Puutarhahörhö

Eilen nopeasti ehdin selata kevään mainoslehtiä. Nyt on se aika kun tulee kaikki puutarhavälinetarjoukset. Ja siemenet ja taimet ja välineet ja kalusteet. Koska meilläkin on nyt iso piha ja puutarha, niin niitä mainoksia katsoo vähän uudella silmällä.

Jep. Iso piha ja puutarha. Hyvää on se, että se on suurimmaksi osaksi valmis meidän tarpeisiin. Ensimmäinen ja ehkä toinenkin kesä menee ihan hyvin siinä, että vaan hoitaa perusjuttuja ja tutkii mitä kaikkea milloinkin putkahtelee esiin. Ja pikkuhiljaa hoitaa kasveja.

Ajatuksissani mä voinkin olla melkoinen puutarhahörhö. En oo kyllä koskaan oikein miettinyt, että millainen olisi ihana piha. Mies olisi toivonut ympärille mäntymetsää, sitä nyt ei ole. Eikä omalta takapihalta löydy mustikkaa. Nokkosia sen sijaan löytyy. Mutta mulla ei ole mielikuvaa ihanan pihan sisällöstä.

Hmm.. Ihana Piha... Yhtäkkiä miettien: Leikkimökki, hiekkalaatikko, jonkinlainen terassi/huvimaja, jossa istua ja nautiskella, jotain istutuksia (mieluummin ei leviäviä), marjapuskat ja omenapuu. Ihana olis sellainen hyötykasvimaa: porkkanaa, sipulia, perunaa, palsternakkaa... Jotain yksinkertaista ja helppoa syötävää ja säilöttävää. Niin, ja mansikoita. Ja sellainen iso, "vanhanaikainen" keinu, missä ne penkit on vastakkain. Aika yksinkertaista ja simppeliä. Ja lapsena toivoin kotipihaan kunnon keinua. Lasten keinua, mikä olisi tukeva kuin mikä, että sais kunnon vauhdit. Sellainen autonrengas olisi mahtava!

Kukista ja kasveista en osaa sen tarkemmin sanoa. Sitten kun näkee, niin tietää mikä on kiva. En oo mikään kukkien kasvattaja kyllä.

Joitain päiviä sitten vaunulenkillä näin miehen haravoimassa ja rapsuttelemassa nurmikkoa. Silloin sisäinen hörhöni heräsi, ja fiilistelin kuinka nurmikosta tuntuu ihanalta kun vanha kuona rapsutellaan pois ja uutta ruohoa pääsee kasvamaan. Sillä tavalla kai sitä omaa pihaakin pitää fiilistellä. Koska nyt sitä saa rapsutella ja kopsutella, kaivella ja peitellä. Ehkä alkuun ne hommat sujuu uutuuden viehätyksen voimalla, katsotaan sitten kun leiriväsymys painaa ja vettä sataa, että miltä pihanhoito alkaa vaikuttaa. No ei siellä ny sateella tarvi möyriä, mutta tarkoitin vaan, että miten pitkälle se fiilis kantaa, kun on hommaa joka puolella taloa, sisällä ja ulkona... Mielessä mun sisäinen puutarhahörhö osaa ja tekee vaikka mitä kasvimaita ja hommia, mutta käytäntö onkin sitten jo ihan toista luokkaa. Ne rikkaruohot ja ruoho kun tuppaa kasvamaan niin pirskatin reippaasti. Ja ei niitä hommia ihan hetkessä tehdä, jos kunnolla tehdään. Katsotaan, minkälainen puutarhahörhö löytyy ajan mittaan.

PS. Joskus sitä aktivoituu kirjoittamaan vaikka aamulla, kun itse on alkanut heräämään seiskalta ja vauva, kohta taapero, koisii vieressä vielä melkein ysiin... ja kun fb-selaaminen ei enää hotsita.)

Toinen ps. Ihan oikeesti, miks mulla on niin turkasen paljon vaatteita, eikä koskaan mitään päällepantavaa? Nyt täytyy kyllä heittää tunteet nurkkaan ja heivata kaikki ylimääräinen pois.