Kahden kuukauden ajan olen ollut äiti. (Vai milloin naisesta tulee äiti? Enkö ollut äiti vielä äitienpäivänä, kun laskettu aika oli kolmen päivän päässä? Tästä voisi tehdä oman kirjoituksensa.)
Joka tapauksessa kaksi kuukautta sitten meille muutti Hilma. (Tuosta nimestäkin ja sen valinnasta voisin kirjoittaa oman setin.)
Nyt mieleen on tupsahdellut havaintoja kahden kuukauden ajalta, nyt kirjoittaessa tuntuu etten muista yhtään.
- Siinäpä se onkin. Väsymys on kyllä kokonaisvaltaista. Välillä kaikki on hyvin, vaikka väsyttää, välillä vaan ärsyttää kun on niiiiin väsynyt. Väsyneenä hyvät ja huonot asiat saa valtavat mittasuhteet. Väsyneenä vaan haluaa upota vauvamaailmaan. Yllättävästi silti jaksaa montaa asiaa vaikka väsyttää.
- Järjellistä keskustelua on mun kanssa vaikea saada aikaan. Koska väsyttää. Koska ajattelee vaan vauvan unta, ruokaa tai kakkaa. Kuuluu asiaan, mutta hävettää vieraammassa seurassa.
- Tunteet menee laidasta laitaan ihan sekunneissa. Kaikki voi olla yhtäkkiä hyvin tai hyvin huonosti. Vielä nopeammin kuin ennen. Onni, helpotus, kiitollisuus ovat yhtä tuttuja kuin epätoivo, ahdistus, syyllisyys. Enkä silti varmasti vielä ole kokenut kaikkia tunteiden sävyjä.
- Vauva tarrautuu nyrkillään kiinni sormeen. Mikä luottamuksen osoitus! No joo, refleksi, mutta varsinkin vanhemman lapsen kanssa. Esimerkiksi kummilasten tai kaverien lasten kanssa on tullut eteen se tunne, kun pieni käsi tarttuu omaan käteen. Se on luottamuksen osoitus suurimmillaan.
- " Ja kun katselen sua nyt, mä tunnen sen, sinä herätät minussa tän kaiken, ja kun katselen sua nyt. Voiko onni olla tässä kun ollaan vaan, eikä edes pyrkimässä sen suurempaan, voiko onni olla tässä, menneet menneet muu tuloillaan..." Juha Tapion Ukkosta ja ullakolla. En kestä, miten paljon pientä kääröä voi rakastaa. Miten aika pysähtyy käärön kanssa ja on ihanaa vaan seurustella pienen Hilman kanssa.
Nyt hän naureskelee itsekseen mummulansa sängyllä ja kiukustuu kohta, jos ei saa seuraa, joten palaan Hilma-pötkylän luo. Olkaa ystävät armollisia ja sitkeitä, kyllä sinne kuplaan mahtuu kylään ja kohta varmaan muitakin asioita kun aika kuluu eteenpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti