Afrikankukkapeitto ja sunnuntai.

Virkavapaan Afrikankukka-projekti on nyt valmis. Peitossa on yhteensä 204 palaa. Reilu 80 valmistui pikkuhiljaa ehkä vuoden aikana jämälangoista ennen virkavapaata. Aina silloin tällöin virkaten, ilman sen suurempaa suunnitelmaa, että mitä niistä tulee. Virkavapaalla tein 122 palaa, yhden jokaiselle virkavapaapäivälle. Ja kun palaset eivät menneet tasan, piti vielä tehdä 3 palaa. Ja sen lisäksi palojen kiinnittäminen toisiinsa ja kaksi kierrosta virkaten reunaa. Ensin kiinteillä silmukoilla, sitten pylvässilmukoilla. Vielä viime metreillä piti hätyyttää ystävät facebookista etsimään lankakoreistaan luonnonvalkoista Seiskaveikkaa, ja onneksi löytyi. Niin nyt peitto on valmis. Tällä hetkellä peitto saa olla valmiina lämmittämään meidän sohvalla. 

Kun tämä peitto on tässä alkanut syntyä, oon huomannut, että siitä on tullut vähän sellainen "rukouspeitto". Ei mulla ollut mitään syvällistä tarkoitusta tälle peitolle aluksi, mutta se muotoutui pikkuhiljaa syksyn aikana. On hauska keräillä peiton lankoja kukkasiksi ja muistella mitä kaikkea ja kenelle peiton langoista on syntynyt. Siellä on myös lankoja mummuloiden kätköistä. Yhden vai kaksi uutta lankakerää taisin ostaa peittoa varten. Yhden ainakin. Peiton pesusta tulee hankalaa, koska lankalajeja on monia, mutta luulenpa, että tämä peitto pestään vain käsinpesulla, kun tarve vaatii. Syksyn mittaan palasten virkkaamisen ja yhteenkiinnittämisen yhteydessä ehti ajatella omia toiveitaan ja haaveitaan. Värikkyys on tulosta siitä, että kovin paljoa ei haluaisia tummia sävyjä elämässä olevan. Toisaalta, tummia sävyjä ei voi väistää ja ne tummat sävyt terävöittävät niitä kirkkaita ja värikkäitä sävyjä. Kuinka paljon tunteita saakaan mukaan yhteen peittoon! 

Nyt täällä peiton alla möllötän ruokalevolla. Kohta lähdetään käymään ulkona. Tulevina aikoin täytyy vähän tehdä töitä sen eteen, että on yhteydessä ystäviin. Nytkin on monta ystävää mielessä, joille pitäisi jossain kohtaa soittaa ja joita voisi tavata. Ihana on möllötellä miehen kanssa kotosalla, varsinkin kun näitä päiviä on niin harvoin. Mutta aina kun mulla on pitkiä työviikkoja (tarkoittaa myös että on viikonlopputöitä, kuten nyt kuukauden ajan on.), niin alan kaivata ihmisiä, joita en ole taas ehtinyt nähdä tai soitella. Vähän jo odottelen, että eteen tulee kokonaisia vapaita viikonloppuja. Tosin, kyllä sitä viikollakin ehtii nähdä, kun vain on tehokas :) 

Arki on alkanut

Tervetuloa Arki! :) 

Ja vihdoin ehdin tännekin kirjoittamaan! Joulukuu oli niin intensiivistä kirjoittamista, ja olin siihen kyllä oikein asennoitunut. Mutta nyt, tammikuussa oon tämän blogin suhteen ottanut vähän löysin rantein.. Aika tylsää silti, kun ei tule uusia päivityksiä. Oliskohan kerran viikossa jees? Pystyisköhän siihen? Katsotaan. 

Nytkin tämä on vähän tällainen hätäinen postaus. Ihan vaan siksi, että tulee postaus. Vaikka paljon olisi kirjoitettavaa. Esimerkiksi juhla-ajoista, niiden ennakoinnista ja niiden jälkijuhlinnasta. Lähinnä siksi, että musta on typerää, kun kaupasta sai laskiaispullia jo ennen uutta vuotta. Toisilla joulu on lähtenyt kodista jo joulupäivänä, mutta mun joulu on jatkunut vielä yli Nuutinpäivänkin. Pikkuhiljaa viikon aikana olen siivoillut jouluasioita kasaan ja nyt tänään joulukoristeet on valmiina kellariin. Täällä ei nyt niin turhaa kiirettä pidetä tuon vuoden alkamisen suhteen. Oon myös pyytänyt Miestäni muistuttamaan, että kaikki hyvät uudenvuodenlupaukset on tuhoon tuomittuja, jos ne annetaan ennen loppiaista. Eli ensi vuonna kaikki uusi elämä alkaa suosiolla vasta loppiaisen jälkeen. 

Töihin paluu on ollut ihan mukavaa. Nautin syksystä kyllä tosi paljon, mutta nautin töistäkin. Nyt vaan mietin keinoja, joilla voisin olla enemmän lasten kanssa ja vähemmän tehdä sellaista toimistohommaa ja ylenpalttista suunnittelua ja valumista. 

Arki on siis alkanut. Mieskin on tullut kotio taas joksikin aikaa, ja se on ihanaa. Ihanaa oli myös eilen, kun päästiin vihdoin katsomaan Porin Teatteriin Sound Of Music. Se olikin toiseksi viimeinen näytös ja eilisessä näytöksessä olleille Von Trappin perheen lapsille viimeinen näytös ikinä. Voi huikeeta, minkä urakan ovat ohjaajat tehneet ja miten hienoja ja taitavia musikaalissa oli. Eilisen näytöksen lapsista tiesin/tunsin kolme neljästä :) Ihania ovat! Musikaalissa on siis tuplamiehitys ja toisen miehityksen viimeinen näytös on parin viikon päästä. Ja on se musikaali kokonaisuudessaankin kyllä hieno. Ja toinen hieno, minkä näin muutama vuosi sitten oli Viulunsoittaja katolla.  

Nytpä tahdon olla ma, pieni pastankeittäjä. Ruoka-aika alkaa olla ja parmankinkkupastaa olisi tekeillä tälle päivälle. Ja muuten, eilen leivoin pataleipää! Se oli hyvää ja helppoa :) Vihdoin, pataleipä: Check. Teen uudestaankin. 

Tässä vähän huono kuva syksyn suururakasta. Kukkapeitto on vielä kesken. Mies oli tyytyväinen  :)  Olin kyllä itsekin. 

Kamut - sarjakuva on paras. Siinä se on, joulun tärkein sanoma: Me emme ole yksin! 

Må Bra - År 2015

Arki on alkanut. Mies on töissä ja mä vähän vielä lomailen. Työsähköpostin ja kalenterin parissa. Ruoanlaiton parissa. Ja tietenkin kaikki palomuurit ja palvelimet kaatuu just tänään, niin syön yksin. Äh... Televisiosta tulee Kolme Miestä ja Vauva. Ensimmäinen elokuva, jonka näin ihan elokuvissa. Kahden Tädin ja Siskon kanssa. Vuonna noin 1990 tai jotain sielläpäin. Nostalgista. 

Joka tapauksessa. Muistutukseksi tämän vuoden teemasta, laitoin saman kuvan kuin oli vuoden viimeisenä päivänä. 

Må Bra - År. Voi hyvin - vuosi. 

Mitä se nyt sitten tarkoittaa? Onko tässä nyt hirveesti jotain tavoitteita? Tuleeko tästä nyt suorittamista? Eikö voi vain elää ja olla ja antaa elämän kantaa? 

No siihen tässä onkin tarkoitus päästä. Mutta joskus pitää kirjoittaa asioita ylös, jotta ne konkretisoituvat itselle. Ja lähinnä itselleni näitä hyvinvointiasioita kirjoittelen. Ja joskus, jotta muutos tapahtuisi, pitää se tehdä asettamalla tavoitteita. Jos susta tuntuu, että haluat poimia niistä jonkun, niin poimi ihmeessä omaan elämääsi :) Mutta missään nimessä näistä ei saa tulla suorittamista. Ja niiden on tapahduttava kaikessa hiljaisuudessa. Ilman mitään numeroa. Hiljalleen, antamalla aikaa itselle ja muutokselle. Nämä asiat voi mitata vasta ehkä vuoden päästä, tai ennemmin tai myöhemmin. JA koska muutos alkaa vasta kun menee omalle epämukavuusalueelle, en halua kenenkään hoputtavan näiden asioiden kanssa. Jokaisella on oma rytminsä muutoksissa ja jokaisen on tehtävä se itse. 

Mun hyvinvointiteema sisältää seuraavia asioita: 

- Hyvinvointia liikkumalla. 

 Kuulun siihen lajiin ihmisiä, jotka mieluummin ottaa käsityön esille ja katsoo telkkaria. Ihana päivä on sellainen, jolloin vaan olla möllötetään. Toisaalta, mun mielestä lenkillä, ulkona tai kätköilemässä on ihanaa. Ihana päivä on sellainenkin, kun voi kaikessa rauhassa olla ulkona vaikka koko päivän. Mutta lähteminen, se on usein niin kovin hankalaa! Haluaisin olla sellainen metsäretkeilijä, joka lähtee mutkattomasti aina kuin vain mahdollista. Ilman, että monta päivää miettii, että milloin on aikaa ja milloin on sopiva lähteä ja milloin on sopiva sää ja millaiset eväät hankitaan ja koska ne ostetaan. Ei, vaan haluaisin todeta aamulla, että "tehdääs tänään metsäretki" ja sitten hupsvaan lähdetään. 

-Iltalehti oli vuodenvaihteessa listannut 10 uudenvuodenlupausta, jotka kannattaa tehdä laihdutusten ja kuntoilukuurien sijasta. Mä aattelin, että ne oli aika hyviä lupauksia, jotka voisin itsekin tehdä: Ole kiltti ihmisille, Vaali sitä, mitä minulla jo on, Tee jotain ensimmäistä kertaa, Puutu asioihin, joihin pitää puuttua, Tavoittele hyvää tekeviä asioita, Lue kirjoja, Mene ajoissa nukkumaan, Älä valita, tee jotain, Karsi elämästä (turhaan) mieltä painavat asiat ja Nauti elämästä. Seuraavasta linkistä voit klikata katsomaan listan: 

 Iltalehti, 10 uudenvuodenlupausta, jotka kannattaa tehdä

- Se laulu, Nat King Cole, Smile. Hymyile, vaikka sydän olisi särkymäisillään. Hymyile läpi kovien aikojen. Kyllä ne hyvät ajat ovat tulossa! Toki surutkin pitää näyttää, eikä tunteitaan piilottaa, mutta ajatus ehkä onkin se, että niin paljon on aihetta kiittää pienellä ihmisellä, että hymyile vaan. Anna ilolle tilaa! 

- 100 päivää ilman karkkia?

Whooot?!!! Ei tuu onnistumaan. No, melkein olin jo yhden. Jos on Daimia jälkkärin koristeena, niin sitä ei kai lasketa. Ainakin vois vähentää. Ihan reilusti. Kyllä mua silti surettaa herkkukaapin joulukarkit, jotka pitäis nyt hylätä ja syödä vasta 10.4.2015!! Miten se ikinä on mahdollista? Ja meinasin, että no, samapa tuo, jatketaan sitten pääsiäiseen asti, mutta pääsiäinen onkin noiden 100 päivän sisällä!! Ei pääsiäisen riemua voi ilman karkkia olla!! Olisko aika asennemuutoksella... :) No katsotaan, miten tässä käy. Voihan sitä ainakin kovasti yrittää. 

- Rukous

Hiljentyminen, meditaatio, mikä ikinä onkaan se nimi sille asialle. Kristittynä mä uskon rukouksen voimaan. Ei tää oo mitään hihhulointia. Vaikka kaikki ei tapahdukaan niin kuin juuri minä toivon, mutta silti rukouksesta saa voimaa. Ja kuten sanoin, niin paljon aihetta pienellä ihmisellä kiittää Luojaansa. Ja haluaisin sulkea kaikki rakkaani Taivaan Isän syleilyyn ja rukoilen hyvää vuotta 2015 kaikille rakkailleni ja koko maailmalle. 

- Positiivinen ajattelu

Tarviiko tätä selittää? Liian usein tavoitan itseni märehtimästä menneitä, typeriä juttuja tai puhumassa pahaa toisesta ihmisestä. Tai ajattelemalla asioista, että ne ei onnistu. Iloa ja rentoutta elämään, tämä ei ole niin vakavaa! 

- Lue ja kirjoita, Laula ja soita, musiikkia elämään. 

Musiikki. Mun henkireikä. Ihan liian vähän oon viime aikoina kuunnellut. Tai varsinkaan laulanut tai soittanut. Lisää musiikkia tarvitaan. Oon myös lukenut ja kirjoittanut liian vähän. Tai ainakin lukenut liian vähän. Nuorena mä nautin lukemisesta, mä luin koko ajan. Toki vähän rajoittuneesti... Nummelan ponitallia tai Tiina-kirjoja. Mutta luin muitakin. Nyt haluan palauttaa lukuinnon elämään. Neuleet saa syksyn urakoiden jälkeen jäädä ehkä vähän pienemmälle huomiolle. Nyt olisi aika kirjoille, elokuville, laululle ja soittamiselle. 

Ja sitten. Kun on nälkä, syö riisisi. Kun väsyttää sulje silmäsi. Typerät voivat nauraa minulle, mutta viisaat tietävät tarkoitukseni. (Lin-chi) 

Facebookin ihmeellinen maailma toi eteeni tuollaisen sanonnan. En tiedä yhtään mistä se on lähtöisin, mutta aika viisaasti sanottu. Etsi oma rytmisi, pidä huolta itsestäsi ja sydämestäsi. Mun mielestä yksi tuon sanonnan merkitys on juuri se, että kaikilla ihmisillä ei ole sama rytmi ja samanlainen elämä. Jokaisella on omat tarinansa, kommervinkkinsä ja omat rytminsä. Niiden yhteensovittaminen on välillä hankalaa, mutta kyllä kaikki saadaan sopimaan, kun ollaan yhteistyöhaluisia. Uskon, että itsestään voi pitää huolta myös olematta itsekäs. Tai ehkä pitää olla vähän itsekäs, mutta ei tarvi kuitenkaan olla ilkeä. Sopu sijaa antaa, ei ole mikään turha sanonta. 

- Vielä yksi. Rakastan. Liian harvoin osaan sanoa Miehelle, Äitille, Isälle, Siskolle, Veljelle, Tädeille, Sedille, Enolle, Pappalle, Serkuille, Kummilapsille ja kaikille Ihanille Ystäville, että miten tärkeitä kaikki ihmiset mun elämässä on. Jostain syystä se on vaikeaa, mutta olette kaikki Tärkeitä Ihmisiä mun ja meidän elämässä! 

Näillä ohjeilla kuljen tänä vuonna 2015. En tiedä mihin se johtaa, enkä tiedä mitä on tulossa elämässä edessäpäin, mutta tuskin näistä haittaa on. Nyt syön perunaa, porkkanaa, punajuuria ja lihakastiketta ja katsotaan sitten tämän päivän muita juttuja :)