Tänään ainakin on harmaata lokakuuta täällä Trollhättanissa. Eilen oli melko harmaata Göteborgissa ollessani. Löysin eilen lankakaupan, yhden viidestä, joihin pystyi kävelemään ja intoa puhkuen kävelin sinne. Mielessäni ja tavoitteenani löytää se ohjevihko, mistä löytyy edellisen postauksen paidan ohje. Haaveissani siinteli jo harmaa huominen (eli tämä päivä), jolloin istun sohvalla ja katson televisiota ja vihdoin aloitan paidan neulomisen. Mutta. Ihanan positiivinen myyjä, nuori nainen, vähän Peppi Pitkätossun näköinen pisamineen ja punaisine hiuksineen, kertoi että juu, kyllä varmaan löytyy ja lähti etsimään... Kunnes "Tyvärr, det är slut just nu..." Voi eiiiii... Mä niin odotin. Ostin sitten yhden kerän pinkkiä lankaa kukkia varten. Ja arvatkaas, ne muut kaupat on niin kaukana ja hankalasti etten niihin itsekseni pääse ja täällä Trollhättanissa ainoa lankakauppa on vaihtanut omistajaa ja avaa ovensa vasta marraskuussa joskus. Eli. En neulonut tänään koko päivää iloisesti ja onnellisena sohvalla. Oli tää muuten kyllä ihan suht hyvä päivä. Hetken päästä mies tulee kotiin ja saa auttaa mua tilaamaan sen ohjelehden yhdestä ruotsalaisesta kaupasta. Ellei se suostu mun kanssa lähtemään ja kiertämään ne kaikki lankakaupat 100 km:n säteellä.
Tänään oon mennyt miehen mukana töihin ja sieltä lähtenyt aamukävelylle kauppaa ja kotia kohti. Virkkasin afrikankukkia, katsoin Greyn Anatomiaa (jota nytkin tulee telkkarista), tein ruoaksi lihakastiketta naudasta ja possusta sekä uunijuureksia Koskenlaskija-juustolla. Ja kävin uuden retken kaupungilla. Afrikankukkaprojekti kyllä etenee ihan hyvin. Oon jo menossa marraskuun puolivälissä melkein.
Ihan hirveesti jo kutkuttaa kaikki joulujutut. Porissakin kaupat oli jo vähän jouluisia, täällä on kyllä vielä enemmän jouluisia jo. Kummilasten joulukalenterit, omat joulukalenterit, joulukortit on jo mielessä... Mitähän sitä oikein keksisi? Ihanaa on kaivaa kaikki joulujutut pikkuhiljaa esiin... Viikko sitten siskon autossa soi jo Arja Korisevan joululaululevy. Ja voi että. Ne joululaulut on kyllä ihania. Lohdullisia, vähän surullisia ja haikeita, mutta ihan todellakin ihania. Useimpiin mä en vaan kyllästy. Ikinä.
Pieni ajatus tähän vielä virkavapaan kulusta ja siitä, miten käyttää aikaansa. Mulla on siis tavoitteena tehdä yksi afrikankukka yhtä virkavapaapäivää kohti. Sen jälkeen kukkia on varmaan riittävästi peittoa varten ja sitä voi alkaa kokoomaan. Siskolta ja yhdeltä ystävältä sain palautetta, kun kehuin että oon jo marraskuun kukissa, että ei tarvi olla niin tehokas ja että ei koko aikaa tarvitse tehdä jotain. Mutta mä en teekään koko aikaa jotain. Kyllä mä ihan oon nauttinut ja rennosti ollut. Ja ne kukat (eli käsityöt) on mun tapa rentoutua ja olla. Joskus joo, on ihanaa katsoa televisiota ihan tekemättä mitään, mutta suurimmaksi osaksi mä nautin siitä kun saan istua ja tehdä niitä lankajuttuja. Ja silloin kyllä jää kaikki muut asiat hoitamatta. Ja lanka-asiat säästää mut siltä, että mä kelailen asioita. Ne kelat kun pyörii välillä vähän liikaakin. Välillä oon kaivannut itelleni silti vähän ryhtiliikettä päiviin, mutta onhan noita. On niitä päiviä kun hävittää tavaroita neljä jätesäkkiä kerralla ja tiskaa ja pyykkää ja käy lenkillä ja kaikkea. Sitten on niitä päiviä kun just ja just viittii tehdä ruokaa ja tiskata. Molemmilla päivillä on paikkansa. Nyt vapaalla ollessa niitä voi vähän enemmän säännöstellä. Työpäivinä ei aina voi sanoa, että nyt mä en jaksa, mä meen sohvalle. Silloin vain tehdään ja sitten vasta ollaan sohvalla.
Nyt pitää varmaan lopettaa. Hei muuten, tänään on torstai ja huomisesta alkaa viikonloppu. Huomenna on yksi Ukulelekonserttikin täällä päivällä, sinne on vapaa pääsy. Meen kattomaan ja kuuntelemaan. Ja sen jälkeen ehkä tartun taas omaankin ukuleleen.
Taidan tehdä yhden kukan ja tiskata. Illalla vielä luvassa kahvittelua melkein naapurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti