Aika korkata tämä uusi vuosi 2018. Nyt kyllä kirjoitan ihan vain muistuttaakseni itseäni, että tää blogi on olemassa. Joo, kyllä mun piti korkata tää jo joululomalla, mutta emmääsitsaanukkaasitätehtyy... Ja olis oikeesti mielessä kaikkia kivoja (ja einiinkivoja) aiheita, mutta mulla on vaan tää sama "emmääkerkeemitään" -teema.
Oikeastaan. On kyllä väärin nyt aloittaa pitkästä aikaa kaikella valittamisella. Mä ja me ollaan onnellisia. Elämä on kohdellut hyvin. Vaikka ei se tarkoita, etteikö olisi vaikeuksia tai etteikö jotain voisi aina tehdä toisin. Nyt ikävää on vain se, että Mies on matkalla Ruotsiin. Eka reissu tälle vuodelle, tollain yksikseen taas. Ja me tytöt yritetään taas selviytyä viikosta. Tuolla se pienempi tyttö nyt tuhiseekin jo kolmatta tuntia, puhuu unissaankin. Meidän ihana Hippunen, oikea Kultahippunen. Kalleinta maailmassa.
Vaikka tää onkin vuoden eka postaus niin en kyllä nyt aio kauheita lupauksia ja tavoitteita kirjata ylös. Niitä kun on jo viime vuosilta ihan riittämiin. Ja kovin tavoitteellista mun homma ei oo ollut. Jos sitä jotain lupais niin samoja mitä ennenkin, ja että on ryhdyttävä vain sanoista tekoihin. Pikkuhiljaa. Joka päivä tehtävä erilaisia valintoja.
Lähikuukausille on luvassa taas kyllä kivoja juttuja, ystäviä, remppaa, keväthommia, kaikenlaista mukavaa. Parasta kyllä on Hippunen, Mies ja meidän pieni perhe. Ja perhe isommassa muodossa. Ja ystävät. Elämä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti