Olen: Kristiina
Haluan: Kevään tulevan
Minulla on: Kameroita kaksi (toinen oma, toinen laina)
Pelkään: Kauhuleffoja ja kauheita asioita
Laulan: Kovaa ja korkealta kaarassani
Eläin jota muistutan: Koala
Rakastan: Kauniita asioita ;)
Asun: Korvessa (?)
Oletko pilvessä: Kun olen lentokoneessa
Minne joudut vanhana: Kotiin, oikeastas pääsen :D
Hmm... toi oli oikeastas sellanen fb-juttu. Mut laitoin sen tänne aikani kuluksi. Maanantai-iltaa vietetään, paastoa jäljellä melekein neljä viikkoa. Tänään tekee tiukkaa. Mielestäni olen selvinnyt hyvin. Eilen ihan jouduin suklaata syömään kakun sisällä, koska oli tädin synttärit. Ei voinut muuta. Herkkuja olen pystynyt välttämään ja suklaata en oikeasti ole syönyt. Yhdet suklaamaistiaiset ja yksi laku on jopa odottamassa pääsiäistä. Ja kotiinkin olen ostanut pääsiäissuklaita, mut nekin on vielä kiinni. Mut tänään on tehnyt tiukkaa. Oon myös huomannut, että on pakko olla tarkkana, ettei herkkujen sijasta ala syödä kaikkea muuta. Ettei syö kaikkia herkkuruokia liiallisesti. Kasvikset ei haittaa ja marjat ei haittaa, mut jos syö leipää ja juustoa ja kaikkia hyviä ruokia liikaa, niin tää on vähän sitten turhaa. Joka tapauksessa oon onnistunut hyvin tähän mennessä. Ja kyllä se näkyy myös painossa. Vielä vähän pitää skarpata.
Ihmisenhän ei oikeesti tarttis olla millään paastolla. On aina huono kun kieltää iteltään jotakin. Ja kristillisessä paastossakaan olennaista ei ole se kieltäytyminen ja kurjalta näyttäminen. Vaan saa paastota vapaasti ja iloiten. Itte haluan nyt kokeilla rajojani. En oo varmaankaan ollut näin pitkään ilman suklaata, sen jälkeen kun olen suklaan olemassaolosta tiennyt. Mun pitää ehkä luoda jotkut herkuttelusäännöt paaston jälkeen, jotta ei lähde mopo käsistä :)
Mulla on ollut monta ajatusta blogia varten, mutta ne nyt ovat tähän mennessä karanneet jo moneen kertaan. Päällimmäisenä mulla nyt on tää paasto ja tuomion odottaminen. Ylinopeussakon tuomion odottaminen. Kamera välähti puoli viikkoa sitten, enkä oikein tiedä paljonko se kamera vauhtia mittasi. Eikä tästä nyt kai kortti mene, mutta mistä sitä tietää. Turha sitä silti nyt on stressata, koska tehty mikä tehty. Nyt on vaan tehtävä parannusta tästä liikenteessä hurjastelusta. Mutta miltä mahtoi tuntua Jeesuksesta, kun hän odotti ristiinnaulitsemista? Tai miltä tuntuu jostain rikolliselta kun hän odottaa tuomiota? Mähän oon nyt ylinopeuden takia "maailman pahin rikollinen", mutta oikeesti on olemassa mua pahempia. Miltä niistä tuntuu odottaa tuomiota? Ja niin, vielä Japanipointti. Turha mun on ressata. Japanissa ihmisillä on paljon isompia murheita kuin mulla.
Herra, armahda meitä ja anna meille rentouttavaa paastonaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti