... nimittäin Inspiraatio. Sitten kun on tarpeeksi kauan odottanut. Ensin on niin väsynyt, että ajatus ei kulje, mutta kaskummaa. Jossain vaiheessa taas vaan kirkastuu.
Olen tänään viettänyt siirrettyä vapaapäivää, ja näköjään tuli ihan tarpeeseen. Tälle blogitekstillekin tuli mieleen monta aloitusta.. Joista nyt varsinaisesti en muistakaan yhtäkään.
Tänään olikin sitten vähän sellainen Perinneperjantai. Ei siis meidän perinteitä, vaan perinnejuttuja: ruokana perunaa ja karjalanpaistia, leivoin korvapuusteja ja tv:stä tuli Pekka Puupäätä. Mustavalkoisena.
Mummu katsoi aina mustavalkoisia elokuvia. Ja yksi tädeistä on leiponut aina (usein) korvapuusteja kekkereihinsä. Mää oon leiponut korvapuusteja melkolailla harvoin. Kyllä varmaan tässä välilläkin, mutta yhden kerran muistan leiponeeni vuoden 2012 maaliskuussa, Miehelle, joka muutti Suomeen. Aika tarkalleenkin se oli näitä aikoja maaliskuusta.
Nyt kokeilin korvapuusteihin ohjetta, joka oli Kodin Kuvalehdessä 26.3.2015 (en muista numeroa just nyt). Sen takia piti pyöräillä kaksi kertaa kauppaankin, kun ensin ei ollutkaan riittävästi kananmunia jääkaapissa. Ja toisen kerran kun raesokeria ei ollutkaan. Menee kaappien sisällöt sekaisin, töissä nimittäin olis ollut raesokeria. Ja sitten vielä toisesta pellillisestä unohdin sen raesokerin... Ananas on tuossa ylläolevassa kuvassa ihan vaan muistaakseni, kuinka Mies osti kukkasen ;) Se oli nyt vähän mun ja Miehen sisäpiirijuttu.
Kevät on tuloillaan, ja tosiaan, pyöräilykausikin on auennut. Tosin ne uhkailee säätiedotuksissa takatalvella.... Niin kuin aina ennenkin, niin ei se kivaa ole, mutta parempi nyt kuin huhtikuussa tai äitienpäivänä. Mut on ollu kivaa kun voi kulkea jo kevyemmissä vaatteissa. Ja voi laittaa kevyemmät kengät jalkaan. Ja voi pyöräillä :) Ja tulee ikävä Trollhättaniin. Viisi vuotta on pikkuhiljaa tehnyt tehtäväänsä, ja Trollhättan on muuttunut myös kotoisaksi. Oon niin säännöllisesti käynyt siellä piipahtamassa, että nyt oikein harmittaa, kun ei tiedä, että milloinkas sinne nyt ehtis reissaamaan! Toivottavasti keväällä kuitenkin. Kun mitään muuta reissua ei nyt ole mahdollista järjestää. Kuva on syksyltä, mutta keväällä Trollhättanissa käynti on kivaa kun kevät on siellä aina vähän edempänä kuin täällä Suomessa. Onhan se etelämpänäkin huomattavasti. Siellä on oma suloinen tunnelmansa. Tiedä häntä, tuntuisiko se kotoisalta asua siellä... Sitten pitäisi kyllä päästä reissaamaan usein Suomeen.
Tällaisia tänään. Aurinkoisena perjantaipäivänä. Jonka pitäisi epäonnenpäiväkin olla, mutta toistaiseksi tää on mennyt ihan hyvin. Enkä oo oikein taikauskoinen :)
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti