Heinäkuun helteet on parhaimmillaan. Istun anoppilassa omenapuun alla vaunut vierelläni, Vauva nukkuu ja Mies ajaa nurmikkoa. Kaikki on hyvin. Suorastaan I-H-A-N-A-S-T-I <3
Samalla mieleen hiipii haikeus. Lomat on lopuillaan. Vaikka ei niinkään mun loma, mutta työntekijöiden ja koululaisten lomat. Lomien loppuminen rytmittää kyllä myös mun elämää. Ollaan eletty vauvakuplassa koko kesä. Ihan on ollut kuherruskuukaudet vauvan kanssa. Ei ole pystynyt, kyennyt eikä halunnut ajatella tavalliseen arkeen liittyviä asioita.
Lomat kun loppuu, niin ollaan rytmien opettelun äärellä. Vauvan tahtiin kyllä mennään, mutta on ne kotihommatkin joskus alettava hoitaa. Vaikka vielä on imetysaikaa jäljellä, niin miettiihän sitä jo vauvan elämää eteenpäin. Milloin Me päätetään aloittaa Vauvalla soseet? Millaiset rytmit Meille tulee? Milloin tulee hampaat, milloin istutaan, milloin noustaan seisomaan, minkälaisia muutoksia tulee kaikkien vaiheiden aikaan? Sitten on ne muut asiat: Milloin menen töihin? Missä me asutaan? Miten hoidetaan päivähoito? Niinpä. Ei näitä pidä etukäteen miettiä niin kovasti, mutta käypä ne mielessä. Viisaammat sanovat, että kyllä ne kaikki järjestyy. Niinhän ne tekee. Mietin kuitenkin.
No. Lomat loppuu ja arki alkaa rullata omalla painollaan. Taidetaan Hippusen kanssa alkaa miettiä joulujuttuja ja kaikenlaista mitä mieleen tulee <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti