Perinteisesti loma on kirvoittanut mut kirjoittelemaan.. Nyt koitti se hetki. Ja tänään saan kirjoittaa myös aivan uudella läppärillä, jonka mies toi töistänsä. On tällä eri kiva kirjoittaa. Paitsi nyt näyttää siltä, että kirjoitan väärällä kielellä, kun jokaisen sanan alle tulee punainen viiva. (En jaksa sitä nyt sen enempää selvittää tällä erää...) Nyt tällä uudella koneella voi laittaa paremmin valokuviakin talteen. Vaikka kai se olis onnistunut tolla tabletillakin, mutta läppäri on kyllä näppärä.
Loma on alkanut. Ollaan miehen kanssa yhtä aikaa lomalla. Ja perinteisesti, kun mies tiskaa, niin mulla on aikaa kirjoittaa tätä. (Ja kyllä, minäkin tiskaan joskus, aina mies ei tiskaa.) Me ollaan vaan lööbailtu. Yritän opetella elämään, jossa ei ole valmista suunnitelmaa joka päivälle. Että katsotaan aamulla, miltä näyttää. Tosin joskus oon kyllä sitä mieltä, että jos aikoo oikeasti tehdä jotain, niin jonkinlainen suunnitelma pitää tehdä edellisenä iltana viimeistään.
Porissa on jazzit ja aivan kunnolliset jazz-ilmat. Pääasiassa ihan hyvät ilmat, mutta koskaan ei tiedä, alkaako sataa vai ukkostaa vai mitä taivaalta tulee. Eilen oltiin lasten jazzeilla serkun ja hänen tyttöjen kanssa. Toinen, nuorempi, tytöistä on kummityttöni ja hän on kyllä aivan Ihastuttava Pieni Tyttö! Ja on niin ihanaa seurata taas tuollaisen pienen tytön kasvua. Toivottavasti saan järjestettyä vielä enemmän aikaa, että pääsisi useammin näkemään ja leikkimään yhdessä. Lasten jazzitkin olivat ihan miellyttävä kokemus, hyviä esiintyjiä ja leppoisaa oloa piknikillä.
Tehtävälistoja mulla kyllä on, mutta eihän sitä kaikkea ehdi millään. Toisaalta, onhan tässä ihan mukavaa olla kotonakin, koska edessä on ainakin neljä viikkoa erilaista reissaamista. Ei vielä voi tietää mihin kaikkialle, mutta luvassa on reissuja...
Elämä on nyt
Kiitos kun saan tässä olla,
kiitos kun saan levähtää.
Kiitos kun saan voimaa, jolla
opetella elämään.
Halleluja, halleluja,
halleluja, halleluja.
Huomisesta en mä tiedä,
esirippu eteen jää.
Minne aikonetkin viedä,
tänään tahdon ylistää.
Halleluja, halleluja,
halleluja, halleluja.
Emme pelkää pahan ansaa,
emme pelkää kuolemaa.
Oomme valittua kansaa,
joka aina elää saa.
Halleluja, halleluja,
halleluja, halleluja.
Valo pimeyttä voittaa,
luomakunta odottaa.
Pian uusi päivä koittaa
täynnä Herran kunniaa.
Halleluja, halleluja,
halleluja, halleluja.
Säv. Pekka Simojoki, San. Anna-Mari Kaskinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti