Hulluttelua!

Ei, tässä nää päivät menee yksi toisensa jälkeen. Kaipaisin kyllä hulluttelua. Ehkä siksi, että nyt Mies on ollut liian kauan reissussa. Kotiintulon odottaminen on aika työlästä. On myös tämä toinen odottaminen. Ei siis muuten työlästä, vaan reilut kaksi kuukautta tuntuu pitkältä ajalta. 

"Nyt pitää vaan nauttia", on se mitä ympäriltä kuulee ja mitä omat aivot toistaa. Joojoo, mä nautinkin, mutta onko oikeesti olemassa ihmisiä, jotka vaan nauttii joka päivästä? Ilman, että välillä tulee hetkiä, jolloin vaan turhautuu odottamiseen ja just sen päivän kulumiseen.

Tää on nyt tällaista vapaan perjantaipäivän valumista ja tajunnanvirtaa. Oon mä saanut aikaiseksikin, ihan peruskotijuttuja. Ja vaatehuoneen järjestely on aloitettu. Siivoushommaa riittää silti kyllä koko loppukeväälle.

Mutta ei mulla muuta. Elämä on hyvää, ja kohta lähden vähän kyläilemään. Viikonloppukin on ihan käsillä. Joskus on ihan hyväkin, että elämä ei ole kokoaikaista showta ja hullunmyllyä 😊

Päättämättömyys.

Aikamoinen sana muuten tuo otsikko.

Päättämättömäksi kun ryhtyy, niin voi jopa saada aikaiseksi kirjoitella uutta tekstiä. Tänään oli niin paljon vaihtoehtoja. Mutta väsytti. Niin ei oikein osannut päättää.

Ihanaa, että on tulossa vapaa viikonloppu. Ehkä sitten voi jo aloittaa ne hommat, joita on tässä mielessä. Mitä tänäänkin olis voinut tehdä, mutta kun ei jaksanut.

Yhteen neuleeseen pitää opetella ja tehdä kuvion kirjominen silmukoita jäljitellen. Se vie oman aikansa. En oo koskaan tehnyt sellaista. Sitä täytyy vähän sulatella.

Pianoläksyjä täytyy harjoitella viikonloppuna.

Yhden laatikoston tyhjentämisestä voi taas aloittaa tavaramäärän tiivistämisen. Muutaman viikon päästä tulee yksi laatikollinen tavaraa lisää elämään, niin sille pitää alkaa raivata tilaa. Ja vihdoin tuo yksi hylly saisi myös lähteä. Ja ne kirpparikamat. Tai mihin ne sitten laittaakin eteenpäin.

Töissä on jäljellä tänä vuonna ihan perushommia ja yksi leiri. Leirin jälkeen jo pitäisi helpottaa. Ainakin niin ettei enää ole leirihommia. Muuten sitten on valmisteltavaa ja järjesteltävää. Tässä vaiheessa taas olisi kiva, jos mun töistä tietäisi joku muukin. Että jos olis vaikka esim. sairaanhoitaja, jonka töihin kuuluu vaan tiettyjä juttuja ja sitten vaan tulee sijainen ja joku perehdyttää sen sijaisen. Mutta no. Tällä mennään. Täytyy alkaa kirjoitella kaiken maailman ohjeita ja tärkeitä asioita ylös, että uusi tyyppi sitten tietää mitä tehdä.

Se töistä.. Ruokaakin olis voinut tänä iltana tehdä. Oon ollut taas ruokahunningolla. Ei sillä, oon kyllä syönyt joka päivä säännöllisesti ja ihan kunnon ruokaakin, mutta en oo tehnyt ruokaa kotona. Jääkaappi ei oo koskaan kovin täynnä kun mies on reissussa.

Viikonloppuna on ystävänpäivä. Ja mies on reissussa :( Mutta se onkin ystävänpäivä, ja ainakin muutamia ystäviä taas ehtii tässä hiihtoloman aikaan nähdä. Se on mukavaa se.

Ainakin mä muuten osaan tosi hyvin lööbailla sohvalla. Ja oon opetellut rentoutumaan silloin kun väsyttää. Tai en tiedä, onko se rentouttavaa, kun koko ajan miettii, että mitä sitä ryhtyis tekemään. Eikö voi vaan hetken olla rauhassa ja jos nyt yhden illan on sohvan kanssa symbioosissa, niin ehkä seuraavana päivänä taas jaksaa jatkaa.

Joo. Hyvin menee kuitenkin. Aika on matelevaa ollut tässä helmikuun alussa. Mies on reissussa ja mä odotan Miehen kotiinpaluuta. Ja mä odotan muutenkin ihan vaan muita hetkiä kuin sitä mikä on menossa. Odottavan aika on pitkä, vaikka aika pitkällä tässä odotuksessa ollaankin. Ihanaa, että kohta on helmikuun puoliväli. Toivottavasti tulee vielä lunta. Että lapset pääsis hiihtolomalla vähän vielä pulkkailemaan. Tai luistelemaan tai hiihtämään. Sitten saa kevät tulla.