun mulla on pitkiä työviikkoja (tarkoittaa myös että on viikonlopputöitä, kuten nyt kuukauden ajan on.), niin alan kaivata ihmisiä, joita en ole taas ehtinyt nähdä tai soitella. Vähän jo odottelen, että eteen tulee kokonaisia vapaita viikonloppuja. Tosin, kyllä sitä viikollakin ehtii nähdä, kun vain on tehokas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti