Pulkanjäljet lumessa.

Ihanuutta! Ihan Uutta Lunta! Talvi on tullut. (Tai ainakin tällä erää piipahtamassa, jos nää lumet ei vielä koko talvea kestä). Lumi on saanut ihmiset taas esiin koloistaan. Sunnuntaiaamuna kirkkotiellä näki ihmisiä kolan kanssa keräämässä lumia teiltä sekä pulkan kanssa pikkuihmisiä taapertamassa. Vanha kelkkakin näkyi olevan kaivettu esiin. Pikkutytöt tulivat vastaan nallet pulkassa, puettuina erittäin asianmukaisesti talvivaatteisiin. Aurinko paistaa, maa on peittynyt lumiverhoon, kellot siirretty ja on kuin maailmassa ei olisikaan minkäänlaista pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta. 

Valitettavasti se ei ihan pidä paikkaansa. Jokainen sen näkee uutisista ja ihan jokapäiväisessä elämässään. Se onkin hyvä syy käydä äänestämässä näin aurinkoisena päivänä. Itse en politiikasta paljoakaan perusta, mutta toivon, että niin voi silti muuttaa maailmaa. Vielä enemmän kuitenkin toivon, että JOKAINEN IHMINEN parantaisi maailmaa toimimalla siinä omassa lähipiirissään ja tarttumalla niihin hetkiin, jotka tulevat eteen. Koska miten voi joku kaupungin päättäjistä muuttaa maailmaa, jos sitä ei tehdä ihmisten jokapäiväisessä elämässään ihmiset itse? Puhutaan ja paasataan vaan ja odotetaan että joku muu hoitaa hommat. Kuka se joku muu on? Miksi se en ole minä itse? Ajattele niin, että sinä itse olet se joku muu. 

Oho! Yllätyinpäs itsekin noista sanoista edellä. Ja myönnän, että puhun itsekin siitä jostakusta muusta ja odotan että hän hoitaa hommat. Minä voin myös olla se joku muu. Asenteen muuttaminen ja asioihin tarttuminen tulee olemaan vaikeaa, mutta kannattaahan sitä yrittää. Näin aurinkoisena päivänä täällä kotisohvalla voi hyvin julistaa näitä sanoja, katsotaan joskus sitten mitä se sitten käytännössä on. 

Nyt kun sain nämä päässä pyörivät ajatukset heti blogiin, niin on aika tarttua kotona muihin hommiin. Mies on tulossa kotiin ja koti on kaaoksessa. Luvassa tiskausta, pyykkäystä, ruoanlaittoa ynnä muuta sellaista kotihommaa. Mahtavaa! Viikonloppu on ollut hyvä, vaikka siinä on ollut myös huoliakin.

Tämän kertaiseen otsikkotekstiin viitaten lukaisepa vielä seuraava teksti.

Jalanjäljet hiekassa
Eräänä yönä mies näki unen. 

Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; 

toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa. 

Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina, 

jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta. 

Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi sitä Luojalta. 

"Luoja, kun päätin seurata sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpien aikojen hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua, enkä milloinkaan hylkäisi sinua. 

Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."

(Tekijä tuntematon)

Ihanaa Sunnuntaita Sinulle :) 

PS. Lattomerellä tuli eilen siistiä jälkiä ja perhe on paras sekä Tädin kanssa hautausmaalla käydessä mummun ja tuffan hauta sai kanervia ja havuja. On olemassa myös pari kolumnistia Kodin Kuvalehdessä, jotka ovat tosi hyviä: Erkki Lampen (netissä) ja Kai Lehtinen (lehdessä).