Elämäntapojen ja ajattelun muuttamisesta.

Nyt tulee sellainen purskahdus. Taapero vihdoin nukahti ja istun auringossa odottamassa Miestä lounaalle. Ja sitten alkaa neljä vapaapäivää.

Mutta ne elämäntapamuutokset ja ajattelun muuttaminen. Ja mitä siihen liittyy. Mistä tää nyt kumpuaa? Ehkä siitä, että vauvavuosi on vaatinut veronsa ja uni ja syömiset on vähän niin ja näin. Ei silti, varsinaiset raskauskilot on pois, että niistä ei oo tavallaan huolta. Tää kumpuaa ehkä myös imetyksen vähitellen lopettamisesta, esimerkkinä olemisesta (24/7), omasta hyvinvoinnista ja asuinympäristön vaihtumisesta.

Oon jo aiemmin n. 10 vuotta sitten tehnyt elämänmuutosta painon ja ruokailujen suhteen. Ja kyllä vähän olen lipsunut, mutta pääasiassa on opit ja tavat siltä ajalta säilyneet. Jotain oon kyllä kumonnut ja hylännyt, kuten vaikka rasvattomille tuotteille oon jättäny hyvästit. Napostelu on vähän nyt hiipinyt takaisin ja vedenjuonti unohtunut. Aamupala on säilynyt, ja marjoja kyllä paljon. Ruoan teen pääosin itse, limsat on ihan vaan juhlajuttuja, alkoholi tuntuu kaikin puolin turhalta (lasi viiniä tms. on ihan jees joskus harvoin), yleensä panostan kaupassa pienempiin karkkipakkauksiin (patukat, minipussit).

Korjausliikkeitä pitäisi tehdä siis syömisiin. Muutenkin tässä kyllä töiden ja päivähoidon lähestyessä pitää totutella uuteen rytmiin elämässä. Ja asunnon muuttuessa kerrostalosta omakotitaloon, esim. jätehuolto on mietittävä uusiksi. Kun on jo tottunut kierrättämään biojätteen, energiajätteen, lasit ja metallit, niin tuntuu pahalta heittää kaikki roskat samaan. Kaikki muut on jo kyllä ratkaistu, paitsi bio. Nyt biot menee sekajätteeseen ja se ei ole hyvä. Alkaa siis perehtyminen kompostiin, pikaisesti, ettei kauan tarvitse laittaa kaikkia samaan. Ehkä alan kompostoinnin asiantuntijaksi. Biojäte tuntuu itestä vielä tärkeältä kierrättämiseltä, koska se maatuu, ja tulee uudeksi maaksi jälleen. Muovijätettä haluaisin myös vähentää.

Muutokset vaatii pitkäjänteistä työtä ja valintoja. Ajattelun ja aivojen asennon muuttaminen on hidasta, mutta kun on sen työn tehnyt, niin kaikki toimii kuin ittestään. Siispä en taas tähtää isoihin, näkyviin muutoksiin vaan lähden pienin korjausliikkein kohti parempaa huomista. Sekä itseni, perheeni, läheisten ja kaukaisten hyväksi. Jotta kaikilla olisi parempi olla. Ja vaikka tänne nyt kirjoittelin, niin en halua näistä asioista kauheesti tehdä numeroa. Vaan haluaisin antaa näiden asioiden tapahtua rauhassa.

Mielelläni näistä asioista juttelen ihmisten kanssa, nimenomaan juttelen, en tahdo paasata enkä käännyttää, ehkä jotain saa jäädä "ilmaan roikkumaan", kysymyksiksi. Ja voi kun kukaan muukaan ei tekisi numeroa, ei omistaan tai mun tekemisistä. Vaikka joskus haluiskin paasata, opastaa ja ohjeistaa oikein olan takaa ja hallita toisen elämää, niin niin ei kertakaikkiaan voi tehdä. Se on ikävää, hyödytöntä ja vie turhaan voimavaroja. Jokainen tekee valintansa kaikissa asioissa itse. Se on vaikeeta kohdata, siitä tulee avuton olo, mutta niin se on. Sen takia tärkeintä onkin pitää huolta itsestään, ettei anna toisten valintojen vaikuttaa, ainakaan negatiivisesti. Positiiviset vaikutukset onkin sitten eri asia.

Ei muuta kuin ilon kautta kohti parempaa itseä ja huomista! Mitä valintoja Sä teet elämässäsi?

(Ps. Seuraavaksi valitsisin mielelläni syödä, missähän se Mies luuraa?!?!)

Kesä ❤

Meillä alkoi nyt kesä ❤

Me ollaan tänään herätty KUUDELTA, Hippunen söi lounaan YSILTÄ ja näköjään edettiin kaksien päikkärien taktiikalla. Ja käyty leikkipuistossa. Olis kyllä vähän asiaa unesta, mutta toisella kertaa. Sen verran vaan, että oon kerännyt harteilleni ikuista syyllisyyttä unesta ja uniajoista. Se on ollut osa mua jo ennen Hippusta, mutta nyt Hippusen kanssa se on vielä pahempi. En väheksy unta ja sen tärkeyttä ollenkaan, mutta en tajuu miksi aina on niin että kunnollinen kansalainen on se, joka herää ennen kukkoa? No, unesta lisää joskus myöhemmin.

Koska huomasin, et on vissiin aika pitkä aika viime kerrasta. Ja tässä välissä on tapahtunu paljon tunteikkaita asioita.

Me on muutettu. Ja ah, miten voikaan hengittää paremmin. Ei, ei liity mitenkään sisäilmaan, vaan ihan vaan tilaan. Toimisto, keittiö, kodinhoitohuone on nyt eri tiloja. Se on ihanaa. Vaikka huolta tuo vielä vanha koti, en vaan tajua miksi sitä ei nyt kukaan halua. Löytyis edes vuokralainen... huoh.

Mun synttärit, (vappu), Hippusen 1v-synttärit, lapsettomien lauantai, virallisesti eka äitienpäivä mulle. Monta aihetta juhlaan ja kiitosmieleen. Ihana neitonen meillä on. Ja reipas ja nopea. Ja innolla jo odotan 1-vuotiskuvia. Kakut synttäreille onnistui hyvin vaikka ne ei perinteisiä kermakakkuja olleetkaan. Smoothiekakku hyytyi hyvin ja Fazerinajuustokakkukin onnistui. Namnamnam.

Nyt me otettiin varaslähtö kesään naapurimaassa. Ollaan niinku etelässä :D Toivottavasti nää ilmat nyt kestää vähän aikaa. Ehdin jo ihan kyllästyä tähän kevääseen, kun on ollut niiin pirskatin kylmä ja tulee lunta ja kaikkee. Ei siinä kiinnostu aloitteleva puutarhahörhö tekemään ulkona mitään. Toivottavasti meiän ihana kesä vaan jatkuu kun tullaan.

Mutta täytyy lopetella, ilakoivat teinitytöt herätti puistopäikkäreitä nukkuvan Hippusen ja mies tulee varmaan ihan pian kotiin. Ehkä hyvä että päikyt ei nyt kestäneet kovin kauaa, niin meillä voidaan nukkua ehkä kymppiin mennessä. Ja muuten ai niin! Mitenhän se jääkiekko etenee, unohdin sen kokonaan!