"Sun pallossa palaa valo."

On taas se aika vuodesta. Kun illalla nukkumaan mennessä toinen sanoo "Sun pallossa palaa valo.". Se toinen en oo minä. Eli mun pallossa. Eli joulupallossa palaa valo. Ja se on makuuhuoneen ikkunalla roikkumassa. Ja mä nukun sillä puolella, joka on lähempänä ikkunaa, mut kauempana ovesta. Jotta möröt syö ensin sen toisen. Suomipopin mukaan moni muukin nainen nukkuu samalla perusteella kauempana ovesta. Ja joka ilta noin viiden viikon ajan mä nousen vielä sängystä sammuttamaan valon.

On siis Adventin aika. Hoosiannaa laulettiin tänään kirkossa. Uusi kirkkovuosi on alussa, ja suuntaa mielet sekä jouluun, että kuluneen vuoden tapahtumiin. Melkoinen vuosi on ollut. Hyvässä ja pahassa. Ei voi muuta sanoa.

Ekaa kertaa tähän aikaan vuodesta, mulla on pienoinen jännitys lahjahankinnoista..  Työt tuntuu haittaavan vapaa-aikaa ja ajattelua, ja yhden yhtään ajatusta ei ole... Tai on. Mutta mikään ei oikein tyydytä mua. Ja osa on aikaoptimistinkin käsityksen mukaan ihan liian myöhässä jo. Ja osa pitäis kipeesti aloittaa jo.

Viime vuonna jouluvalmistelu oli niiiin siistii. Oli vain aikaa joulujutuille. Nyt on työjutut ja työjoulujutut ja omat jutut ja omat joulujutut. No, viikonlopun migreeni toivottavasti taas oikeesti muistutti, että joulu tulee vähemmälläkin ja asioita voi tehdä vähän himmeemmälläkin liekillä. Se olis nyt elintärkeää oppia vihdoin.

Adventin aika on tullut. Joulu ja Jeesuksen syntymäjuhla on jo aivan lähellä. Nauttikaamme ❤

Operaatio joulukortit ja muut.

Operaatio joulu.

Siltä se nyt tuntuu just nyt.

Oon tajunnut, että vaikka mä oonkin jouluihminen ja se valmistelu on ihanaa, mut ei niitä valmisteluaikoja voi hoputtaa. Nyt tarvitaan lunta. Tai ainakin vähintään Kuningas tulee-jouluvaellus. Ja oikeesti vähän rentoutuneempaa mieltä. 

Sen tää marraskuu kyllä aina tekee, että työpäivät on ihan täynnä kaikkee mietittävää ja ihan tekemistä, että haluis vaan hypätä joulukuuhun.

Ensimmäinen adventti ja Hoosianna! Mahtavuutta... Sitä ennen asia ja ajatus kerrallaan. Päivä vain ja hetki kerrallansa.

Keep Calm and Think Positive.

Hengissä?

Hei, täällä ollaan. On vaan ollut kaikenlaista kiirettä. Ja mietittävää. Mutta oon hengissä. Ja tarkoituksena vielä jatkaa kirjoittamista.

Käviköhän nyt niin, että lokakuulle ei tullut yhtään postausta. Taitaa olla. Mut lokakuussa kävin elokuvissa Kummitytön, hänen Siskonsa ja mun Serkun kanssa. Onnelin ja Annelin talvi oli ihana. Ja ne virkatut tonttulakit olis kyllä jees. Oi talvi ja joulu. Lokakuussa pääsin vihdoin käymään Ruotsissa, tän vuoden varsinainen eka kerta. Oli kivaa. Vaikka Trollhättanissa tapahtuikin hirveitä. Noi koulusurmat on kyllä hirveitä. En kestä niitä. Käytiin myös Kummituskävelyllä täällä Porissa. Se olikin jännä juttu. Tiiä sitten, mikä on totta ja mikä ei...

Eilen oli Pyhäinpäivä. Leppoisasti renkaita vaihtaen vaikka olikin pyhä. Ehkä tulevaisuudessa olis kiva jotenkin erityisemmin viettää sitä. Käytiin me illalla hautausmailla, se on aina pysäyttävää. Sillä tavalla lämmöllä pysäyttävää, rauhoittavaa. Kiitosta, kaipausta, oloa, jolle ei ole sanoja. Onhan se raskastakin. Mutta silti... Jälleennäkemisen toivossa täällä eletään.

Tänään, marraskuun ekana, oon herännyt itekseni suht ajoissa, ootellut että Mies herää, ollaan syöty aamupala rauhassa ja maattu sohvalla, katottu Tervetuloa Ruotsiin ja Solsidan ja nyt Tapio Suominen selostaa hiihtoa telkkarissa..

Olispa jo joulunaika! Sitä mä jo odotan. Onneks oon jo luopunut osasta periaatteitani, joulun valmistelu voi (ja pitäiskin) aloittaa jo marraskuussa. Mut ei tietysti liikaa. Että on vielä jotain iloa kun lauletaan Hoosiannaa. Mut vaikka verhot voi vaihtaa ennen joulusiivouspäivää. Ja jotain sellasta. Parasta olis, jos pian tulisi jo Ensilumi. Ja tulispa tänä vuonna kunnon Talvi.

Haikeus on nyt ehkä tämän hetken fiilis. En tiedä mistä se johtuu. Mutta ei se oo huono.

Nyt täytyy lopettaa, Mies ehdotti et pitäis varmaan liikkua. Ja pitäis hakee tuolit varastosta ja sen sellasta...

Mukavaa Marraskuuta!