Synttäripäivä... Olipas päivä :)

Kodin Kuvalehdessä on sellainen palsta kuin "Olipa päivä". Siellä ihmiset kertovat omasta päivästään ja mitä ovat tehneet sen päivän aikana. Siis julkkikset kertovat :) Koska mä oon mun oman elämäni päänäyttelijä, niin nyt mä saan tehä sellaisen haastattelun itelleni...

23.4.2010.

Aamiaista söin katsellessani Frendejä. Tein itelleni ihanan mansikka-mustikkasmoothien ja join teetä yli puolen litran kupista. Frendien jaksoista katsoin sen, missä Rachel täytti 30 vuotta. Ja samalla kaikki muut muistelivat omia kolmekymppisiään. Mahtava jakso. Ja täydellinen aamu. Samalla seurasin Facebookiin satelevia onnentoivotuksia. Hassu tämä meidän virtuaalimaailmamme.

Pukeuduin ennen aamupalaa ihan vaan lökäreihin, koska piti vielä imuroida ja tiskata ennen kampaajalle lähtöä. Eli aamu meni mukavissa kotivaatteissa, päivä sitten kivasti farkuissa ja ilta ehkä hameessa...

Peilistä näin jotakuinkin vähän väsyneet silmät, mutta oli kiva herätä tähän aamuun. Hiukset olivat hirveät, mutta onneksi olin menossa kampaajalle.

Työpaikallani ensimmäiseksi... enpä tehnyt juuri mitään, koska en ole työpaikkaani kohti vilkaissutkaan tänään. Lomapäiviä vietän vaan... Taivaan Isää oon toki kiittänyt tästäkin armon aamusta ja elämästäni. Ylämäkiä ja alamäkiä on ollut, ja varmaan oon jotain oppinutkin. Toivottavasti.

En voisi luopua kaikista ihanista ihmisistä elämässäni. Harmi kun heitä ei näe useammin. Ja voi kun osaisin rakastaa lähimmäistäni paremmin.

Melkein unohdin tehdä matkavakuutuksen!! Se piti hoitaa kampaajan jälkeen, mutta onneksi viime hetkellä muistin ja ehdin vakuutusfirmaan.

Rutiinini ovat tänään aivan sekaisin. Ruokarytmiä ei ole eikä muutakaan rytmiä.

Ärsyynnyin kun en saanut syötyä Kingistäni kokonaan. Okei, se ei oo maailman pahin asia. Mutta vääryyttä on, kun ei osata tehdä Kingiksiä enää niinkuin ennen ja paras osa, eli suklaasydän, putosi maahan!!

Ilahduin kaikista tekstiviesteistä, soitoista ja facebookviesteistä. Ilahduin erityisesti myös lauluonnitteluista, jotka sain ensimmäisestä ja entisestä työpaikastani :D

Kadun... eilistä riitelyä siskon kanssa. Mutta jotkut asiat ovat vaan niin ikuisuusasioita ja niistä tulee paha mieli kun tarpeeksi jauhetaan.. Onneksi se on jo sovittu..

Kotona olin aamulla ja päivällä. Kävin päivällä lähinnä vain kääntymässä ja kirjoittamassa blogia. Ja vaihtamassa vaatteet. Kivaa kodissa oli se, että mulla oli seuraa :) Ystäväni Vantaalta piti mulle seuraa koko päivän kampaajan jälkeen. Se oli kivaa se! Meillä oli kiva kuukauden kämppisaika. Kämppiselämä on kivaa. Ainakin nyt oli :) 

Nukkumaan menin myöhään yöllä... Vai oliko se myöhään? En kyllä muista enää. Taksilla tultiin, mut en muista mihin aikaan :)  Ilta oli kyllä kovin mukava. Oltiin PK:ssa eli Punaisessa Kukossa katsomassa stand-upia. Lavalla olivat Joonas Nordman ja Ilari Johansson. Kumpikin mun suosikkeja. Ilta oli hieno. PK:sta suunnattin Amarilloon. Hienoa oli :) 

Päivän arvosana on 10-. Koska suklaasydän putosi maahan. Oikeastaan kaikki muu meni niin kuin aattelin. Kiitos ystävilleni ja perheelleni kivasta 30-vuotissynttäristä! 

Jännä loma :)

Jänniä aikoja eletään :)

Ensinnäkin loma-aikoja... Kun tänään oli ensimmäinen lomapäivä. Eilen aloitin loman tehokkaasti: korjasin housut ja kangaskasseja, lyhensin olkkarin verhot, söin pannaria ystävän kanssa ja tein listoja. Viikon ajan oon tehnyt listoja aika tehokkaasti. Tän päivän listalla oli uunin siivousta, pyykkien pesemistä, keksien ja pizzarullien leipomista, yhden kutosluokan dokumentin ensi-illan, saunomista.. Huomenna pitää vielä leipoa, ratsastaa ja viettää isän synttäriä. Mun isä on kyllä Maailman Paras Isä :)

Eli on kaksi päivää mun synttäreihin. Oon tosi paljon ominut tämän huhtikuun itelleni. Voi minua itsekästä. En nyt mene siihen asiaan tällä kertaa. Mä vähän kyllä jännitän sitä päivää. Koska oon luonut siihen aika paljon paineita sille päivälle. Ja kun odottaa kovasti, niin voi olla että joutuu pettymään. Mä luotan kuitenkin Taivaan Isään, joka hoitaa nää asiat.

Jännä loma on kyllä nyt tulossa. Maanantaina pitäisi lähteä Roomaan, mutta nyt se juukelin tulivuori on purkautunut. Harmittaahan se, jos ei pääse matkaan, mutta me otetaan ilo irti lomasta silti. Varavaihtoehtoja on jo neljä. Jotenkin silti ajattelen, että tämä nyt taas vähän yhdistää ihmisiä. Toivottavasti me opitaan tästä kuitenkin jotain. Kerron jonkun ajan päästä, että missä matkusteltiin.

Nyt on pakko lopettaa, koneesta loppuu akku ja itekin alan hyytyä. Mutta...

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Minne katosi päivät...

... joina ehdit tehdä paljon kaikkea...? Johtuuko tää  vaan siitä, että täyttää pyöreitä? Jos mulla onkin kriisi, mutta en myönnä sitä? En tiiä.

Mutta tiiän, että kevät on tullut! Pyörä on kaivettu kellarista ja sillä on tehty lenkkejä, jäätelökioskit on roudattu paikoilleen, osa jäätelökioskeista on jopa auki, Pikku Nälkä on vihdoin muuttanut mun luo asumaan (ihan varma keväänmerkki, hmm...) ja MULLA ON SYNTTÄRIT!

On mahdollista, että joku ei vielä tiedä, että mulla on synttärit. Mulla on myös paha tapa omia tää huhtikuu itelleni, vaikka mun monella ystävälläni on myös synttärit tässä kuussa. Mut mä nyt oon tällainen Aikuinen Nainen. 

Viime viikolla näin Pikku Prinssin. Prinssi oikein kummittelee mielessäni. Tässä pieni katkelma:

"Jos olen näin tarkasti kertonut teille Asteroidi B 612:sta ja antanut teille sen numeron, niin se on tapahtunut isojen ihmisten vuoksi. Aikuiset rakastavat numeroita. Kun kerrotte heille vaikka uudesta ystävästänne, niin he eivät milloinkaan kysy teiltä oikeita asioita. He eivät milloinkaan sano: "Minkälainen on hänen äänensä? Mistä leikeistä hän pitää eniten? Kerääkö hän perhosia? "Vaan he kysyvät: "Kuinka vanha hän on? Kuinka monta veljeä hänellä on? Kuinka paljon hän painaa? Paljonko hänen isänsä saa palkkaa?" Vasta silloin he luulevat hänet tuntevansa. ... Jos siis sanot heille: "Se, että Pikku Prinssi oli viehättävä, että hän nauroi ja halusi lampaan, todistaa, että hän on todella elänyt. Lampaan haluaminen on todistus olemassaolosta", niin he vain kohauttelevat olkapäitään ja pitävät sinua lapsellisena. Mutta jos sanot heille: "Tähti, josta hän tuli on asteroidi B 612" uskovat he sen eivätkä kysele sinulta turhia. He ovat sellaisia. Ei pidä olla heille vihainen. Lasten täytyy koettaa kärsiä isoja ihmisiä..."Isot ihmiset ovat niin kummallisia!

Arvatkaa mitä! Mä oon saanut itte kiinni ajattelemasta isojen ihmisten tapaan! Mä mietin, että onko normaalia ilahtua postilaatikosta löytyvästä Pikku Nälkä-pehmolelusta? Onko normaalia riemuita syntymäpäivistä niin kuin pikku lapsi? On kai ja oon ylpeä siitä. Mutta kyllä mä silti koen olevani ihan vastuullinen ja turvallinen aikuinen, vaikka käyttäydynkin tosi hassusti välillä. Eihän tää elämä oo niin kovin vakavaa, eihän!?!

Tällä viikolla oon tehnyt myös listoja... Erilaiset todo-listat on ihmiselle tarpeen. Ja huomasin, että jos pitää kemut ja kutsuu paljon ihmisiä, niin pitää tehdä kemuihin paljon kaikkea leipomista. Sehän on vaan kivaa, mutta keittiön rajallinen koko aiheuttaa vähän haastetta. Ja astioiden määrä. Mutta onneksi on äiti, joka varmana lainaa kaikenlaisia kippoja ja kulhoja ja vuokia. Synttärikemujen menussa on ainakin salmiakkikeksejä, suklaarusinakeksejä, täytekakkua kynttilöineen, porkkanakakkua, pizzarullia. Ja boolia. Oliskohan siinä riittävästi vaikka alkuun :)

Vielä leffavinkki: Remember me on hyvä. En voi sanoa siitä enempää, mä tykkäsin.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, muista käyttää turvavyötä! Nyt on 9 päivää synttäreihin. Yritän kestää ;)

Kevään ensi joutsen :)

Eilisiltana ajelin ratsastustallille ja näin matkalla joutsenen. Se oli mulle kevään ensimmäinen. :) Ja harmitti kun ei ollut kameraa.

Huhtikuu on ihan selkeesti elokuvien, vapaiden ja synttäreiden aikaa. Ja pannarin. Se on kivaa se. Huhtikuusta on muodostumassa myös sellainen ystäväkuukausi. Sekin on kivaa se. Huhtikuu on ihan paras kuukausi, vaikkakin mielessä on myös sellasia onnettomuuksia ja sairauksia, joita ei soisi kenellekään. Elämä tuntuu niin epäreilulta ja arvaamattomalta välillä.

Tänään viimeksi olin elokuvissa. Vuorossa oli Exän jäljillä. Pääosissa Gerard Butler ja Jennifer Aniston. Hauska se oli. Siinä oli myös hyvännäköinen mies. Oi Gerard :)

Huhtikuu on myös teatterin aikaa. Pikku Prinssi Cont'akti -teatterissa ja Rattoklubia Rakastajilla. Pikku Prinssi oli hurmaava. Kerrassaan ihana. Miten taitavia Porissa ollaankaan! Noissa pikkuteattereissa.. ja itseasiassa isossakin.. tulee sellainen olo, että mäkin haluan tekemään näytelmää! Mä rakastan sitä tunnetta ja tunnelmaa, kun kuulutaan johonkin ryhmään ja saa luvan hullutella. Vaikka nyt tajusinkin, että onhan mulla kuoro. Ei sen kanssa olla kyllä ihan vielä niin paljoa yhdessä kuin esimerkiksi näytelmää tehdessä. Olihan meillä kyllä hieno konsertti pari viikkoa sitten. Palatakseni Pikku Prinssiin, niin minä haluaisin olla myös kesytetty ja haluaisin jonkun kesyttää. Mulla on sama ongelma kuin ketulla... Rattoklubeilua on sitten luvassa kahden viikon päästä. Palataan siihen sitten myöhemmin. Sehän myös on mun synttäripäivä. Ja mikä traumaattisinta: Klubi on PK:ssa eli Punaisessa Kukossa. Tähän asti olen sen välttänyt, mutta nyt ei voi... Minä kestän sen niinkuin Aikuinen Nainen!!

Rome, oh, Rome! Loma Roomassa pitäiskin kattoa aivan tuota pikaa. Sillä matkakin on aivan tuota pikaa! Mitä sinne pakataan mukaan, paljonko rahaa, missä kaikki mun vakiomatkajutut on, mitä siellä tehdään, missä nukutaan, muista tulostaa liput, mihin aikaan pitää olla lentokentällä... Kaikki vielä KESKEN!! Joo, tiiän, että selviän. Sitä ennen on vielä pippalotkin. Niiden järjestämisessä on vähintään yhtä monta asiaa kun Rooman matkassa. Silti kaikki tää on kivaa!

23-9=14. 14 päivää mun synttäreihin. Täytyy kyllä sanoa, että mä oon vähän hassu tän synttärielämän kanssa. Minäminäminäminähän omin koko huhtikuun! Vaikka silloin on aika monella muullakin ihmisellä synttärit. Tunnustan, tuijottelen kyllä omaa napaani, ennustan että se jatkuu yrityksistä huolimatta ja pahempaa on luvassa. Itsekeskeisyyteeni on myös lääke. Hirud... äh... Ei, vaan se että Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista! Syntini ovat anteeksiannetut ja tiedän kelpaavani Jumalalle tällaisena kuin olen. Jumalalta saan myös apuni ja turvani jokaisena päivänä elämässäni. Hän yksin tietää. Jumalan avulla minäkin voin nostaa katseeni omasta navastani ja kattella välillä muitten napoja.

Yksi keino kattella muitten napoja on esirukous. On paljon ihmisiä ja asioita, joiden puolesta puhun Jumalalle. Jos en nyt voi tehä muuta, niin aina voin rukoilla. Se lohduttaa ja antaa voimia. Myös rauhan siitä, että kaikki on Isän käsissä.

Nyt en enää tiedä muuta kuin että on mentävä nukkumaan ja että "Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä." Joten, Hyvää yötä, Jeesus myötä.

Lähtölaskenta!

Kevät saa puiden oksat hiljaa heilumaan.. Nyt se alkoi! Aprillipäivästä alkoi Ihana Kevät! Vähän pitää jarrutella kun oon niin tohkeissani. Että pysyis jalat maassa ja vois huomioida muitakin ihmisiä kuin itteensä.

Ai niin, se lähtölaskenta... 22 päivää enää :) Sit on bileet, kaikki sileeks.. Joopa joo. Mut hei. Elämää helpottaa se, että on pääsiäinen. Ja että on kevät! Ihanaa, Suoman kansa! (palaan paremmalla ajalla)