Piparien leivonta on ihan just käsillä. Taikina on jo tehtynä, ja huomenna on urakkapäivä. Mutta miksi se on tuntuu tänä vuonna vähän kummalliselta?
Ei siis huonolla tavalla kummalliselta, vaan ihan hyvällä tavalla. Mikähän olisi oikeanlainen sana, jännittävä?
No siksi, että piparit tehdään samassa keittiössä kuin jo 25 vuotta, mutta keittiön välineet ovat vaihtuneet. Siksi pitää vähän etsiä ja tunnustella, että millä välineillä nyt toimitaan. Ja että löytyykö kaikkea tarvittavaa. Ja että näyttääkö vaa'at oikein.
Perinteet silti kunniaan. Yksi nuori (15-vuotias) tässä pari viikkoa sitten valisti, että "jos perinteitä ei noudateta, niin kohta niitä ei enää ole." Ja se jos mikä on totta. (Toki toinen asia sitten on se, että mitä perinteitä haluaa vaalia.) Jokatapauksessa perinteet on hyvä asia. Ja siksi piparien leivonnan on hyvä jatkua. Kuten myös joulupäivän sukukekkerienkin.
Ihanaa kun on joulun aika taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti