NYT olisi ollut se hetki.

Justiinsa kirjoittelin viimeksi, että missä välissä voi tänne kirjoitella ja ehkä vielä tärkeämpääkin, se kuvakirjaprojekti on K-E-S-K-E-N. Niin nyt olisi ollut se hetki. Tai se meni jo. Nyt ei voi enää aloittaa, kun ei tunti sitten aloittanut. Hippunen herää ihan justiinsa. Toivottavasti. Ettei mee yöunille meno ihan sekaisin. (Ainiinkuseeeiolisjo...) Tässä on nyt arvottu niitä päikkäreitä, että yhdet vai kahdet. No periaatteessa ehkä menis yksillä, jos ne yhdet onnistuu hyvin. Mitä sitte jos ne ei onnistu? No sitte toiset tulee väärään aikaan iltapäivästä ja sitten ilta menee ihan plörinäksi. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä päikkärien vaalimista ja toiveita ettei jonkun kellonajan jälkeen olisi suotavaa enää nukkua. Paitsi jos ei oo nukkunut kun ihan vähän päikkäriaikana. Ja jos ei voi mennä vielä yöunille. Äh. Voihan nukkuminen. 

Olisin voinut ehkä kirjoittaa muustakin, mutta en nyt enää. Kun se hetki meni jo. Taidan laittaa BumtsiBumin Katsomosta, niin josko sitten pikkuhiljaa täällä heräiltäisiin vielä iltatoimille... 

Missäihmeenvälissätänneehtiskirjotella?

Siinäpä se. Oikeesti. Hippunen on kasvanut sellaiseen pisteeseen, että kaikkiin hommiin menee enemmän aikaa. Ja vahtimisessa on oma hommansa.

Noniinno. Tässä välissä kun Hippunen vielä nukkuu aamu-uniaan ja itse ei saa enää unta, mutta ei voi nousta vielä aamutoimiin. Jotta Hippunen nukkuisi pidempään. Niin voi aamupöpperössä herätellä aivojaan.

Nukkuminen onkin tässä nyt ollut vähän arvoituksellista, ja siitä voi olla monenlaista mielipidettä. Ei siitä nyt enempää, yritän pitää arvostelevat äänet hiljaisina ja huolehtia, että Hippusella on mahdollisuus nukkua riittävästi. On kyllä tyhmää syyllistyä tässä maailmassa siitä, että meillä valvotaan vielä illalla myöhään ja nukutaan sitten aamulla pidempään. Ahdistaa tää klo 8-16 maailma, missä ainoa ahkera on se, joka herää aamulla jo ennen kukkoa.

Ja joo, kyllä me kohta tarvitaan muutosta, mutta koska me ihan just muutetaan, niin opetellaan uutta sitten uudessa kodissa. Jollei Hippunen itse keksi uusia tapoja.

Mutta Hippusella on yleensä nyt iltaisin paljon mielenkiintosempia hommia kuin nukkuminen. Ensinnäkin täytyy monta kertaa kerrata miten noustaan ylös, joogataan ja heittäydytään sängylle. Kaikki päivän tapahtumat pitää myös kertoa, mikä on hyvä, mutta mitä ilmeisimmin päivän aikana tapahtuu toosi paljon asioita! Mitä sitten kun tää neiti oikeesti oppii puhumaan?

Vähän nyt ohi aiheen tässä aamupöpperössä kirjoitan vielä yhdestä facebook-keskustelusta ajatuksia. Jollekin oli joku sanonut, että "yhden lapsen vanhempi ei tiedä mitään vanhemmuuden raskaudesta". Ei pidä paikkaansa. Sanokaa mitä sanotte. Koska kukaan ei voi sanoa toiselle mikä on raskasta ja mikä ei. Ärsyttävää tässä nyt on se, että näistä asioista tehdään vertailua ja kilpailua tyyliin "meilläonpaljonrankempaakuinteillä" ja vähätellään toisen kokemuksia tietämättä koko kokonaisuutta. Tästä saisi tehtyä taas kyllä ihan oman postauksen. Muistetaanhan, että jokaisen elämässä on varmasti omat haasteensa, on niitä lapsia tai ei ole tai on niitä sitten kuinka paljon tahansa. Voi kun voisi oppia vain olemaan kiitollinen, nauttimaan elämästä ja kuuntelemaan toisia ihmisiä paremmin, niin elämä voisi olla helpompaa. Siihen on syynsä, miksi meillä on kaksi korvaa ja yksi suu. Jotta voisimme kuunnella enemmän ja puhua vähemmän. Samoin muuten kaksi silmää, jotta voisimme nähdä paremmin myös sen, mitä meille ei kerrota sanoin.

Tällaisia aamutunnelmia täältä kevään ääreltä Sveamamman hoidosta. Ihanaa viikonloppua!