Tiistai-illan televisiota.

Tiistai-ilta. On ollut tv-ilta tänä keväänä. (Tai on joka ilta jonkinmoinen. Ja kyllä. Katson paljon tv:tä. Mitä sitten? Tykkään siitä.) Tiistaisin on tullut Ensitreffit alttarilla. Ja Matkalla taivaaseen. Muina päivinä tykkään Puoli seitsemästä, Greyn anatomiasta, Kimmosta, Efter Niosta, Hakekaa kätilöstä. Ja joistakin muista. On hömppää ja on ihan sellasta ohjelmaa, mistä oikeesti oppii jotain. 

Joka tapauksessa. Tämän illan ajatus nyt lähti siitä, että oli pakko kirjoittaa noista alttariensitreffeistä. 

Facebookiin jo aiheesta kirjoitin lyhyesti näin: "Olin minäkin skeptinen ja kovin negatiivinen noiden Ensitreffien alttarilla - suhteen, mutta muutin (osittain) mieltäni. Oli asiantuntijoita, oli rohkeita pareja, oli ihan tasapainoisilta vaikuttavia ihmisiä. Oli monta viisasta ajatusta parisuhteista. Jos nyt tv:tä pitää tehdä, niin mieluummin tuota tosi-tv:tä katsoi kun jotain muuta, esim. jotain saarta jossa vietellään tai isoveljeä tai jotain. Maailmalla on paljon pahempia tilanteita järjestettyjen avioliittojen suhteen. Ja onko tuo nyt sen kummempaa, kuin että esim. ystävien välityksellä löytyy rakkaus tai netin kautta. Niissä nyt ei vaan mennä heti naimisiin. En usko että ohjelman parit olivat avioliiton kanssa leikkimässä tai pelleilemässä, mitä muuten myös elämässä tapahtuu kyllä. Koostejakson jälkeen näitä mietin smile emoticon Elämä ei vaan ole niin mustavalkoista..."

Niin. Eli siis huonompaakin tv:tä tehdään. En mä nyt silti oo tätä tv-formaattia ihan taivaisiin ylistämässä. Mutta kun sitä nyt tuli ja tuli katsottua, niin vallan mainio parisuhdeohjelma tämä oli. Moni muukin suhde voisi käydä sellaisen asiantuntijajoukon luona avioliiton tai parisuhteen alkuaikoina. Yksi asiantuntijoista totesi, että on monta muuta asiaa, jotka halventavat avioliittoa enemmän kuin tämän ohjelman toiminta; on avioliittoja, joissa on väkivaltaa ja alistamista, kunnioituksen puutetta, ihan mitä vaan. Ja ohjelman parit eivät tosiaan olleet leikkimässä avioliiton suhteen. Kuin eivät asiantuntijatkaan. Enkä minäkään. Se on iso asia ihmisen elämässä. Eikä sitä voi tehdä hetken mielijohteesta. Ohjelman parit eivät päässeetkään helpolla siinä asiassa. Vaikka ilmoittautuminen olisikin ollut hetken mielijohde, ennen tahdon-sanaa ei enää pelkkä mielijohde riittänyt. No niin. Se tästä :) 

Ja ai että. Yle Femiltä Matkalla taivaaseen on kyllä ihan huippuhauska :) Kertoo skånelaisesta seurakunnasta. Mutta ehkä tämä nyt riittää tällä erää tv:stä. Seuraavalla kerralla jotain muuta :) 

PS. On varmaan aika ilahduttaa Miestä jälleen postikorteilla :) Se on vähän imelää, mut ei haittaa, se on meidän juttu ;) 

Joskus se vaan tulee...

... nimittäin Inspiraatio. Sitten kun on tarpeeksi kauan odottanut. Ensin on niin väsynyt, että ajatus ei kulje, mutta kaskummaa. Jossain vaiheessa taas vaan kirkastuu. 

Olen tänään viettänyt siirrettyä vapaapäivää, ja näköjään tuli ihan tarpeeseen. Tälle blogitekstillekin tuli mieleen monta aloitusta.. Joista nyt varsinaisesti en muistakaan yhtäkään. 

Tänään olikin sitten vähän sellainen Perinneperjantai. Ei siis meidän perinteitä, vaan perinnejuttuja: ruokana perunaa ja karjalanpaistia, leivoin korvapuusteja ja tv:stä tuli Pekka Puupäätä. Mustavalkoisena. 

Mummu katsoi aina mustavalkoisia elokuvia. Ja yksi tädeistä on leiponut aina (usein) korvapuusteja kekkereihinsä. Mää oon leiponut korvapuusteja melkolailla harvoin. Kyllä varmaan tässä välilläkin, mutta yhden kerran muistan leiponeeni vuoden 2012 maaliskuussa, Miehelle, joka muutti Suomeen. Aika tarkalleenkin se oli näitä aikoja maaliskuusta. 

Nyt kokeilin korvapuusteihin ohjetta, joka oli Kodin Kuvalehdessä 26.3.2015 (en muista numeroa just nyt). Sen takia piti pyöräillä kaksi kertaa kauppaankin, kun ensin ei ollutkaan riittävästi kananmunia jääkaapissa. Ja toisen kerran kun raesokeria ei ollutkaan. Menee kaappien sisällöt sekaisin, töissä nimittäin olis ollut raesokeria. Ja sitten vielä toisesta pellillisestä unohdin sen raesokerin...  Ananas on tuossa ylläolevassa kuvassa ihan vaan muistaakseni, kuinka Mies osti kukkasen ;) Se oli nyt vähän mun ja Miehen sisäpiirijuttu. 

Kevät on tuloillaan, ja tosiaan, pyöräilykausikin on auennut. Tosin ne uhkailee säätiedotuksissa takatalvella.... Niin kuin aina ennenkin, niin ei se kivaa ole, mutta parempi nyt kuin huhtikuussa tai äitienpäivänä. Mut on ollu kivaa kun voi kulkea jo kevyemmissä vaatteissa. Ja voi laittaa kevyemmät kengät jalkaan. Ja voi pyöräillä :) Ja tulee ikävä Trollhättaniin. Viisi vuotta on pikkuhiljaa tehnyt tehtäväänsä, ja Trollhättan on muuttunut myös kotoisaksi. Oon niin säännöllisesti käynyt siellä piipahtamassa, että nyt oikein harmittaa, kun ei tiedä, että milloinkas sinne nyt ehtis reissaamaan! Toivottavasti keväällä kuitenkin. Kun mitään muuta reissua ei nyt ole mahdollista järjestää. Kuva on syksyltä, mutta keväällä Trollhättanissa käynti on kivaa kun kevät on siellä aina vähän edempänä kuin täällä Suomessa. Onhan se etelämpänäkin huomattavasti. Siellä on oma suloinen tunnelmansa. Tiedä häntä, tuntuisiko se kotoisalta asua siellä... Sitten pitäisi kyllä päästä reissaamaan usein Suomeen. 

Tällaisia tänään. Aurinkoisena perjantaipäivänä. Jonka pitäisi epäonnenpäiväkin olla, mutta toistaiseksi tää on mennyt ihan hyvin. Enkä oo oikein taikauskoinen :) 

Mukavaa viikonloppua! 

Väsynyt maaliskuun alku.

Pari viikkoa sitten oli häät. Mukavat häät olivat. Niinkuin häät ovat aina. Häät on kivoja juhlia. Ja söin hääkarkkeja, omat ja "naapurien" karkit :) 

Juhlat on kivoja. Harmi, kun just nyt ei oo itellä rahkeita juhlaan. Tai juhlien järjestämiseen. Ja kun on taas töissä niin tuntuu, että aika vaan ei riitä mihinkään. Reilun kuukauden päästä olis kiva juhlia ja parikin aihetta juhlaan, mutta... Tämä alkanut kevät on nyt koetellut. Kevät yleensä on kyllä parasta aikaa vuodessa ja nautin kun luonto herää taas eloon. Toivon kevään vielä näyttävän parhaat puolensa. 

"Jää yksi toivo, kun toivo häviää. On toivo siinä, että Jeesus vielä jää. Ja särjetyillä käsillään suojelee särkyvää." Valoja ja varjoja :) 

Kuulumisiin! Ehkä tämä kirjoittaminenkin taas lähtee kun kevät menee eteenpäin ja aika kuluu...