Laita päälle sun mekkosi uus. Meidän toiveidemme ja tekojemme takana jossain on tulevaisuus... Paremmat päivät, paremmat päivät.. Laulaa Juha Tapio.
Tänään on vuoden viimeinen päivä. Juhlitaan vanhan vaihtumista uudeksi.
Tämä vanha vuosi 2015 on ollut mun, ja meidän, elämän tähän mennessä raskain vuosi. Se on ollut täynnä tunteita ja tunnemyrskyjä, on menty laidasta laitaan. On ollut niin syvää surua ja tuskaa, niin että tuntuu että se repii rikki sydämen. Toisaalta on ollut hyvän jännityksen sävyttämää iloa ja onnellisuutta. Kokonaisuudessaan on aika paljon jo se, kun pystyy sanomaan kuulumisten kyselyyn, että "ihan hyvää kuuluu". Loppuvuosi on kyllä ollut paljon positiivisempi ja jännempi, mitä on osannut odottaa, mutta siitä huolimatta vuoden lopputunnelma on "ihan hyvä". Vielä on paljon tehtävää, että jälleen uskaltaa luottaa elämän ihanuuteen.
Jostain on tullut kuitenkin se voima, jonka avulla on päässyt ja jaksanut eteenpäin. Koskaan ei pidä kadottaa sitä ajatusta, että Elämä tarjoaa koko ajan kuitenkin kaikkia hyviä lahjojaan. En edes uskalla ajatella, kirjoittaisinko näin, jos loppuvuosi olisi mennyt toisin. Mutta sitä ei nyt onneksi tarvitse miettiä. Ja onneksi en oo ollut yksin, vaikka välillä siltäkin on tuntunut. Mulla on ihana mies, ihanat isä ja äiti, sisko ja veli. Ja muut sukulaiset ja ystävät. Työkavereissakin on melkoisia aarteita. Ja kaiken takana Jumala. Jumala, joka kantaa kuitenkin eteenpäin, vaikka elämä tuntuu epäreilulta.
Vuosia sitten eräs rippikoululainen kirjoitti, että "pitää mennä rikki tullakseen ehjemmäksi". Niin se kai on. Vaikka matka ehjäksi on kyllä pitkä matka vielä. Ja silti, keskeneräisenäkin on valmis ja juuri sopiva. Tästä vuodesta ei tuu kyllä mulle sitä "maailman ihanin tyyppi -palkintoa", mutta luotan, että riitän näin.
Ja näillä mennään kohti uutta vuotta. Ilman suuria lupauksia ja suunnitelmia.. tai no, jos nyt ehkä muutama: vähemmän sokeria, enemmän unta, enemmän musiikkia, yksinkertaista elämää... Josko ensi vuonna onnistuisi herkkukaapin tyhjentämään ennen kuin sinne ostaa uutta? Tai josko kodin "tavarataivas" muuttaisi muotoaan? (Se kyllä tapahtuu joka tapauksessa, mutta josko sais omia turhia sieltä pois vihdoista viimein). Josko olis aikaa laittaa valokuvia koneelta kirjoiksi ja lajiteltua muutenkin... Joskohan?
Tiedä häntä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan, mutta sen tiedän, että huomenna en aloita mitään uutta kuuria tai elämää. Vuosi vaihtukoon, minä seuraan rauhassa mukana. Muutoksia tulee kuitenkin ja paljon, niin nyt vielä otan rauhassa, onhan tässä vielä viikko lomaakin jäljellä.
Näihin sekaviin kuviin ja tunnelmiin, Hyvää uutta vuotta 2016!
Ps. Eilen käytiin elokuvissa. Elokuva oli "Joy". Oli muuten hyvä elokuva. Kannattaa käydä katsomassa.
