NYT olisi ollut se hetki.

Justiinsa kirjoittelin viimeksi, että missä välissä voi tänne kirjoitella ja ehkä vielä tärkeämpääkin, se kuvakirjaprojekti on K-E-S-K-E-N. Niin nyt olisi ollut se hetki. Tai se meni jo. Nyt ei voi enää aloittaa, kun ei tunti sitten aloittanut. Hippunen herää ihan justiinsa. Toivottavasti. Ettei mee yöunille meno ihan sekaisin. (Ainiinkuseeeiolisjo...) Tässä on nyt arvottu niitä päikkäreitä, että yhdet vai kahdet. No periaatteessa ehkä menis yksillä, jos ne yhdet onnistuu hyvin. Mitä sitte jos ne ei onnistu? No sitte toiset tulee väärään aikaan iltapäivästä ja sitten ilta menee ihan plörinäksi. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä päikkärien vaalimista ja toiveita ettei jonkun kellonajan jälkeen olisi suotavaa enää nukkua. Paitsi jos ei oo nukkunut kun ihan vähän päikkäriaikana. Ja jos ei voi mennä vielä yöunille. Äh. Voihan nukkuminen. 

Olisin voinut ehkä kirjoittaa muustakin, mutta en nyt enää. Kun se hetki meni jo. Taidan laittaa BumtsiBumin Katsomosta, niin josko sitten pikkuhiljaa täällä heräiltäisiin vielä iltatoimille...