tee mitä hiljaisuus käskee..
Loma on aina joko tulossa tai ohi. Mulla viime lomasta on vasta viikko eli loma on ohi. (Luvassa on kohta kyllä taas miniloma Ruotsissa. Ja niin tää viikonloppukin oli sellanen miniloma, kun oli ihan vapaata).
Kesällä keinussa kerran, jos toisenkin istuttiin kullan kanssa ja ihasteltiin lämmintä, sanoisinko jopa kuumaa, ilmaa. Ja toisiamme :) Lomalla tapahtui monenmontaa asiaa... Oli leirejä, oli jazzit (rickymartineltonjohn, mutta ennen kaikkea toffeet!! jazzien kohokohta!), oli retki Haapajärvelle ja Kokkolaan ja Halsualle ja voi että. Ystävä asui mun kotona ollessaan kesätöissä ja vietettiin mukavia hetkiä yhdessä. Yhteisiä hetkiä oli lopulta aikasta vähän, mutta ne olivat sitäkin laadukkaampia.
Sitten alkoi uusi harrastus (mies joutui harrastukseen ylipuhutuksi ja vahvasti edistämään harrastusta, koska omistaa navigaattorin): Geokätköily! Se on mukavata hommaa se. Kuuden tunnin matka saattaa venyä yhteentoista tuntiin, tulee nähtyä kivikkoja, puskia, puita, joku ohikulkija saattaa soittaa poliisin (niin ei oo vielä käynyt meille), on oltava salamyhkäinen kurkkiessaan hautaismaiden ympärillä olevia kiviaitoja. Ja mitä siitä saa: Kirjoitat nimimerkkisi vihkoon! Siinäpä harrastus. Mutta voin joskus kirjottaa siitä lisää. Se on äärettömän hauska harrastus ja tulee ulkoiltua. Siskonkin kanssa lenkkeiltiin tunnin sijaan kolme tuntia yllättäen.
Loman aikana mietin talkootoimintaa moneenkin otteeseen.. Sitä, että haluaako ihmiset enää tehdä talkoita ja miks tuntuu, että kaikkialla muualla hommat toimii paremmin? Miks me ei saada ihmisiä mukaan? Miksi yhteinen hyvä ei kiinnosta enää ketään? Miksi me haluamme kaiken, mutta emme halua tehdä mitään? Se on kummalllista...
Lomalla näin "eu:n hyväksymän tupakkapaikan" (siitä valitettavasti ei oo kuvaa). Penkin, jossa lukee "Minne kiire?". Keräsin mustikoita ja kanttarelleja ja viinimarjoja. Söin niin paljon, että syksyllä saa taas karistaa kiloja ympäriltään. (Miten ne kilot vaan ke-rään-tyy?) Oon kyllä juossutkin. Tai hölkännyt. Kesän lopussa Katinkuruun ja takaisin sujuu jo suht hyvin. 6,8 km. Se on hyvä saavutus. Kymppi häämöttää. Loman lopuksi myös ratsastin leirillä. Ah, se oli ihanuutta!!
Kun lomat loppuu, kesä ohitse on... laulaa suurlähettiläätkin. Näin ensimmäisen keltaisena putoavan lehden kylläkin jo 27.7. Viljat pelloilla muuttuivat silmänräpäyksessä viljapellonkeltaisiksi ja pakastimet täyttyy kaikesta hyvästä. On jälleen sadonkorjuun aika. Syksy ihmisen elämässä on hieno asia. Minä rakastan sellasta ilmaa, että on lämmin, mutta ei ole hiki pelkästä ajatuksesta. Rakastan koulun alkamispäivän säätä, sitä sellasta kuulasta syyssäätä. Ja perunannostoilmaa.
Kaikkea tätä nautintoa kaihertaa ikävä. Kahdestaan on paljon mukavampaa. Välimatka tuntuu pitkältä, kun on tottunut kuukauden päivät yhdessä oloon. Oikeastaan koko ajan. Tiedän, arki olisi erilaista, mutta uskon, että silloinkin on eri asia jakaa asiat kasvotusten kuin skypen kautta. Pikkuhiljaa päivät kuluu ja kun lepokitkasta on päästy, niin aivan tuota pikaa on joulu!
Joulua odotellessa pidetään mieli virkeänä nauttien kesän satoa, käsitöitä tehden, ratsastaen, ehkä afrotanssien, juosten, ulkoilemalla, kätköilemällä, ystäviin yhteyttä pitäen, käyden Preerialla ja Gilmoreilla, saunomalla ja paljuilemalla.
Taivaan Isän siunaamaa syksyä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti