Kevät keikkuen tulevi...

Olen: Kristiina
Haluan: Kevään tulevan
Minulla on: Kameroita kaksi (toinen oma, toinen laina)
Pelkään: Kauhuleffoja ja kauheita asioita
Laulan: Kovaa ja korkealta kaarassani
Eläin jota muistutan: Koala
Rakastan: Kauniita asioita ;)
Asun: Korvessa (?)
Oletko pilvessä: Kun olen lentokoneessa
Minne joudut vanhana: Kotiin, oikeastas pääsen :D

Hmm... toi oli oikeastas sellanen fb-juttu. Mut laitoin sen tänne aikani kuluksi. Maanantai-iltaa vietetään, paastoa jäljellä melekein neljä viikkoa. Tänään tekee tiukkaa. Mielestäni olen selvinnyt hyvin. Eilen ihan jouduin suklaata syömään kakun sisällä, koska oli tädin synttärit. Ei voinut muuta. Herkkuja olen pystynyt välttämään ja suklaata en oikeasti ole syönyt. Yhdet suklaamaistiaiset ja yksi laku on jopa odottamassa pääsiäistä. Ja kotiinkin olen ostanut pääsiäissuklaita, mut nekin on vielä kiinni. Mut tänään on tehnyt tiukkaa. Oon myös huomannut, että on pakko olla tarkkana, ettei herkkujen sijasta ala syödä kaikkea muuta. Ettei syö kaikkia herkkuruokia liiallisesti. Kasvikset ei haittaa ja marjat ei haittaa, mut jos syö leipää ja juustoa ja kaikkia hyviä ruokia liikaa, niin tää on vähän sitten turhaa. Joka tapauksessa oon onnistunut hyvin tähän mennessä. Ja kyllä se näkyy myös painossa. Vielä vähän pitää skarpata.

Ihmisenhän ei oikeesti tarttis olla millään paastolla. On aina huono kun kieltää iteltään jotakin. Ja kristillisessä paastossakaan olennaista ei ole se kieltäytyminen ja kurjalta näyttäminen. Vaan saa paastota vapaasti ja iloiten. Itte haluan nyt kokeilla rajojani. En oo varmaankaan ollut näin pitkään ilman suklaata, sen jälkeen kun olen suklaan olemassaolosta tiennyt. Mun pitää ehkä luoda jotkut herkuttelusäännöt paaston jälkeen, jotta ei lähde mopo käsistä :)

Mulla on ollut monta ajatusta blogia varten, mutta ne nyt ovat tähän mennessä karanneet jo moneen kertaan. Päällimmäisenä mulla nyt on tää paasto ja tuomion odottaminen. Ylinopeussakon tuomion odottaminen. Kamera välähti puoli viikkoa sitten, enkä oikein tiedä paljonko se kamera vauhtia mittasi. Eikä tästä nyt kai kortti mene, mutta mistä sitä tietää. Turha sitä silti nyt on stressata, koska tehty mikä tehty. Nyt on vaan tehtävä parannusta tästä liikenteessä hurjastelusta. Mutta miltä mahtoi tuntua Jeesuksesta, kun hän odotti ristiinnaulitsemista? Tai miltä tuntuu jostain rikolliselta kun hän odottaa tuomiota? Mähän oon nyt ylinopeuden takia "maailman pahin rikollinen", mutta oikeesti on olemassa mua pahempia. Miltä niistä tuntuu odottaa tuomiota? Ja niin, vielä Japanipointti. Turha mun on ressata. Japanissa ihmisillä on paljon isompia murheita kuin mulla.

Herra, armahda meitä ja anna meille rentouttavaa paastonaikaa!

 

Kaiken maailman ruokia!

Oih. Mun piti tänään, maaliskuun ensimmäisen päivän iltana, piirtää kaavoja tunikaa varten. Enpä siihen asti päässyt, kun aloitinkin toisen projektin: Ruokareseptien liimaaminen vihkoon. Upouuteen muumivihkoon. Siinä on Pikku Myy kannessa :)

Ja voih. Tää maailma on niin täynnä kaikenlaissi ruakii! Nytkin löysin moonen moonta uutta reseptiä! Ja sellasia ihan suht helppoja. Vaikka mua vähän ärsyttää se, että resepteissä neuvotaan käyttämään valmiiksi marinoituja lihoja, peruna-sipulisekoituksia pakasteesta, pakastevihanneksia, valmiita lihasuikaileita, maustamiseen erimakuisia kermoja ja tuorejuustoja. Nopeaahan se ruoanlaitto on noin, mutta mua on alkanu kauhistuttamaan kaikenlaiset lisäaineet ja jonkin-valmistusaineen-kaltaiset-tuotteet. Paljon parempaa tulee kun maustaa itse. Ja mieluiten eri purkeista, kuin yhdestä valmiista sekoituksesta, jossa on hulluna suolaa. Mausteissa tulee silti oiottua, mutta marinoitua kanaa en oo ostanu monenmonituiseen vuoteen.

Mutta en ymmärrä, että missä välissä mä ehtisin tekemään kaikkia ruokia. Ehkäpä tästä maaliskuusta voisi tulla ruokakuu!! Vaikka onkin paastonaika käsillä aivan tuota pikaa. Paastosta puheenollen, oon ollut nyt jo viikon herkkulakossa ja toinen alkaa. Ensi viikolla tulee harkittu katko, kun on laskiaispulla-aika. Muuten pitää herkkujen kanssa odottaa pääsiäiseen asti. Siksikin on tärkeää, että tulee syötyä hyvin, niin ei sitten tuu sellasta makeanhimoa. Ja on hyvä tehdä suunnitelma päiviksi ja sitten pitäytyä siinä suunnitelmassa. Jospa tänä vuonna uskaltaisin lähteä mukaan paaston kestävään suklaalakkoonkin (Facebookissa on oma ryhmä suklaalakolle :) ).

Nyt oon jollain lailla saanut järjestykseen mun liikkumisen ja liikkumattomuuden. Edelleen sille on liian vähän aikaa, mutta yritän kevättä kohti reipastua. Ruoanlaittamisen lisäksi tahtoisin löytää aikaa ja kärsivällisyyttä ompelemista varten. (Vähän kyllä kadehdin niitä ihmisiä, jotka ryhtyy sanoista tekoihin suunnittelematta sitä ensin puolta vuotta ja niitä, jotka tekee asioita lomittain ja niitä, jotka osaa järjestää työn ja vapaa-ajan niin, että jää aikaa kaikelle luovuudelle.) Sen verran jo sain tehtyä, että hain kaavarullan. Jälleen kerran joudun itseäni tsemppaamaan, että saan luovuuteni konkreettiseksi. Ei mulla nyt ihan hirveesti oo luovuutta, mutta halua tehdä ja yrittää ja suunnitella on. Se vaan vaatii hieman enemmän aikaa kuin muilla.

Onneksi, mä oon mä ja saan olla just tällanen kun mä oon. Se on kyllä ehkä maailman suurin rikkaus! Ihanaa tulevaa kevättä! Nyt pitää nauttia valosta, puolen vuoden päästä se alkaa taas pikkuhiljaa vähentyä :) Oo säkin sä :D