torstai 21. huhtikuuta 2016

Huhtikuisia hajatelmia

Aattelin kirjoitella aikani kuluksi, mistähän sitä sitten aloittaisi...

Kaunis kevätpäivä on tänään. Kaksi yötä synttäreihin. Närästyksen helpottamiseksi kävin aamulla kävelyllä. Tein ruokaa ja nyt olen Frendien seurassa sohvalla. Väsyttää, ja päikkäreitä kyllä suositellaan, mutta närästys. No, kuukauden päästä se toivottavasti on jo ohitse.

Kuukauden sisälle mahtuu "khyllä muuthama muuthuja". Mikä siinä "Päivä kerrallaan" - ajattelussa on niin hiton vaikeeta!?!?! Nyt on tämä päivä ja tämän päivän jutut. Ei tarvi miettiä huomista, ylihuomista, ensi viikkoa tai ensi kuuta. Vain tätä päivää.

Miehellä on joku nettikoulutus menossa. Ajattelin tehdä mustikkapannaria, mutta en taida olla kovinkaan hiljainen kokkailija... Joten taidan vielä odotella.

Vähän mietin kyllä huomisaamun hammaslääkäriä. A) se ei oo mun lempipaikka, B) se on jo aamulla klo 8, C) makuuasento selällään ei oo kovin kiva ajatus ja D) ikävää, jos on reikiä. Ja epäilen että on... Mutta mä kestän kaiken edellämainitun. Hammaslääkäri on ihan kunnallinen, mutta ainakin viimeksi oli ihan ymmärtäväinen mun hermoilujen suhteen. Ja kaikki sujui hyvin ja näppärästi. Niin varmaan huomennakin. Ja kun on tarpeeksi aikaisin, niin ei tarvi jännittää koko päivää.

Sellaisia ajatuksia tänään. Mukavaa loppuviikkoa :)

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Haahuilua ja hautomoa.

Pitkään mulla on ollut täällä blogin luonnoksissa sellainen otsikko kuin "muutos". Nyt sille tuli aika kirjoittaa "lihaa luitten ympärille". Ehkä sitä on jo riittävästi pähkäillyt. 

Yksi lause mulla oli kirjoitettuna valmiina: "Muutos ja miten se tehdään?" Luultavasti mun ajatus ja näkökulma kirjoitukseen oli vähän erilainen. Ehkäpä silloin ajattelin jotain sellaista muutosta kuin vaikka elämäntaparemontti, asenteen muuttaminen tai vaikkapa some-käytön muuttaminen. Vähän erilaisista muutoksista olisi nyt siis kyse. 


Olen muutaman ystävän kanssa jutellut erilaisten muutosten äärellä ja yksi asia on heitä yhdistänyt ennen muutosta. Lamaantuminen. Lamaantuminen muutoksen lähestyessä. Toisessa vaakakupissa on edelleen innostuminen odotetusta asiasta, toisessa vaakakupissa paniikki ja tuskailu siitä, että miten ihmeessä tästä selvitään. Ja samaan aikaan pitää kuitenkin hoitaa asioita, jotka liittyvät muutokseen ja edistävät sen tapahtumista. Ja sitten ei vain saa aikaiseksi, koska on vaan lamaantunut, jännittynyt, väsynyt.


Sama yhdistää mua heihin, muutos vaan on erilainen. Mutta se muutoksen erilaisuus ei ole oleellista. Näitä muutoksia kuitenkin yhdistää se, että niiden myötä elämässä muuttuu paljon asioita: asuinympäristö, työympäristö, perheen kokonaisuus, kulttuuri vaihtuu. Ne ovat suunniteltuja, mutta eivät mitään "huomenna-aloitettavia-elämäntaparemontteja" vaan isompia muutoksia. Harkittujakin, toivottuja, mutta muutoksen lähestyessä ei ole ihan varma, että miten kaikki asiat hoituvat.  Isojen muutosten alla ihmiset varmaankin käyttäytyvät aikalailla samalla tavalla. Ehkä nämä lamaantuminen ja innostuneisuus kuuluvat yhteen. Niiden kuuluu kulkea käsi kädessä. Yhtäkkiä sitä sitten huomaa, että niin se päivä vaan koittaa, kun muutoksen aika on ja kaikki hoituu eteenpäin ihan omalla painollaan. Ja kaikki asiat tulevat hoidetuiksi omalla ajallaan. Välillä ehkä vähän viime tipassakin, mutta hyvä aika sekin on. Intiaanitkin odottelevat lentokentillä, että sielu pääsee mukaan matkaan ja uuteen paikkaan, niin ehkä sen lamaantumisen tarkoitus on saada sielu mukaan.


Ja näistä muutoksista puuttuu sitten se, mihin ei osaa varautua. Mutta se onkin sitten ihan oma asiansa.  


Nyt ei kyllä jaksa jatkaa enempää, Nukku-Matti kolkuttelee jo ovella. Huomenna on uusi päivä, sellainen päivä, kun Mies on taas kotona. Ihanaa! Tänään oli hyvä päivä myös, mutta päikkärit jäi kyllä välistä. 




PS. 

Ja mun synttärit on vasta tulossa!!! ;) 


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kirpparipohdintaa.

Tekee mieli kirjoittaa, mutta ei oikein tiedä mistä. Oon nyt jo monta aikaa kirjoitellut tänne blogiin aina silloin tällöin niitä näitä ja vähän sellasia asioita, että ei ketään kyllä jaksa kiinnostaa. Pari aihetta on pyörinyt päässä, mutta ne saa vielä odottaa. Oon myös kirjoitellut kaikenlaisesta vähän sillä tavalla ympäripyöreästi, että ei oikeastaan ole tullut sanotuksi mitään. Haluaisi sanoa, mutta tuntuu, että tämä ei ole oikea kanava. Tai ei ole oikea aika vielä.

Tänään on vapaapäivä. Niin kuin tässä nyt on ollut viikon verran. Tekemistä kai olisi paljonkin, mutta en oikein ole jaksanut tarttua toimeen. Aina on tullut jotain muuta tekemistä. Mutta aivan näillä näppäimillä deadlinet alkaa paukkua, ja esimerkiksi tavarataivaalle on tehtävä jotain. Jotenkin aina tuntuu, että eihän meillä nyt kauheasti ole mitään, mutta kyllä on. Mihin ihmeeseen noita kaikki lukemattomia kirjoja tarvitsee? Miksi ihmeessä niitä pitää hyllyissä, vaikka ei koskaan niitä todellakaan ehdi lukea? Osa kirjoista on myös sen tyyppisiä, että niissä on kertakaikkiaan vanhentunutta tietoa jo. Yksi ikea-kassillinen tavaraa on ollut jo hetken aikaa lähdössä kirpparille, mutta se on kyllä hankalaa. Ehkä siinä olisi yksi aihe: Kirpparit.

Oikeasti niistä tavaroista ei tule taloudellista hyötyä, jos niitä myy. Parasta olisi, kun kantaisi ne tavarat vaan Konttiin, ja unohtaisi kaikki asiat yhdellä kertaa. Olen itse niin kokematon kirppistelijä, että se tuntuu raskaalta viedä tavaroita kirpparille ja hinnoitella ja asetella ja käydä siistimässä. No juu, sitten on yhden päivän kirppikset, missä myydään itse. Toisaalta sitä tavaraa pitäisi olla sitten sen verran, että kannattaisi lähteä ja raahata kaikki mukana. Netti ja fb... niin. Tein Facebookiin kirppiskansion kokeilumielessä, vähän olen skeptinen sen suhteen. Torissa ei kannata kyllä lähteä ihan pikkutavaraa myymään. Vaihtorinkiin ehkä voisin laittaa. Lastenvaatteiden suhteen varmaankin kannattais alkaa olla kiinnostunut kirppistelemään. Tiedä siitä sitten.

Ihmisillä on nykyaikana niin paljon tarpeetonta tavaraa, että tuntuu, että kukaan ei halua yhtään lisätavaraa nurkkiinsa. Ja väkisin alkaa olla niin, että oma periaatteenikin tavaroiden keräämisestä alkaa olla koetuksella. Olen siis aiemmin ollut sitä mieltä, että varastoihin ei saa kerätä tavaraa. Ulkovarastossa säilytetään vain ja ainoastaan ne, mitä ulkovarastoihin voi viedä. En halua säilöä vaatteita ja kirjoja tms. ulkovarastoissa, joissa ne alkaa kuitenkin haista ulkovarastolle tai kellarille. Lisäksi kotona pitäisi sisällä olla paikat kaikille tavaroille. No joo. Ei se nyt ihan toimi niin. Mutta kyllä sitä tavoitteena pidän edelleen.

Pitäisiköhän sitä vaan kylmästi ottaa uusi tavoite ja asenne. Jos kertakaikkiaan kirpparihomma on itselle työlästä ja hankalaa ajatuksena, niin sitten voisi viedä tavarat suoraan Konttiin. Rahaa tavaroista ei juurikaan tule, ja miksi en lahjoittaisi omia eteenpäin, ehkä jollekin, joka niitä tarvitsee. Sen jälkeen, kun tavarat on vienyt kierrätykseen, niin niitä ei todellakaan enää muista. Ja ne tavarat ovat toisten ihmisten ratkottavina, että mitä niille tehdään. Nyt siinä odottavassa ikea-kassissa on kyllä ihan muutama sellainen juttu, joita en haluaisi jostain syystä vain lahjoittaa... Mikä sekin idea nyt sitten on... Huoh. Voi tavarataivas!!

Noin. Sellaisia huhtikuun alkupuolen mietteitä... Näillä mennään nyt eteenpäin. Mukavaa huhtikuuta!