Oih. Mun piti tänään, maaliskuun ensimmäisen päivän iltana, piirtää kaavoja tunikaa varten. Enpä siihen asti päässyt, kun aloitinkin toisen projektin: Ruokareseptien liimaaminen vihkoon. Upouuteen muumivihkoon. Siinä on Pikku Myy kannessa :)
Ja voih. Tää maailma on niin täynnä kaikenlaissi ruakii! Nytkin löysin moonen moonta uutta reseptiä! Ja sellasia ihan suht helppoja. Vaikka mua vähän ärsyttää se, että resepteissä neuvotaan käyttämään valmiiksi marinoituja lihoja, peruna-sipulisekoituksia pakasteesta, pakastevihanneksia, valmiita lihasuikaileita, maustamiseen erimakuisia kermoja ja tuorejuustoja. Nopeaahan se ruoanlaitto on noin, mutta mua on alkanu kauhistuttamaan kaikenlaiset lisäaineet ja jonkin-valmistusaineen-kaltaiset-tuotteet. Paljon parempaa tulee kun maustaa itse. Ja mieluiten eri purkeista, kuin yhdestä valmiista sekoituksesta, jossa on hulluna suolaa. Mausteissa tulee silti oiottua, mutta marinoitua kanaa en oo ostanu monenmonituiseen vuoteen.
Mutta en ymmärrä, että missä välissä mä ehtisin tekemään kaikkia ruokia. Ehkäpä tästä maaliskuusta voisi tulla ruokakuu!! Vaikka onkin paastonaika käsillä aivan tuota pikaa. Paastosta puheenollen, oon ollut nyt jo viikon herkkulakossa ja toinen alkaa. Ensi viikolla tulee harkittu katko, kun on laskiaispulla-aika. Muuten pitää herkkujen kanssa odottaa pääsiäiseen asti. Siksikin on tärkeää, että tulee syötyä hyvin, niin ei sitten tuu sellasta makeanhimoa. Ja on hyvä tehdä suunnitelma päiviksi ja sitten pitäytyä siinä suunnitelmassa. Jospa tänä vuonna uskaltaisin lähteä mukaan paaston kestävään suklaalakkoonkin (Facebookissa on oma ryhmä suklaalakolle :) ).
Nyt oon jollain lailla saanut järjestykseen mun liikkumisen ja liikkumattomuuden. Edelleen sille on liian vähän aikaa, mutta yritän kevättä kohti reipastua. Ruoanlaittamisen lisäksi tahtoisin löytää aikaa ja kärsivällisyyttä ompelemista varten. (Vähän kyllä kadehdin niitä ihmisiä, jotka ryhtyy sanoista tekoihin suunnittelematta sitä ensin puolta vuotta ja niitä, jotka tekee asioita lomittain ja niitä, jotka osaa järjestää työn ja vapaa-ajan niin, että jää aikaa kaikelle luovuudelle.) Sen verran jo sain tehtyä, että hain kaavarullan. Jälleen kerran joudun itseäni tsemppaamaan, että saan luovuuteni konkreettiseksi. Ei mulla nyt ihan hirveesti oo luovuutta, mutta halua tehdä ja yrittää ja suunnitella on. Se vaan vaatii hieman enemmän aikaa kuin muilla.
Onneksi, mä oon mä ja saan olla just tällanen kun mä oon. Se on kyllä ehkä maailman suurin rikkaus! Ihanaa tulevaa kevättä! Nyt pitää nauttia valosta, puolen vuoden päästä se alkaa taas pikkuhiljaa vähentyä :) Oo säkin sä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti