Haahuilua ja hautomoa.

Pitkään mulla on ollut täällä blogin luonnoksissa sellainen otsikko kuin "muutos". Nyt sille tuli aika kirjoittaa "lihaa luitten ympärille". Ehkä sitä on jo riittävästi pähkäillyt. 

Yksi lause mulla oli kirjoitettuna valmiina: "Muutos ja miten se tehdään?" Luultavasti mun ajatus ja näkökulma kirjoitukseen oli vähän erilainen. Ehkäpä silloin ajattelin jotain sellaista muutosta kuin vaikka elämäntaparemontti, asenteen muuttaminen tai vaikkapa some-käytön muuttaminen. Vähän erilaisista muutoksista olisi nyt siis kyse. 

Olen muutaman ystävän kanssa jutellut erilaisten muutosten äärellä ja yksi asia on heitä yhdistänyt ennen muutosta. Lamaantuminen. Lamaantuminen muutoksen lähestyessä. Toisessa vaakakupissa on edelleen innostuminen odotetusta asiasta, toisessa vaakakupissa paniikki ja tuskailu siitä, että miten ihmeessä tästä selvitään. Ja samaan aikaan pitää kuitenkin hoitaa asioita, jotka liittyvät muutokseen ja edistävät sen tapahtumista. Ja sitten ei vain saa aikaiseksi, koska on vaan lamaantunut, jännittynyt, väsynyt.

Sama yhdistää mua heihin, muutos vaan on erilainen. Mutta se muutoksen erilaisuus ei ole oleellista. Näitä muutoksia kuitenkin yhdistää se, että niiden myötä elämässä muuttuu paljon asioita: asuinympäristö, työympäristö, perheen kokonaisuus, kulttuuri vaihtuu. Ne ovat suunniteltuja, mutta eivät mitään "huomenna-aloitettavia-elämäntaparemontteja" vaan isompia muutoksia. Harkittujakin, toivottuja, mutta muutoksen lähestyessä ei ole ihan varma, että miten kaikki asiat hoituvat.  Isojen muutosten alla ihmiset varmaankin käyttäytyvät aikalailla samalla tavalla. Ehkä nämä lamaantuminen ja innostuneisuus kuuluvat yhteen. Niiden kuuluu kulkea käsi kädessä. Yhtäkkiä sitä sitten huomaa, että niin se päivä vaan koittaa, kun muutoksen aika on ja kaikki hoituu eteenpäin ihan omalla painollaan. Ja kaikki asiat tulevat hoidetuiksi omalla ajallaan. Välillä ehkä vähän viime tipassakin, mutta hyvä aika sekin on. Intiaanitkin odottelevat lentokentillä, että sielu pääsee mukaan matkaan ja uuteen paikkaan, niin ehkä sen lamaantumisen tarkoitus on saada sielu mukaan.

Ja näistä muutoksista puuttuu sitten se, mihin ei osaa varautua. Mutta se onkin sitten ihan oma asiansa.  

Nyt ei kyllä jaksa jatkaa enempää, Nukku-Matti kolkuttelee jo ovella. Huomenna on uusi päivä, sellainen päivä, kun Mies on taas kotona. Ihanaa! Tänään oli hyvä päivä myös, mutta päikkärit jäi kyllä välistä. 

PS. 

Ja mun synttärit on vasta tulossa!!! ;)