On näinä aikoina ollut aika hyvä sanonta. Joulun aikaan tein ja syötiin ihan tosi paljon riisipuuroa ja sekametelisoppaa!! Ja nyt tein uuniohrapuuroa. Sekin on todennäköisesti hyvää. Vähän kirjoittelen niin pääsen maistamaan voisilmän kera...
Vuosi 2013 muuttui vuodeksi 2014. Joulunaika kaikkine pyhineen on nyt vietetty ja ns. härkäviikot ovat alkaneet. Tälle vuodelle mulla ei oo mitään erityisiä tavoitteita. Tai on tietenkin. Mutta ei ne oo sellaisia massiivisia, joita toitottaisin ympäri kyliä. Vaan sellaisia asioita, joita haluan saada pysyväksi elämääni: ystävien tapaamista, terveellistä ruokaa, kivasti liikuntaa, sellaista tavallista ja täyttä elämää, iloja ja suruja.
Taas on monta asiaa mielessä... Ehdin niin vähän kirjoittaa joulun aikana. Ehkä valokuvia... nehän kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Jouluvalmisteluihin mulle on tullu omat perinteet: Piparit tädin ja siskon ja vähän muidenkin kanssa. Piparitalon tekeminen äidin ja isän luo kuuluu mun hommiin. Ja saaristolaisleivät. Se on niin hyvää :) 
Jouluaattona oli joulupukkeja ja poroja liikenteessä... Toinen kuva on kummipojan synttärilahjasta. Melkein 18 vee saa jo alkaa harjoitella autolla ajoa kauko-ohjattavalla Enzo Ferrari -autolla.
Italiasta on tuo auto tuotu :) Jouluaatto sujui meidän perheen perinteiden mukaan, sauna, ruoka ja lahjat vasta kun muut perheet ovat ruoka- ja lahjaähkyissä. Oikeastaan sitten kun pukit ja porot on saatu kaikki kotiin, niin alkaa oikea joulu.
Note-to-myself: Älä koske äidin ja isän telkkarin kaukosäätimiin. Kuitenkin osuu johonkin väärään nappulaan... Ja koko tv on sekaisin. Ja tarvitaan hirveesti ihmisiä selvittämään miten tv saadaan taas kuosiin. Nykyaikana on niin kovin vaikeaa katsoa telkkaria..
Tänä jouluna sain ja saimme muistutuksen siitä, että koskaan ei tiedä mikä on viimeinen kerta kun näemme toisiamme tässä ajassa. Voi kun sen läksyn oppisi, että ei turhaan täällä hössöttäisi ja murehtisi kaikenlaisia asioita. Eikä varsinkaan kannata kiukutella pikkuasioista. Ainakin sen oli taitanut Tädin Mies varmaan oppinut elämänsä aikana.
Italiasta on tuo auto tuotu :) Jouluaatto sujui meidän perheen perinteiden mukaan, sauna, ruoka ja lahjat vasta kun muut perheet ovat ruoka- ja lahjaähkyissä. Oikeastaan sitten kun pukit ja porot on saatu kaikki kotiin, niin alkaa oikea joulu.
Note-to-myself: Älä koske äidin ja isän telkkarin kaukosäätimiin. Kuitenkin osuu johonkin väärään nappulaan... Ja koko tv on sekaisin. Ja tarvitaan hirveesti ihmisiä selvittämään miten tv saadaan taas kuosiin. Nykyaikana on niin kovin vaikeaa katsoa telkkaria..
Tänä jouluna sain ja saimme muistutuksen siitä, että koskaan ei tiedä mikä on viimeinen kerta kun näemme toisiamme tässä ajassa. Voi kun sen läksyn oppisi, että ei turhaan täällä hössöttäisi ja murehtisi kaikenlaisia asioita. Eikä varsinkaan kannata kiukutella pikkuasioista. Ainakin sen oli taitanut Tädin Mies varmaan oppinut elämänsä aikana.
Vuosi vaihtui ilon ja surun sekaisissa tunnelmissa, vuosi 2013 oli tunteiden ääripäiden vuosi, iloa ja surua, kumpaakin ihan sydämen pohjasta ja pakahtuen.. Siksi uuden vuoden alku ei saa aikaan suurien muutosten tarvetta, niitä on tulossa joka tapauksessa. 2014 saa osakseen tavallista elämää.
Kuvissa on tunnelmia Ruotsista, uuden vuoden "snack-ruokailu" ennen kunnon illallisia, Miehen kanssa kahdestaan söimme välipalaa kotona. Illalla juhlimme Miehen Siskon ja hänen Miehensä kanssa. Mukavaa oli se. Keskellä on sisustuskuva, innostuin ostamaan Miehen reissukotiin vähän tyynyjä, valokuvakehyksiä, kukkamaljakon ja valkoisia ruusuja... Naisen kädenjälki saapui reissukämppään ;)
Viimeinen kuva on oikeastaan menomatkalta, hytin ikkunasta näkyi valoa! Ja valoa tämä kansa täällä pimeässä nyt kaipaisi!! Ainakaan mä en nyt enää jaksais sadetta ja pimeää, sille on aikansa, mutta ei sen tarvi koko aikaa!! Valoa kaipaamme täällä!!
Vielä lopuksi Juha Tapion "Väsyneet maan" hänen uransa alkutaipaleelta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti