Ei, tässä nää päivät menee yksi toisensa jälkeen. Kaipaisin kyllä hulluttelua. Ehkä siksi, että nyt Mies on ollut liian kauan reissussa. Kotiintulon odottaminen on aika työlästä. On myös tämä toinen odottaminen. Ei siis muuten työlästä, vaan reilut kaksi kuukautta tuntuu pitkältä ajalta.
"Nyt pitää vaan nauttia", on se mitä ympäriltä kuulee ja mitä omat aivot toistaa. Joojoo, mä nautinkin, mutta onko oikeesti olemassa ihmisiä, jotka vaan nauttii joka päivästä? Ilman, että välillä tulee hetkiä, jolloin vaan turhautuu odottamiseen ja just sen päivän kulumiseen.
Tää on nyt tällaista vapaan perjantaipäivän valumista ja tajunnanvirtaa. Oon mä saanut aikaiseksikin, ihan peruskotijuttuja. Ja vaatehuoneen järjestely on aloitettu. Siivoushommaa riittää silti kyllä koko loppukeväälle.
Mutta ei mulla muuta. Elämä on hyvää, ja kohta lähden vähän kyläilemään. Viikonloppukin on ihan käsillä. Joskus on ihan hyväkin, että elämä ei ole kokoaikaista showta ja hullunmyllyä 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti