Pulkanjäljet lumessa.

Ihanuutta! Ihan Uutta Lunta! Talvi on tullut. (Tai ainakin tällä erää piipahtamassa, jos nää lumet ei vielä koko talvea kestä). Lumi on saanut ihmiset taas esiin koloistaan. Sunnuntaiaamuna kirkkotiellä näki ihmisiä kolan kanssa keräämässä lumia teiltä sekä pulkan kanssa pikkuihmisiä taapertamassa. Vanha kelkkakin näkyi olevan kaivettu esiin. Pikkutytöt tulivat vastaan nallet pulkassa, puettuina erittäin asianmukaisesti talvivaatteisiin. Aurinko paistaa, maa on peittynyt lumiverhoon, kellot siirretty ja on kuin maailmassa ei olisikaan minkäänlaista pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta. 

Valitettavasti se ei ihan pidä paikkaansa. Jokainen sen näkee uutisista ja ihan jokapäiväisessä elämässään. Se onkin hyvä syy käydä äänestämässä näin aurinkoisena päivänä. Itse en politiikasta paljoakaan perusta, mutta toivon, että niin voi silti muuttaa maailmaa. Vielä enemmän kuitenkin toivon, että JOKAINEN IHMINEN parantaisi maailmaa toimimalla siinä omassa lähipiirissään ja tarttumalla niihin hetkiin, jotka tulevat eteen. Koska miten voi joku kaupungin päättäjistä muuttaa maailmaa, jos sitä ei tehdä ihmisten jokapäiväisessä elämässään ihmiset itse? Puhutaan ja paasataan vaan ja odotetaan että joku muu hoitaa hommat. Kuka se joku muu on? Miksi se en ole minä itse? Ajattele niin, että sinä itse olet se joku muu. 

Oho! Yllätyinpäs itsekin noista sanoista edellä. Ja myönnän, että puhun itsekin siitä jostakusta muusta ja odotan että hän hoitaa hommat. Minä voin myös olla se joku muu. Asenteen muuttaminen ja asioihin tarttuminen tulee olemaan vaikeaa, mutta kannattaahan sitä yrittää. Näin aurinkoisena päivänä täällä kotisohvalla voi hyvin julistaa näitä sanoja, katsotaan joskus sitten mitä se sitten käytännössä on. 

Nyt kun sain nämä päässä pyörivät ajatukset heti blogiin, niin on aika tarttua kotona muihin hommiin. Mies on tulossa kotiin ja koti on kaaoksessa. Luvassa tiskausta, pyykkäystä, ruoanlaittoa ynnä muuta sellaista kotihommaa. Mahtavaa! Viikonloppu on ollut hyvä, vaikka siinä on ollut myös huoliakin.

Tämän kertaiseen otsikkotekstiin viitaten lukaisepa vielä seuraava teksti.

Jalanjäljet hiekassa
Eräänä yönä mies näki unen. 

Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; 

toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella oli vain yhdet jäljet hiekassa. 

Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina, 

jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta. 

Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi sitä Luojalta. 

"Luoja, kun päätin seurata sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpien aikojen hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi, "Rakas lapseni, rakastan sinua, enkä milloinkaan hylkäisi sinua. 

Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, minä kannoin sinua."

(Tekijä tuntematon)

Ihanaa Sunnuntaita Sinulle :) 

PS. Lattomerellä tuli eilen siistiä jälkiä ja perhe on paras sekä Tädin kanssa hautausmaalla käydessä mummun ja tuffan hauta sai kanervia ja havuja. On olemassa myös pari kolumnistia Kodin Kuvalehdessä, jotka ovat tosi hyviä: Erkki Lampen (netissä) ja Kai Lehtinen (lehdessä).

Onni on...

Onni on... 

... koti, sohva, porkkanasosekeitto, suklaata, Vain Elämää ja muut tallennetut ohjelmat. 

... onnistuneet tyttöleirit syyslomalla. Toisella leirillä pääsin myös megapaljon ulkoilemaan, siistii...

... joululehti ja iltatee.

... ikävä. On kiva kun on joku, jonka kainaloon ikävöidä. (Tällä tarkoitan sitä Miestä, joka nyt reissailee Haapajärvellä). 

... myös oma perhe, isä, äiti, sisko ja veli ja kaikki muut siihen sukuun linkittyvät ihmiset. 

... lunta syyslomalla sateisen ja synkän syksyn jälkeen. 

... autoon vaihdetut talvirenkaat vaikka epäiltiinkin että onkohan se nyt tarpeellista. 

... kynttilät, kynttilät ja kynttilät. 

... työkaverin keräämät suppikset. 

... leirin jälkien siivoaminen töissä ja kotona heti leirin jälkeen. Niin voi aloittaa syysloman jälkeisen elämän tavallaan puhtaalta pöydältä. 

... joulun odotus ja kaikenlaiset suunnitelmat ja kivat tapahtumat... 

Onni on Elämä. Tänään oon kiitollinen kaikesta. Ainoastaan kaksi ikävää asiaa on. Talven tulon myötä kädet kuivuvat niin että melkein kipeää tekee. Se on ihmeellistä, en sitä ymmärrä. Koko ajan saisi olla rasvaamassa. Toinen on se, että Kulta on reissussa ja reissun jälkeen lähtee kohta taas reissuun... Onhan tässä jo nautittu sohvailusta ja siitä, että kumpikin on samassa paikassa. 

Ensi viikolla alkaa marraskuu. Marraskuu on Maata Näkyvissä -festareiden ja Kuningas Tulee -jouluvaelluksen aikaa. Marraskuussa järjestellään tänä vuonna myös muutamia rakkaiden ihmisten  syntymäpäiviä ja viedään auto huoltoon. Marraskuussa valmistaudutaan joulun viettoon neulomalla, askartelemalla ja ostelemalla. Jouluun valmistaudutaan myös selailemalla. Nettiä ja lehtiä. Aloitin tänään jo ensimmäisellä joululehdellä, Kaikkien Aikojen Joulu. Marraskuussa odotetaan myös retkeä rakkaan ystävän luo! Marraskuussa suunnitellaan jo sekä joulunajan menoja, että ensi vuoden menoja. Ensi vuoden menoja töissä sekä siinä ns. omassa elämässä. (Kuuluuhan ne työtkin siihen omaan elämään.)

Vuoden loppu syysloman jälkeen on mun elämässä usein sellasta hassusti rytmittynyttä aikaa. Samaan aikaan katsotaan tulevaisuuteen (=ensi vuoteen) ja toisaalta taas pysähdytään nauttimaan joulun ajan asioista ja tapahtumista. Joulua ennen joskus jopa tuntuu siltä, että onko tosiaan elämää joulun jälkeen...? Ja niin, vuoden vaihtuminen aiheuttaa sen, että silloin myös summaillaan mennyttä vuotta. Tänäkin vuonna on tapahtunut vaikka mitä, mutta palataan niihin myöhemmin! 

Huomenna on Lattomeri-päivä. Katotaan mitä hommia mulle siellä löytyy... Tähän vielä loppuun muutamat sanat yhdestä laulusta.. Koko biisi löytyy kyllä juutuupista (eli Youtubesta), Rajaton: Lunta

"Kolmelta yöllä sängyllä makaan/ Avaat jo hiljaa ikkunan hakaa/ 

Luokseni saavut tuulien takaa
Ja niin taas kohdataan/ Kaukaa katsotaan/ Mutta sinä olet lunta/ Sinä olet lunta/ 

Minä olen totta, sinä olet unta
Jota keväästä syksyyn odotin salaa/ Toivoin ja tiesin lopulta palaat/ 

Nyt taivas jo hiljaa valkoista valaa
Ja niin taas kohdataan/ Kaukaa katsotaan/ Mutta sinä olet lunta/ Sinä olet lunta/ 

Minä olen totta, sinä olet unta."

PS. Pakahdun Onnesta. Juuri nyt. Ja ikävästä. Ja haluaisin pitkästä aikaa pelata Aliasta.

Lokakuinen sunnuntai.

Kahden kätkön päivä oli tämä lokakuinen sunnuntai. Molemmat löyty todella helposti. Toisessa niistä ei ollut kynää kätkössä, mutta silti ihan hyvä päivä. Korsmanin talossa oli ihanat Lumoava villa- käsityöpäivät. Käytiin Miehen kanssa siellä kääntymässä. Saihan sieltä kivoja ideoita, vaikka mitään en ostanutkaan.

Tänä lokakuisena sunnuntaina on hyvä palata miellyttävään Porin Päivän viettämiseen. Tai itseasiassa Porin Päivän iltaan, koska päivä ei ollut oikein odotusten mukainen. Ohrakryynivelli ja Ojalan lihapiirakat loppuivat kesken. Oli pakko syödä Grilli-Porin minihampparit. Äh. Mutta ilta oli sittenkin huippupaljon parempi. 

Nyt joitain kuvia ja kuvauksia illan tunnelmista.  

Se oli siis eräs syyskuun lopun ilta, kun kokoonnuimme juhlimaan kaikenlaisia asioita. Juhlimme syksyä, yhden parin kihloja, yhden parin viisivuotishääpäivää, tikkien poistamista, ihan vaan syksyä ja iloa siitä, että saamme viettää iltaa yhdessä ruoan parissa. Juhlijajoukko koostui Miehestä, Isästä, Äidistä, Siskosta, Siskonmiehestä, Veljestä, Tädistä/Veljen Kummitädistä/Isän siskosta ja Tädinmiehestä. Tärkeitä kaikki :)  

Alkumaljana nautimme itsetehtyä omenamehua ja siinä seassa jäisiä tyrnimarjoja. (Kyllä, kuvassa ei niitä marjoja näy, tämä vaan oli paras kuva drinkeistä.) 

Kaikenlaisten jännittävien vaiheiden ja saunomisen jälkeen pääsi hengähtämään ja syömään ruokaa. (Jännitystä elämään toi se, että blogin kirjoittanut ei oikein osaa aikatauluja ja ruoanlaittoa yhdeksälle hengelle. Siinä meni ruoat uuniin ja uunista ulos ja myöhemmin taas uuniin ja jälkilämpöä hyödynnettiin ilolla. Vinkki: Jos kutsut vieraat saapumaan klo 18, pääruoan uunissa ei tarvitse silloin vielä olla valmista. Varsinkin jos illan alkuun kuuluu maljat ja alkuruoka. Mutta hyvää niistä silti tuli!) Alkuruokana oli siis tomaatti-mozzarella-salaattia. Tomaattia, mozzarellaa, basilikaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Tämän kanssa myös Ullan Pakarin aivan tuoretta Aurinkopatua. Namnam! 

Pääruokana uunijuureksia (perunaa, porkkanaa, lanttua, sipulia, palsternakkaa, oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria, oreganoa, rosmariinia, basilikaa, hunajaa ja siirappia, ohjeen oon löytänyt Hesarin sivuilta), possua luumujen ja omenien kera (possu marinoitiin mausteseoksella, ohje Yhteishyvän sivuilta löytyy varmaankin) sekä pippuriaiolia (majoneesia, valkosipulia, suolaa, pippuria, sitruunamehua, sovellettu Strömsön ohjeesta). Pippuriaiolia sais oikeesti tehdä ihan saavillisen. Ja tällä kertaa valkosipulia olis saanut olla ihan todella runsaasti. Juu, hyvää se oli silti!!

Jälkkäriksi yllätin kahvipannacottalla. Tääkin ohje on Yhteishyvästä. Pannacottaa tein ekaa kertaa elämässäni ja ihmettelin kun melkein kaikissa ohjeissa on kerman ja sokerin lisäksi myös maustamatonta jugua. Hyvää siitä kuitenkin tuli. En laittanut turkkilaista, mutta sellaista kunnon täyteläistä A-jugua kuitenkin. Ruoka oli maittavaa ja ilta kului hyvin parhaassa seurassa. Elämä on Ihanaa!!

Tämä kuva onkin parin kuukauden takaa jo. Ristiäisistä on jo kaksi kuukautta, ja Kummityttö on nyt jo parin päivän päästä 4 kuukautta vanha. Olispas kiva nähdä pientä tylleröistä. Täytyykin soittaa Kummitytön äidille ja miettiä syksylle vielä joku retki heille päin. Nuo kuvassa näkyvät tossut neuloin itse.

Tässä vielä alkusyksyn maininkeja Lattomereltä. Isä innostui ajamaan nurmikkoa. En saanut kovin hyvää kuvaa, mutta kuitenkin, syrämen muotoon oli nurmikko leikattu keskeltä pihaa. Ihanaa! 

Nyt alkaa Samaa sukua ja ajattelin keskittyä siihen.. Jos vielä tänään jaksan niin taidan tehdä juustosarvia iltapalaksi. Viikko aikaa syyslomaan ja leireihin. Toivotaan hyviä ilmoja ja kivoja hetkiä tyttöleirillä ja muutenkin kotona arjessa! 

Nauttikaa olostanne!!

 

Tulossa...

Ihana ruokaviikonloppu on takana. Ja touhukas maanantaikin. Tai ainakin maanantai. Sen verran sain blogipäivitysten kanssa tehtyä nyt, että tarpeelliset kuvat vanhoihin teksteihin ovat paikoillaan. (Niitä oli sellasissa teksteissä kuin vuosi 2011, "Sellainen oli vuosi 2010" ja vuosi 2012 "Kuvia ja tunnelmia"). Ja nyt en kyllä enää uusia kuvia tänä iltana jaksa laittaa. Paljon ruokakuvia tuli viikonlopulta. Ja olishan tässä näitä asioitakin mielessä. Mutta malttakaahan odottaa. 

Odottaessanne Nauttikaa syksystä ja kauniista väreistä! :)