sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Oon mää kyllä hengissä vielä :)

Vaikka tässä nyt onkin melkein kuukausi kulunut edellisestä postauksesta. (Kyllä, mulla on monta alkua taas, mutta en oo saanut sanoista tekoja, enkä ajatuksista selkeitä.)


Tänä iltana kuitenkin teen pienen postauksen. Mies lähti Ruotsiin, minä oon Suomessa. Töihin meno on huomenna taas. Viikko ja toinenkin menee toivottavasti nopeasti :) Viikonlopun iloksi oli pakko ostaa pari tuollaista ihanaa mietelausekorttia.
 "Kevät koittaa aina - oli talvi miten pitkä tahansa." 
ja 
"Aina lopulta koittaa hetki, jolloin nupussa pysyminen on tuskallisempaa kuin riski kukkia ja kukoistaa. - Anais Nin."

Ja kalenteri kertoo afrikkalaisen sananlaskun kuuluvan näin: 
"Tie ei kerro kulkijalle mikä odottaa matkan päässä."

Ja perjantaina tuli uusi Tommi Kaleniuksen levy kauppoihin. Voi että, kun oli nyt Tommi pääsi oikein loistamaan sanoitusten kanssa. Niiin monia ihania ajatuksia. Niiiiin monia liikuttavia ajatuksia... Ja ehkä ensimmäinen Tommin levy, josta en kertakaikkiaan osaa päättää mikä biisi sitten oikein olisi paras. Nimittäin se biisi, joka on jotenkin ylitse muiden. Mutta ei kai sitä nyt tarviikaan olla. Mutta yhden laulun kertosäkeessä on ajatus, jonka oon kuullut aiemminkin: 
"Ja että kaikki tapahtuis kuin ensimmäistä kertaa
yksi silmänräpäys, me synnyttäis uudestaan
Ja ettei olis viimeistä sanaa taikka katsetta
ettei olisi viimeistä suudelmaa
Ajattele, ettei loppuun pistettä tuliskaan"

Rohkaisun sanoja tulevalle keväälle. Aika monia näkyvyyksiä on näissä mietelauseissa. 

Aika mennä nukkumaan. Tällä viikolla tulossa töitä, kahvakuulaa, saunayogaa, soittoja, selvittelyjä, reissuja, ratsastusta, ehkä lisää reissuja, skypeilyä, skypeilyä, skypeilyä. Ja uuden neulomisen ja aikuisten värityskirjojen etsintää, synttäripäivän pohdintaa ja kalenteriasioita... Tää huhtikuu on kyllä mennyt nopeasti. Mutta saahan se mennäkin, mutta voishan se mennä ihan rauhassakin. Valokuva-asioitakin olisi kiva saada järjestykseen. Näyttää olevan taas sekalaisia kuvia koneella ja kännykässä, ja jotain voisi tilata ihan paperikuviksi tai kuvakirjoiksi asti.. 

Ai niin. Vielä pari mietelausetta ennen jälkikirjoitusta: Rippikoululainen noin 10 vuotta sitten sanoi oppineensa, että pitää mennä rikki tullakseen ehjemmäksi. Se on ehkä totta. Kummityttö 2,5-v. sanoi syksyllä että "Kyllä se siitä selviää." Luulisi senkin olevan totta :) 

P.S. Huomenna alkaa kymmenen päivän karkkilakko. Toiset lopettivat sadat päivänsä ilman asioita ja mä aloitan nyt kymmenellä päivällä. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti